torstai 22. elokuuta 2024

Historic Grand Race 2024

Historic Race Finland ajatutti taas historiallisia kilpa-autoja Ahveniston moottoriradalla Hämeenlinnassa. Tällä kertaa ajettiin Historic Grand Race ja mukana oli miltei kaksi sataa autoa, tässä kaksipäiväisessä kilpailussa. Molempina päivinä ajettiin aamusta harjoitukset ja aika-ajot, ja sitten iltapäivällä tiukka 8 kierroksen kilpailu. Ja luokkia oli monta, ja lähtöjä mieltei yhtä monta.

Lauantai päivän päivystin Tarun mutkassa ennen suolenkkiä. Ehkä koko radan vaikeimmassa kohdassa, odotellen tapahtumaa. Ja heti ensimmäisessä lähdössä tapahtuikin pieni ajovirhe, jarrujen lukkiutuminen ja hiekalla käynti. Kivoja kuvia tuli. Tämän jälkeen ajettiinkin lähtöjä jonossa ja vähän pidemmässä jonossa. Kunnes viimeisen lähdön viimeisellä kierroksella Opel Calibrasta hajosi kone, pyörähdys hiekalle ja toinen Calibra kylkeen. Siinä olikin tapahtumaa, itse kyllä hypin alta pois kun ei ollut tietoa kuinka pitkälle rengasvalliin autot tulevat. Mutta hyvin hiekka pysäytti. Tässä alla muutama lauantaipäivän valokuva.








Sunnuntain päivystin vähän siellä sun täällä mäen päällä radan korkeimmalla kohdalla. Täällä nyt ei niin hirveästi tapahtunut, mutta tarkoitus oli ottaa hieman erilaisia kuvia, kun kuvakulmaa pääsi vaihtamaan muutaman paikan välillä melko helposti lähtöjen välillä. Tässä muutama valokuva sunnuntailta.








Kaikki viikonlopun valokuvat löytyvät flickr albumista tämän linkin takaa.

tiistai 6. elokuuta 2024

Prätkällä Askolan hiidenkirnuille

Pikkuajelut Askolan hiidenkirnuille. Välillä vähän isompaa tietä ja loppumatkasta pienempää tietä. Ihan mukavia tietä ajella sinne ja takaisin Manseen. Lähtiessä paistoi aurinko pilvettömältä taivaalta, mutta lähempänä Askolaa vettä tuli taivaalta ihan maahan asti. Sen verran, että muutamassa minuutissa kastui läpimäräksi. Säätiedotukseen ja taivaalla näkyvään luottaen ajofarkut imivät vettä läpi asti. Ja avokypärässä sadepisarat hakkasivat naamaa huolella. Mutta kesä kuivaa sen minkä kastelee. Farkutkin kuivuivat auringonpaisteessa ja ajoviimassa, vain kastuakseen hetken päästä uudelleen. Mutta sellaista se on, ajelu suomenniemellä.

Miltä siellä hiidenkirnuilla sitten näytti. Parkkipaikka täynnä saksalaisia matkailuautoja puskaparkissa. Polku metsän keskelle kalliolle katsomaan hiidenkirnuja. Ehkä pieni pettymys, vaikkakin en tiennyt oikeen mitä odottaa. Ehkä kuvista ja mielikuvituksesta tullut sellainen ajatus, että hiidenkirnut ovat suuria ja mahtavia. Nämä olivat melko pieniä ja vähän mitään sanomattomia. Mutta tulipahan nähtyä ja koettua.

Alla pari kuvaa kännykällä näpsästynä.