maanantai 6. elokuuta 2007

Lehdestä luettua

Törmäsin tuossa pari viikkoa sitten viikonlopun Aamulehteä lukiessani aika mielenkiintoiseen ja kiinnostavaan Petri Ahoniemen kolummiin tai kirjoitukseen moottoripyöräilystä. Voit lukea sen täältä Aamulehti, sunnuntai asiat. Ihan kaikkea siinä kirjoitettua en itse kyllä mene allakirjoittamaan, mutta oli siinä paljon asiaakin. Erityisesti autoilijoiden kiusanteko ja ajattelemattomuus/huomaamattomuus moottoripyöräilijoitä kohtaan ja mopoilijoiden onneton ajotaito ja liikennesääntöjen tuntemattomuus.

Siinä kirjoitettiin muunmuassa että
Suurimmalle osalle motoristeista pahin vihollinen on asennevammainen autoilija
Tämä on tullut huomattua useaankin otteeseen tämän kesän ajoreissuilla. Kolmion takaa tai pihasta tullaan surutta eteen, ei välitetä tuon taivaallista väistämisvelvollisuudesta. Autolla roikutaan aivan takapuskurissa kiinni, vaikka mopoilija ajaa nopeusrajotusten mukaan. Ruuhkassa hyväksi havaittu keino autoilijalta on ruveta pesemään tuulilasiaan silloin kun moottoripyöräilijä on takana, tämän olen itsekin useaan kertaan huomannut varsinkin Tampereen "Rantatiellä" ajaessa. Ei paljon avokypärällä ajaminen huvita. Kummasti se "kesälasolikin" kirveltää silmissä. Ja vilkun käyttö on hukassa varsinkin näissä uusissa kiertoliittymissä, mitä varsinkin Tampereen lähikuntiin nyt paljon rakennetaan. Tosin on liikenteessä sellaisiakin autoilijoita, jotka ymmärtävät liikennesäännöt ja kunnioittavat niitä, ja kaikkia muitakin tiellä liikkujia. Ja varmasti meissä moottoripyöräilijöissäkin löytyy koheltajia ja liikennesäännöistä piittaamattomia kuskeja.
Suuri osa moottoripyöräilijöistä on ajamisen taitureita. Heidän on pakko olla sitä, koska pienikin oma virhe voi maksaa hengen. Hyvä periaate nykyliikenteessä on "antaa autoilijan olla aina oikeassa, vaikka kärry tulisi peltotieltä keltaisen kolmion takaa moottoripyörän eteen". Perikunta ei ole iloinen, vaikka kuollut moottoripyöräilijä olikin oikeassa.


Mopoilijoiden ajotaidosta ja liikennesääntöjen osaamisesta olen aivan samaa mieltä kirjoittajan kanssa
Mopokortti on pelkkä vitsi, helppo teoriakoe.
Mopoilla ajellaan jonossa ja vierekkäin keskellä tietä, autoilijoista ja muista tiellä liikkujista välittämättä. Ei tiedetä höläyksen pöläystä liikeensäännöistä, tai ei ainakaan osata soveltaa niitä liikenteeseen. Ajotaidot ovat usein mitä sattuun. Eikä vain nuorilla, aikuisetkin tapaavat ajaa niillä skoottereilla miten sattuu, kummasti se ihminen muuttuu kun vaidetaan sieltä laatikosta neljän pyörän päältä kaksipyöräisen satulaan.

Ajovarusteet tai niiden puute ei ainakaan lisää luottamusta kaksipyöräisillä kulkijoita kohtaan. Pelottaa katsella liikenteessä kun aikuinen mies vie moposkootterilla 7-8 vuotiasta lastaan, lapsi siinä jalkojen välissä seisten. Kummallakin päällä vain ohut t-paita ja shortsit. Onneksi sentään kypärä löytyy. Kummasti se asvaltti kaatuessa rikkoo ihon. No se on tietenkin jokaisen oma asia missä vaatteissa ajelee. Onhan meissä motoristeissakin sellaisia jotka ajelevat mitä ihmeellisimmissä ajovarusteissa. Aikuiset vastaavat itse itsestään mutta lapset ja nuoret ovat eriasia. Se miten ihmiset sitten saadaan käyttämään painavia ja kuumia ajovarusteita keskellä kuuminta kesää on aivan toinen asia. Sitä tuskin saadaa aikaan muulla kuin lakipakolla, niinkuin silloin joskus kypärän käyttö. Jos Suomessa ei olisi kypäräpakkoa osa meistä ajaisi vieläkin ilman kypärää. Taitaa olla ajovarusteiden kanssa sama asia. On tämä sen verta juntti kansa...

Kaikesta huolimatta, kesä tuli vihdoinkin. Ulkona on varjossa 25 astetta lämmintä, syyskesää ja syksyä eli ajokautta on vielä paljon jäljellä. Turvallisia ajokilometrejä niin mopoilijoille, autoilijoille kuin meille moottoripyöräilijöillä

maanantai 11. kesäkuuta 2007

Ahvenanmaa 2007, osa 2

Reissu on sitten onnellisesti ohi. Pyörät pysyivät pystyssä lautoilla, majoituspaikka löytyi helposti ja saaria tuli alettua ympäriinsä ilman suurempia ongelmia. Ja kotimatkakin sujui leppoisasti ajelemalla. Kaikenkaikkiaan koko reissulla tuli kilometrejä n. 700.

Majoitus oli Vårdön saarella Bomans Gesthemmissä. Se on valittu vuoden 2007 retkeilymajaksi. Me olimme omassa saunallisessa mökissa, mutta tarjolla oli myös huoneita päärakennuksessa tai erillisessä piharakennuksessa. Majoituksen hintaan sisältyi aamupala ja petivaatteet. Paikka oli rauhallinen ja siisti, ja aamupala oli runsas ja maittava. Hinta-laatu suhde oli kohdallaan. Ja emäntä puhui suomea niin tultiin toimeen ilman ongelmia, isännän kanssa puhuttiinkin sitten ruotsia.

Tiet saarilla olivat hyvässä kunnossa, kapeita mutta pinnaltaan hyviä. Punertavalla asfaltilla päällystettyjä. Mutta mihinkä kallion päälle tehty tie routisi. Losseja pääsaarella eteen ei osunut kuin yksi, ja silläkin pääsi salmen yli sutjakkaan. Siltoja oli aina siellä täällä. Ajaminen saarella sujui hyvin, suuria turistiruuhkia ei vielä ollut. Ålandstrafikenin yhteysaluksilla kulku sujui suurinpiirtein hyvin. Tosin vähän pelotti toisella lautalla mopon kiinnittäminen lautan kanteen, liinat eivät saaneet minulta ihan täyttä luottamusta. Mutta muuten niillä oli sujuva kulkea. Tosin ihmetytti paikkojen varaussysteemi lautoille. Vaikka me varasimme lauttapaikkaa 1 1/2 kuukautta aikaisemmin, oli alkuperäisen suunnitelman mukainen lautta täynnä. Kuitenkin sillä lautalla oli paljon tyhjää tilaa. Peruutuspaikkoja olisi varmaan pitänyt kysellä suoraan lautalta? No ei siitä suurta vahinkoa tullut, vaikka kuljimmekin vähän erilailla kuin alunperin suunnittelimme.

Lähettäjä Moottoripyörän satulasta

Nähtävyyksistä kierrettiin Bomarsundin linnan rauniot, Kasteholman linna, Geta vuori ja Pommer laiva Marianhaminan satamassa. Rauniot olivat muutama pystyssä oleva kivimuurin pätkä, mielenkiintoisia historian kannalta muttei mitenkään erikoisen näköisiä. Kasteholma muistutti Hämeenlinnaa, onhan se kai sanoilta ajoilta. Mielenkiintoinen oli sekin. Tuollaisia linnoja kun ei täällä Tampereen seudulla näe. Geta-vuori ei hirveää vaikutusta tehnyt. Tuollaisia nyppylöitä on täällä sisä-Suomessa vaikka kuinka paljon. Ja kun on joskus kiivennyt lähemmäksi 3000 metriä niin mittasuhteet ovat hieman "vinksahtaneet". Pommer oli hieno purjelaiva olisi ollut mielenkiintoista tutustua, mutta ehkä toisen kerran sitten.

Lähettäjä Moottoripyörän satulasta

Lähettäjä Moottoripyörän satulasta

Kaiken kaikkiaan reissusta jäi ihan positiiviset fiilingit. Suosittelen kaikille, jos vaan on mahdollista, poikkeamista Ahvenanmaalla. Onhan jokaisen suomalaisen käytävä siellä edes kerran, että oppii jotain maastaan missä asuu. Mutta ensi vuonna reissu suuntautuu johonkin muualle päin Suomea.

perjantai 8. kesäkuuta 2007

Ahvenanmaa 2007

Menopäivä Ahvenanmaalle alkaa olla lopuillaan. Reitti kulki Tampereelta Huittisten Säkylän ja Mynämäen kautta Kustaviin. Sieltä lossilla ja lautoilla Brändön ja perille Vårdön. Huittisiin saakka oli tylsää ajoa isoa tietä pitkin mutta siitä eteenpäin tiet muuttuivat mutkasemmiksi ja paljon mielenkiintoisimmiksi ajaa. Varsinkin Brändön punainen asfalttitie oli hauskaa ajettavaa.

Säät todella suosivat menomatkaa aurinko paistoi koko ajan ja suurimman ajan pilvettömältä taivaalta. Ajallisesti kaikki sujui hyvin. Paljon myöhemmäksi kuin 12 ei lähtöä olisi voinut jättää. Osnässissä Kustavissa ei luppoaikaa ollut kuin 45 minuuttia. Ja matkan aikana ei paljon taukoja pidetty. Torsholmassa Brändössa tosin jouduimme odottamaan nelisen tuntia kun myöhäisempi lautta oli varaushetkellä täynnä ja jouduimme käytämään aikaisempaa lauttaa, mutta auringonpaisteella tästä ei koitunut suurta haittaa.

Mopojen kiinnitys lautoille kyllä ihmetytti. Ensimmäisellä lautalla liinat vielä toimivat ja kiinnityspisteitä löytyi hyvin, mutta toisella lautalla pyörän kiinnitys kanteen meni ihan hyvän onnen piikkiin. Onneksi meri on tyyni eikä lautta paljon kallistele. Toivottavasti pysyy pystyssä. Sen näkee sitten kun ollaan perillä Hummelvikissä.

Seuraava juttu kirjoitetaankin sitten kun ollaan kierretty Ahvenanmaan pääsaarta. Siinä ehkä enemmän tarinaa nähtävyyksistä ja kohteista missä ajella.

torstai 24. toukokuuta 2007

Oma toukoajo 2007

Tänään heitin vähän pidemmän lenkin pyörällä, kun sattui kohdalle yksi harvoista vapaapäivistä jolloin pääsi ajamaan. Vaikka sää ei ollut parhain, ei kohdalle sattunut kuitenkaan kuin pari kolme pientä sadekuuroa. Tiet olivat pääsääntöisesti kuivia, mutta taivas oli pilvessä ja ilma olisi saanut olla pari astetta lämpösempää.

Reitti sijoittu Tampereesta länteen kohti Poria. Mouhijärven, Suodenniemen ja Lavian kautta Porin Reposaareen. Sieltä Ulvilan, Nakkilan, Harjavallan, Kokemäen, Äetsän kautta Vammalaan Mosquito bikersiin. Ja sieltä takasin Manseen. Tiet 259 ja 257 Lavian molemmin puolin olivat miellyttäviä ajaa. Vaikkakin paikkapaikoin huonossa kunnossa. Mutkaa ja mäkeä metsän keskellä. Valtatiet 11 ja 2 olivat hyvässä kunnossa, mutta niillä kun ei ole hauska ajaa. Saa painaa melkein kokoajan 100 km/h rajoitusta. Reposaaressa tuli käytyä, kun en siellä ole aikaisemmin käynyt. Oli aika komeet tuulivoimala-hässäkät siinä sillan kupeessa. Ja reissun auringonpaisteetkin nautittiin siellä, meinas tulla oikeen lämmin.

Paikallistie Ulvilasta Kokemäellä oli 60 km/h rajoituksella, mutta erittäin miellyttävää ajaa. Kokemäen joki virtasi aivan tien vieressä eteläpuolella ja tie mutkitteli peltojen ja talorykelmien keskellä. Aivan erilaista maisemaa kuin täällä Pirkanmaalla saa ajella. Tuollaista tietä kun saisi ajaa useammin. Kokemäeltä Vammalaan oli osaksi valtatietä 2 osaksi valtatietä 12 ja osaksi paikallisteitä. Maisemat olivat tyypillisiä Pirkanmaalaisia ja ajaminen sujui maantienopeuksilla, ilman sen suurempia ihmeellisyyksiä. Takaisin Manseen ajettiin tietä 249 ja valtatietä 11 pitkin. Loppupätkä sujui vaan ajamalla.

Mosquito bikersistä tuli ostettua kello ohjaustankoon. Jotenkin vaan tuntuu että sellaiselle olisi myös pyörässä käyttöä. Katotaan nyt kuinka vesitiivis ja ajassa käyvä se on. Tavaraa oli jonkin verran tarjolla, mutta nopean poikkeamisen perusteella ei muuta tarttunut mukaan. Ehkä käydään porukalla joskus toiste katsomassa tarjontaa.

Koko lenkin suunnittelin itselleni ihan vaan sillä perusteella että saisin itselleni lisää pisteitä Eurobilltracker karttaani. Seuraavat reitit suuntaavat sitten johonkin muualle kartan valkoisille alueille, niitä kun on vielä melkoisesti tarjolla. Tarkasta paikasta ja ajankohdasta ei pysty vielä sanomaan yhtään mitään.

perjantai 13. huhtikuuta 2007

Ajokausi 2007 alkoi

Niin se vain kevät koitti tännekkin ja ajokausi pääsi alkuun. Mopo haettiin tänään perjantaina ja heti päästeltiin muutama kymmenen kilometriä. Ei mitään suuria lenkkejä mutta tuntuma haettiin. Tästä on hyvä jatkaa.

Talvisäilöstä hakemisessa oli vähän ongelmia, pyörä ei ollutkaan sovitussa paikassa. Sitä jouduttiin vähän etsimään ja akkukin oli päässyt tyhjentymään. Mutta uusi akku hapetukseen ja pikalataukseen, niin taas pelitti.

Satulalaukut eivät sitten istuneetkaan pyörän perään niin kuin kuvittelin, vaan niiden kanssa joutuu tekemään hommia oikeen urakalla. Mutta eiköhän nekin sinne vielä saada. Viragon takavilkut tulivat todellakin tiellä. Ne kun ovat alkuperäisellä paikallaan heti takamatkustajan satulan alla, lokasuojassa kiinni. Laukut eivät mahtuneet paikoilleen millään. Mutta vilkut siirretään pois tieltä ja istutetaan laukut paremmin paikoilleen. Vaikka ostamani laukut ovat pienet, olisi niiden pitänyt olla vielä pikkaisen pienemmät, että kaikki sujuisi täysin ongelmitta. Hyvä puoli on se, että laukkujen kiinnistys takasatulan alle näytti menevä paikoilleen heittämällä. Tosin sekin asia täytyy varmistaa vielä kun vilkut on siirretty pois tieltä.

Kuulin kyllä aikaisemmin tästä vilkkujen ja satulalaukkujen yhteentörmäämisestä ja onglemista saada laukut paikoilleen, mutta en uskonut ennenkuin näin. Isompia laukkuja olen kyllä kokeillut syksyllä, mutta ne olivat todellakin epäsopivat. Mutta jatkossa kyllä kuuletta ja varmaan näettekin kuinka satulalaukut istuvat viragoon ja kuinka vilkkut siirretään pois tieltä. Työkalurulla onneksi meni paikoilleen niin kuin pitikin ja pyörä kävi ja kukkui kunnolla.

lauantai 3. helmikuuta 2007

MP-messut 07

Nyt on sitten mp-messut nähty. Paljon oli porukkaa ja tavaraa näytillä. Ehkä vähän liikaakin väkeä, mutta se nyt oli odotettavissa tässä tilaisuudessa.

Pyörä tarjonnasta kiinnosti eniten customit kokoluokassa 650-900 cc. Niitähän oli jokaisella isolla tarjolla. Omasta mielestäni omistunein malli tälle vuodelle oli kyllä Kawasakilla. Mutta sellaisen hankkimiseen ei tällä hetkellä riitä rahkeet. Vielä täytyy ajella vanhalla pyörällä muutama vuosi ennen kuin on vaihdon aika. Omaansa kun vähän laittaa niin hyvä siitä tulee.

Varustepuolelta löytyi parikin vaihtoehtoa uudeksi kypäräksi. Customiin sopivaa avokypärää kun etsiin niin omasta mielestä vaihtoehtoja ei hirveästi ole. Kypärät jäivät ostamatta mutta keväällä tarvii hakea kaupasta jompikumpi. Messutarjoukset olivat sen verran huonoja ettei vielä kannattanut kypärää ostaa. Muista varusteista ei kyllä jäänyt mitään käteen. Vaikka ei sitä kyllä tarvettakaan uusille ajovarusteille ole. Keväällä näkee mitä pyörään tulee laitettua.

Lähettäjä Moottoripyörän satulasta

Lähettäjä Moottoripyörän satulasta

Lähettäjä Moottoripyörän satulasta

Lähettäjä Moottoripyörän satulasta