Pikkuajelut Askolan hiidenkirnuille. Välillä vähän isompaa tietä ja loppumatkasta pienempää tietä. Ihan mukavia tietä ajella sinne ja takaisin Manseen. Lähtiessä paistoi aurinko pilvettömältä taivaalta, mutta lähempänä Askolaa vettä tuli taivaalta ihan maahan asti. Sen verran, että muutamassa minuutissa kastui läpimäräksi. Säätiedotukseen ja taivaalla näkyvään luottaen ajofarkut imivät vettä läpi asti. Ja avokypärässä sadepisarat hakkasivat naamaa huolella. Mutta kesä kuivaa sen minkä kastelee. Farkutkin kuivuivat auringonpaisteessa ja ajoviimassa, vain kastuakseen hetken päästä uudelleen. Mutta sellaista se on, ajelu suomenniemellä.
Miltä siellä hiidenkirnuilla sitten näytti. Parkkipaikka täynnä saksalaisia matkailuautoja puskaparkissa. Polku metsän keskelle kalliolle katsomaan hiidenkirnuja. Ehkä pieni pettymys, vaikkakin en tiennyt oikeen mitä odottaa. Ehkä kuvista ja mielikuvituksesta tullut sellainen ajatus, että hiidenkirnut ovat suuria ja mahtavia. Nämä olivat melko pieniä ja vähän mitään sanomattomia. Mutta tulipahan nähtyä ja koettua.
Alla pari kuvaa kännykällä näpsästynä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki tämän blogin kommenti tarkastetaan ennen niiden julkaisemista. Epäasialliset, herjaavat, rasistiset tms. kommentit tullaan poistamaan.