maanantai 27. joulukuuta 2010

Talvitunnelmia

Pistetään näin joulunpyhien jälkeen pieni päivitys tännekkin. Mansessa on välillä ollut melkein 30 astetta pakkasta ja nyt viime päivinä on tullut lunta oikeen kunnolla. On ollut oikeen talven tuntua. Tosin eihän tämä meidän lumisade nyt vertoja vedä pääkaupunkiseudun lumentulolle, mutta kuitenkin. Kivahan se vain on että on talvella talvi, voi sitten olla kesällä kesä ja kunnon ajokelit.

Ei se ajokelil nyt niin hirveän huono täällä Mansessa ollut Tapanin-päivän lumisateen jäljiltä. Lunta toki oli tiellä jumalattomasti ja Tampereen kaupunki kun teki lumitöitä teillä kokonaisella 3 aura-auton komppanialla, niin ne lumet todellakin pysyivät tiellä. Lumikasoja oli vähän siellä sun täällä. Mutta hyvin se sitikka löysi tiensä töihin ja toivottavasti vielä töistä kotiinkin. Aamu kun koittaa niin tuskin on Mansessa paljon teitä aurattu. Ylöjärvi olikin sitten toista maata. Siellä oli tiet kunnolla aurattu ja kalustoa riitti kevyenliikenteenväylien hoitamiseenkin. Taitaa olla niin, jos rahaa jostain löytyy niin seuraava auto taitaa olla maasturi. Siis oikee kunnon maasturi, ei mikään kaupunki sellainen. Siinä saa kaikenmaailman viherpiipertäjät ja muut luonnonsuojelijat, ekoihmiset, haistaa pitkät, meikä ajelee maasturilla töihin, jos meinaan töihin meinaa vielä mennä. Ei tästä Mansen tienpidosta tuu tällä menolla yhtään mitään. Ja muutenkin tie-verkko taitaa vaan rapistu rapistumistaan. Prätkällä ajeleminen vaatii taas ensi kesänä melkosesti tarkkuutta kun väistelee rapautuvia tienpätkiä.

Sinänsä hassua, vielä ei ole prätkä-kuume nostanut voimakkaasti päätää. Tosin onhan jo vähän karttoja kateltu, missä voisi ajella ja kaappiin kurkistettu tarviiko jotain varusteita hankkia. Mutta melkoista hiljaiseloa kuumeen suhteen vietetään. Tai onko tämä hinku päästä ajelemaan moottorikelkalla jonkinlaista prätkäkuumeen korvaajaa. Mieli meinaan tekisi moottorikelkan satulaan ja päästeleen pitkin peltoja ja järvenjäitä. Mutta vielä ei ole tullut kohdalle kelkkaa ja paikkaa missä päästellä.

MP11 messutkin lähestyvät hyvää vauhtia kunhan tästä vuodenvaihteesta nyt ensin selvitään. Tänä vuonna ne on taas Hesassa, ja sinne suuntaa tämäkin äijä. Nyt otetaan ensimmäistä kertaa poika, kohta 6-vuotta, mukaan ja katsotaan kuinka se siellä viihtyy. Jonkinlaista mielenkiintoa pikku-äijä on kuitenkin jo osottanut kaksipyöräisten suuntaan. Mutta ans kattoo ny, messujen jälkeen ollaan viisaampia.

perjantai 15. lokakuuta 2010

Vanhan kertausta ja uuden oppimista

Näin kävi. Piti sitten antaa periksi säänhaltijalle ja luovuttaa, melkein antaa selätysvoitto. Tosin en kyllä hirveästi vastaan taistellut, mutta kuitenkin. Eli ajokausi 2010 on sitten ohi. Sinänsä onnistuneesti, että prätkä on viety talvisäilöön sen suuremmitta kömmellyksittä. Kesä meni kohtuu hyvin ajellessa.

Tämän kesän saldo Suzuki Intruder M800 2009 prätkällä on seuraavanlainen. Ajokausi kesti 181 päivää, huhtikuun 15. päivästä lokakuun 13. päivään. Kilometrejä kertyi vain 5 149 km koko kesän aikana. Loppukesä oli pettymys ajamisen suhteen. Ei tullut oikeen ajettua kunnolla, ajan vei kaikki muu. Mutta onneksi on taas uusi kesä edessä, kunhan vain malttaa odottaa sinne asti. Suzukin bensan kulutus oli melko maltillinen, kun ottaa huomioon ajamisen. Osa ajosta oli ihan vain kaupungissa ja taajamassa pyörimistä 40-60 km/h nopeuksilla, osa taas maantie ajoa 80-110 km/h nopeuksilla. Välillä kaksi päällä, välillä mukana Highway Hawkin nahkaiset satulalaukut kiinni ja täynnä, ja välillä taas yksin ajoa. Kulutus oli keskimäärin 4,66 l/100 km. Aika kohtuullinen kulutus mielestäni.

Reiteistä ja ajoreissuista on ollut täälläkin jo puhetta, mutta kerrataan nyt vielä ne tärkeimmät ja pisimmät. Toukokuussa poikkeiltiin Jämin lentokentällä kattelemassa RC-freestyle lennokkeja ja vähän muitakin. Heinäkuussa ajeltiin Jämin lentokentän ja Jämi Fly-Innin kautta Meri-Teijoon Salon eteläpuolelle, ja sieltä tultiin Someron kautta takaisin. Siellähän oli se kiva tie ajaa, mistä jo aikaisemmin kirjoittelinkin. Heinäkuun lopulla kierreltiin vielä Satakunnassa ja Etelä-Pohjanmaalla ja elokuussa ajeltiin Varsinais-Suomessa Rauman ja Turun alueella. Olihan siinä ajelua.

Intruder toimi kyllä koko kesän aivan moitteettomasti. Ainoa ongelma oli eräänä aamuna töihin lähdön aikaan kun prätkä ei enää käynnistynytkään. Akku oli täysin tyhjä, ja syy tähän oli pelkästään omistajassa. Olin epähuomiossa vääntänyt virta-avainta niin että ns. parkkivalot olivat menneet päälle, ja siinä parin päivän poissaolon aikana akku oli päässyt tyhjentymään. No eihän siinä auttanut muuta kuin pistää prätkä kaapeleilla käyntiin ja toivoa parasta. Hetken aikaa kyllä kaikki mahdolliset varoitusvalot vilkkuivat mittaristossa ja kaikenmaailman tekstejä juoksi näytöllä, mutta ne sammuivat hetken päästä kun akku oli hieman latautunut. Ja sen jälkeen on taas prätkä toiminut kuin unelma, eikä varotusvalot tai -tekstit ole näyttäytyneet.

Ensi kesää odotan innolla ja vähän empiirisessä mielessä bensan kulutuksen suhteen. Suzukiin nimittäin käy uusi 95E10 bensa, eli se 10%:a etanolilla terästetty menovesi. Tässähän ei ole niin paljon tehoa kuin nykyisessä 95E bensassa eli kulutus pitäisi nousta, eli tankillisella ajeltu kilometrimäärä pienenee. Mutta kuinka paljon? Sen näkee sitten kun bensaa käyttää. Mutta mietin tässä onko kuitenkin järkevämpää käyttää vanhaa 98E bensaa? Se on vähän kalliimpaa, ehkä, mutta se on myös tehokkaampaa, eli kulutuksen ei pitäsi nousta niin paljon. Vai pitääkö tankata vuorotellen molempia, että löytyy joku fiksu suhde "vihreän" bensan ja tehokkaan bensan välillä. Ja ei se uusi etanolibensa, 95E10, nyt niin vihreätä ole, kun ottaa huomioon valmistuksen ja tehonhäviön. Varsinkin jos sitä etanolia valmistetaan jossain maapallon toisella puolella tehdystä palmuöljystä. Palmuöljy puiden kasvattaminen tuhoaa ympäristöä, "kehitysmaassa" tuotetaan saastuttavalla tavalla palmyöljyä ja se palmuöljy rahdataan vielä laivalla tänne kaukaiseen pohjolaan. Johan ne kuljetukset saastuttavat. No tuon kulutuksen ja bensojen kannattavuuden/järkevyyden selvittää sitten ensikesän ajeluissa.

Taitaa tämä blogi jäädä nyt jonkinlaiselle talvitauolle, aivan kuin prätkällä ajaminen. Jos nyt ei mitään mullistavaa tule talven aikana etten. Seuraavat kirjoitukset taitavat tulla MP2011 messuilta Helsingistä. Helmikuun alusta. Siihen asti taitaa kirjoitukset ilmestyä Kuulumisia nurkkauksesta -blogiin. Näihin tunnelmiin.

sunnuntai 25. heinäkuuta 2010

Heinäajelu 2010

Tuli tuossa extempore lähdettyä heinäajelulle prätkällä kaverin kanssa. Ilman mitään sen suurempaa suunnitelmaa tai edes tietoa yöpymispaikasta lähdettiin vain ajelemaan. Säätiedotus pikkaisen ohjasi suuntaa, eli kun etelä- ja itäsuomessa satoi, tai niin ainakin luvattiin. Ja sadetta luvattiin myös keski-suomen pohjoispuolelle niin päätettiin sitten suunnata Mansesta länteen, kohti rannikkoa.


Näytä Heinäajelu 2010 suuremmalla kartalla

Ensimmäinen etappi oli päästä Mansesta Mouhijärvelle, toki tietä 11 pitkin ensin alkuun. Mouhijärveltä suunnattiin tietä 259 pitkin Suodeniemen kautta Laviaan. Ihan kiva tie ajaa. Välillä oli pikkaisen routavaurioita asfaltissa, mutta nopeuden pystyi hyvin pitämään sallitussa 80 km/h. Laviassa harmitti ainoan kerran, että ei ollut järjestelmä kamera mukana. Peltoaukea päällä liiteli joku haukka, jonka olisi hyvin pystynyt ikuistamaan järkkärillä ja siinä olevalla 300 mm objektiivilla. Mutta ei sinne nyt enää kannata mennä kuvaamaan. Menetetty tilaisuus on menetetty tilaisuus. Lavialta jatkettiin matkaa Kankaanpäähän, tälläkin kertaa vähän isompaa tietä pitkin, tietä 44.

Kankaanpäässä piti poiketa Reiman tehtaan myymälässä, siellä kun kuulopuheiden perusteella voisi olla jopa moottoripyörä tai moottorikelkka vaatteita jossain poistomyynnissä. Ei ollut. Ei ainakaan tällä kertaa. No ehkä ensikerralla sitten, tai jotain... Tankkauksen jälkeen eteenpäin, siis itsensä ja prätkän. Nyt reitti vei tietä 270 Siikaisten ohi Merikarvialle. Sepä vasta oli hyvä tie ajaa. Uusi tai ainakin uuden karhea asfaltti huokutti ajamaan. Nopeudet pysyivät helposti 80 km/h, ja niiltäkin kohdilta missä tiessä oli vanhaa asfalttia se oli todella hyvässä kunnossa. Tosin maisemat ei tällä tiellä silmiä hivelleet. Metsää ja suota, suota ja metsää. Aika yksitoikkoista, mutta ehkä sitä tällä reissulla vielä jotain muutakin näkisi.

Merikarviassa otettiin pieni riski ja lähdettiin ajamaan vähän pienempää rannikkotietä ylöspäin. Numerolla 6600 merkitty tie, Rantatie, vei pikkukylien läpi kohti Kristiinankaupunkia. Tie oli melko hyvä kuntoinen, muutamassa kohdassa oli tiessä routamonttua ja pinta päässyt kulumaan. Nopeudet pysyivät 70 km/h tietämillä, jollakin katuendurolla olisi varmaan päässyt ajamaan lujempaakin, mutta ei kustomilla. Melko kapea tie ja molemmin puolin miehen mittaista pusikkoa heti asfaltin reunasta alkaen. Ei paljon ollut piennarta. Vaikka meri oli todella lähellä, niin ei siitä nähnyt kuin vilauksen siellä, toisen täällä. Olisi ollut kiva mikäli puustoa olisi hakattu niin että merikin näkyisi tälle teille. Mutta taitaa metsät olla yksityisen omistuksessa, eikä hakkuille ollut vielä tarvetta. Ei ainakaan turistia viehättämään. Eikä niissä kylissäkään ollut paljon näkemistä, ei kahvilaa tai muutakaan. Ei tälle tielle taida hirveästi turistit osua, suurin osa varmaan ajaa pohjoiseen tietä 8 pitkin. No onnistuneesti päästiin Kristiinankaupunkiin asti. Ja mikä parasta, sieltä löytyi paikka mistä sai ruokaa mahaansa.

Ihan kiva pikku kaupunki tuo Kristiinankaupunki, mutta tuli aika jatkaa matkaa. Ajopäivä oli vasta puolessa välissä, ja kilometrejä oli vielä edessä. Tosin vieläkään ei tiedetty mihin sitä mentäisiin ja missä oltaisiin yötä. Mutta eteenpäin. Kohti Närpiötä, mutta Kaskisten kautta. Ensin pikkutietä Kristiinankaupungista tielle 67, ja sieltä Kaskisiin. Kaskisissa oltaisiin juotu kahvit, mutta eipä sitten siitä pikkukylästä löydetty aukiolevaa kahvilaa, vaikka ympyrää keskustassa ajettiinkin. Ehkä ei vain osuttu oikealle kadullu, ja ei oltu tarpeeksi sitkeitä etsinnässä. Kaskisista Närpiön ohi ja tietä 673 pitkin kohti Maalahtea. Ihan kiva tie tämäkin, mutta tankki rupesi huutamaan tyhjyyttään ja alkoi bensa-aseman etsiminen. Vähissä oli asemat tämän tien varrella. Ajettiin vain eteenpäin, kunnes Maalahdesta löytyi tankkauspaikka.

Ja samassa päätettiin yöpaikkakin. Isokyrössä oli Kalliojärven lomakylä, josta saatiin pikku mökki ja saunamahdollisuus. Sinne siis Laihian kautta. Ihan kiva mökkikylä melko mielenkiintoisalla paikalla. Keskellä pohjanmaan lakeuksia ja peltoja oli metsän keskellä "kivilouhos" jossa oli kaksi järveä ja niiden ympärillä mökkejä. Meillä oli ihan perusleirintäalue mökki, kerrossängyt neljälle ja silleen. Mutta kyllä tässäkin vietti yönsä, koska tarkoitus oli jatkaa heti aamulla matkaa.

Ja matka jatkui pohjanmaan lakeuksia pitkin kohti Seinäjokea, ja sieltä Peräseinäjoelle. On ne lakeudet ihmeellisiä tälläisellä Pirkanmaalla eläneelle. Peltoa ja avaa näkymää joka puolella silmän kantamattomiin. Tie 18 Seinäjoelle oli tietenkin iso tie, isoine matkaajineen. Autoja, matkailuautoja ja rekkoja. Ei mitenkään mielenkiintoista ajella. Mutta Seinäjoelta Peräseinäjoelle ja siitä eteenpäin tie 694 oli mielenkiintoinen. Ensin Pohjanmaan näkymiä, ja sitten kun tultiin takaisin Pirkanmaalle, maastokin muuttui kuin taikaiskusta samantien paljon mäkisemmäksi ja varsinkin paljon metsäisemmäksi. Ihme juttu, mutta niin se maakuntaraja menee.

Loppumatka pohjois-Pirkanmaalta Virtojen seudulta tietä 65 pitkin ei ollut kovinkaan mielenkiintoinen. Samojoa tuttuja maisemia mitä pitkin on niin monta kertaa aikaisemminkin ajellut.

Tulipa näiden kahden päivän aikana nähtyä monenlaista maisemaa ja monenlaista tietä. Miltei 700 km tuli ajeltua, mutta pidemmällekkin olisi voinut vielä ajaa. Ehkä tänä kesänä vielä ajetaan johonkin. Ja tulihan tässä samalla kerättyä uusia paikkoja ja pisteitä omaan EBT karttaankin. Kivaa oli.

lauantai 17. heinäkuuta 2010

Hieno tie ajaa, 52 Tie

Tuli tuossa ajeltua yhdellä hienoimmista teistä, joilla olen ikinä ajanut. Tämä pääsee omalla listallani kyllä Top10 joukkoon helposti. Tie on Tie 52 Somerolta tien 10 risteykseen. Todella hyvä pintaista mutkaista ja mäkistä tietä. Välillä metsää ja välillä peltoa. Nopeusrajoitus on 60-80 km/h, aina välillä on jotain kylänpahasia joiden kohdalla joutuu hiljentämään. Tiellä sai todellakin kallistella pyörää reilusti, sen verta mutkainen se oli. Varsinkin tuolta Forssan/Jokioisten päästä.


Näytä Tie 52 Somerolta suuremmalla kartalla

Harmi vaan kun tie ei löydy lähempää Mansea, sen voisi käydä ajamassa uudestaan. Ja ottaa vaikka videokameran mukaan ja katsoa saisiko mitään aikaiseksi.

tiistai 13. heinäkuuta 2010

Moottoripyörämatkailua Heinäkuussa 2010

Tulipa sitten ajeltua heinäkuun alkupuolella Pirkanmaan, Satakunnan ja Varsinais-Suomen teitä. Ensin Tampereelta Jämille katsomaan Jämi 75v lentonäytöstäja sieltä viettämään kesälomaa Salon eteläpuolelle Teijoon. Reitti Tampereelta Jämille on tuttu, ja kulkee osin kolmostietä pitkin Ikaalisiin ja siitä sitten pienempää tietä Jämille. Liikennettä heinäkuisena lauantaiaamuna oli yllättävän paljon, jonoa muodostui ja ohituskaistoja pääsi käyttämään. Liikenteessä minua kuitenkin kummastutti ja ehkä vähän huolestutti turvavälien pienuus. Varsinkin todella monella autoilijalla on tapana roikkua siinä moottoripyörän takana aivan liian lähellä. Moottoripyörä kun painaa jarrua, valtaosa autoilijoista ei ole saanut edes siirrettyä sitä jalkaa sinne jarrupolkimelle, kun prätkä on jo pysähtynyt. Siinä on peräänajon vaara todella suuri, ja sitä kautta loukkaantumisen riski. Ja mikä ihme pakottaa siinä jonossa ajaessa päättömiin ohituksiin, varsinkin jos pitää pikkaisen enemmän turvaväliä siihen edellä ajavaan. Siihen prätkän ja edellä ajavan isomman auton väliin on jonkun päättömän ja aivottaman kuskin kuitenkin tungettava vaikka siitä ei sitten eteenpäin enää pääsekään. Ja ohituskaistalla sitten tupeksitaan ja hivutetaan jonon ohi vajaata 100 km/h nopeutta.

Jämillä itsellään oli lentonäytöksessä hyvin järjestetty prätkäpaikoitus. Prätkät pääsi ajamaan Jämi Areenan viereen aivan ylös asti, tukevalle alustalle, melko vartioituun tilaan. Varusteet ja muut uskalsi jättää oman prätkänsä päälle/viereen odottamaan pois lähtö. Niitä ei onneksi tarvinnut kantaa mukanaan koko päivää, minkä alueella vietti. Tuossa olisi muillakin tapahtuman järjestäjillä mahdollisuus ottaa mallia. Ei vaadi suuria järjestää prätkille oma pysäköintialue tukevalle alustalle.

Jämiltä lähdettiin sitten Kuninkaanlähteen kautta etelään kohti Saloa. Tie Kuninkaanlähteen ohi oli yllättävän hyvässä kunnossa ja siitä eteenpäin tie 44 oli hyvässä kunnossa. Eikä liikennettäkään ollut mitenkään liiemmälti. Tähän väliin on pakko kirjata reissun paskin tai huonoin kokemus. Päätin nälkääni pysähtyä ABC Kiikoisiin syömään. Aikaisemmilta reissuilta kun on ollut todellakin hyviä kokemuksia ABC-ketjun palveluista. Mutta täältä tuli sitten ne huonot kokemukset. En tiedä oliko tämä se yksittäinen tapahtuma, poikkeus joka vahvistaa säännön, vai onko tämä aivan normaalia ko asemalla.

Ravintolan puoli ei ollut edes mitenkään täynnä, eli tyhjiä pöytiä oli sekä sisällä että ulkona. Jonoa ei ollut kassalle nimeksikään, eli pääsin kävelemään kassalle tekemään tilauksen suoraan. Tilasin tuiki tavallisen kerroshampurilaisaterian kassa kuitin mukaan klo 19:05. Ja sain sen eteeni vasta klo 19:38. Aterian valmistaminen kesti yli ½ tuntia. En missään ole ruokaani odottanut näin kauan, en täällä kotimaassa enkä ulkomailla, en oikeassa ravintolassa enkä tälläisessä pikaruokapaikassa. Melko kohtuuton aika. Ja kun huomautin tästä tarjoilijalle.
Minä:
Mikähän on tiedän normaali toimitusaika tälläisiin ruoka-annoksiin? En ole koskaan odottanut tälläistä ruokaa näin kauan. Mitenkä meinaatte hyvitellä minua tapahtuneesta?

Tarjoilija:
Kassan olisi pitänyt sanoa että ruokaan voi tällähetkellä mennä 20 minuuttia.

Minä:
Mutta tässähän meni yli ½ tuntia, eikä minulle kukaan mitään sanonut.

Tarjoilija:
Jaa, ei olisi tarvinnut jäädä odottaan sitten jos kerran kesti liian kauan. Tässä mitään hyvitellä.

Minä:
Jaa, olisinko sitten saanut rahani takaisin? En olis tainnu saada. Ei tarvi sitten hyvitellä, mutta tuskin enää tulen tähän paikkaan, enkä kyllä suosittele kavereillekkaan tätä paikkaa.

Ja tuskin muuten ikinä enää pysähdyn ABC Kiikoisiin matkoillani. Ja täytyy harkita noita muitakin ABC paikkoja, ovatko ne minun asiakkuuden arvoisia.

Loppumatka olikin välillä isompaa tietä ja välillä pienempää tietä, mutkia ja mäki peltojen ja metsien vuorotellessa. Tiet olivat melko hyvässä kunnossa Salon ja Raaseporin seudulla, ei ollut pahoja routuvarioita eikä suurempia onglemia. Liikennettä oli yllättävän vähän, tosin Fiskarsin ruukin seutuvilla turisteja tietenkin oli enemmän. Itse pidin kyllä Fiskarsin ruukkia melko yliarvostettuna ja hypetettynä paikkana. Olivathan ne rakennukset ihan kivoja ja kauniita, mutta ei sieltä tälläinen ukonköriläs kyllä mitään irti saanut. Ehkä naisihmiset sitten ovat vain niin trendikkäitä ja näkevät niissä myytävissä tavaroissa jotain mitä miehet eivät. Mutta tulipahan sielläkin käytyä.

Lähettäjä Moottoripyörän satulasta

Raaseporin linna oli kyllä toista maata. Siellä on aikaisemmin ollut poikkeillut, niin oli mukava huomata että Suomessa on tälläisiäkin rakennelmia vielä olemassa. Eihän noita linnoja alumperinkään niin hirveästi ole Suomenniemellä ollut, mutta tämä oli ihan kiva muisto. En tiedä saisiko siitä sitten vielä suuremman nähtävyyden, rakentamalla alueella jonkinlaista tapahtumaan joka päiväksi. Vähän keski-Eurooppalaiseen tapaan. Ainakin Tsekeissä on linnoissa jos jonkinlaista tapahtumaa aina kun ne ovat auki. Mutta hyvät oli opasteet ko paikalle, paremmat kuin taannoin pohjois-Kreikassa, missä oli yksi viitta että tolla on jotain, mutta sen jälkeen ei mitään opastetta. Oli aivan tuuria, että Kreikassa löysi jonkun nähtävyyden.

Lähettäjä Moottoripyörän satulasta

Hangontiellä olikin sitten enemmän liikennettä. Rekkoja tuli satamasta kokoajan, eikä tiellä oikeen päässyt ajamaan nopeusrajoitusten mukaan. Pääsääntöisesti venäläisiä rekkoja, mutta kai se on uskottava että talous on taas nousussa, kun liikennettä on niin paljon. Ja tulipa nähtyä se manner-Suomen eteläisin paikkakin.

tiistai 6. heinäkuuta 2010

Moottoripyörä pysäköintiä

Niin, tuollainen aihe tuli mieleen, kun poikkeilin moottoripyörällä tuolla Tampereen keskustassa. Nopealla asioinilla Radio957:ssa aikaa meni enemmän parkkipaikan etsimiseen kun itse asiointiin. Kunka moottoripyörä paikoitus on järjestetty? Löytyykö P-paikkoja? Ja onko niitä tarpeeksi siellä missä tarvitaan? Kuinka muuten prätkä pysäköidään? Ikuisuus aihe, joka nostaa päätään joka kevät ja kesä. Mutta "sohaistaan muurahaispesää" nyt oikeen kunnolla ja nostetaan aihe taas tapetille.

Täällä Mansessa ei virallisia P-paikkoja prätkille ole kuin kahdessa eri paikassa keskustassa. Toistakymmentä ruutua Aleksis Kivenkadun ja Puutarhakadun risteyksessä, siinä KELAn nurkilla. Ja pieni P-alue Alarannassa eli Laukontorilla, TAKOn tehtaan lähellä torikahviloiden takana. Sinne mahtuu ehkä kymmenkunta prätkää, jos oikeen kunnolla tunkee. Aika huonosti löytyy Mansesta prätkäparkkeja. Ottaen huomioon kaupungin koon ja täällä vierailevien prätkäturistien määrän. Parkit kun vielä tuppaavat olla täynnä jo aampäivästä. Ja KELAn vieressä oleva parkki useasti vielä moposkoottereita ja muita mopoja täynnä. Ja Alarannan parkki on yleensä täynnä polkupyöriä.


Näytä Tampereen moottoripyöräpysäköintipaikat suuremmalla kartalla

Mihin muualle sitten voi Mansessa pysäköidä prätkänsä? No niille harvoille pysäköintikiekko paikoille, joita voi kaupungilta löytää. Tai sitten maksullisille pysäköintipaikoille joko kadun varteen tai pysäköintitaloon. Pysäköintitaloista ainakin Stockmannin pysäkintitalossa ja P-Frenkkelissä on prätkille omia ruutuja. Tosin hinta on sen mukainen. Kadunvarsi pysäköinnin suhteen kaupunki on jaettu eri vyöhykkeisiin ja pysäköintihinta muuttuu sen mukaan. Aivan keskustassa on tietenkin kalleinta, 2.80€/h max 2 tuntia. Ja tärkeä asia muistettavaksi kadunvarsipysäköinnissä on pysäköinnin maksaminen. Ja sen muistutuslipun laittaminen prätkään ja sen OIKEAN pysäköintilipun laittaminen talteen omaan taskuun. Tampereen pysäköinninvalvonta kun 99% todennäköisyydellä kirjoittaa sinulle 40€ pysäköintivirhemaksun. Oli siinä pyörässä se muistilappu eli ei. Pysäköintivirhemaksun saa tietenkin mitätöityä pysäköinninvalvonnan toimistossa, Frenckellinaukio 2A, mikäli on todistaa maksaneensa pysäköinnin. Mutta vaivaa ja turhaa touhua siitä tulee, ja mikäli ei satu virka-aikana oleilemaan kaupungissa, maksun mitätöinti on todella vaivalloista ellei aivan mahdotonta.

Kiekkopaikalla pysäköintihän ei vaadi prätkiltä sitä pysäköintikiekkoa, mutta aikoja on silti noudatettava. Ja täällä Mansessa niitäkin aikoja kytätään tarkasti. Ja niitä mopoja ei tarvi tunkea niihin prätkäpaikkoihin. Mopot ja moposkootterit saa pysäköidä niille samoille paikoille kun polkupyörät, ellei sitä ole erikseen kielletty (TLL 27§). Harvinaisen selvä ja yksinkertainen asia. Pysäköi moposi ja/tai moposkootterisi sinne minne polkupyörätkin, täällä Tampereella se on aivan sallittua. Ja sen polkupyörän voi pysäköidä melkein minne vaan, kunhan ei häiritse jalankulkijoiden kulkua. Näin jää niitä paikkoja moottoripyörille ja sitä kautta autoille, ei tule turhaa liikennettä ympäri kaupunkia kun etsitään parkkipaikkoja.

Tarvisisikohan tulevassa mopokortti uudistuksessa ja siihen liittyvässä koulutuksessa painottaa tätä pysäköintiasiaakin. Muiden tärkeiden asioiden ohella, sillä mistä sitä asioita oppii jos ei koulutuksessa. Samalla kouluihin voitaisiin palauttaa Kansalaistaito yhdeksi oppiaineeksi. Kaikkien muiden yhteiskunnallisten ja käytännön elämiseen liittyvien taitojen ohessa voitaisiin opettaa jalankulkijoiden ja polkupyöräilijöiden liikenne sääntöjä lapsille ja teineille. Polkupyöräily kun nyt tuntuu olevan esillä ja tärkeä tulevaisuuden liikkumismuoto, mille halutaan ja tehdään mahdollisuuksia kasvaa myös täällä Tampereella. Suurimmalla osalla polkupyöräilijöistä kun tuntuu olevan liikennesäännöt hukassa. Omasta kokemuksesta sekä autoilijana, moottoripyöräilijänä ja jalankulkijana voin ja uskallan näin väittää. Ajetaan yksisuuntaista katua väärään suuntaan, ajetaan jalkakäytävällä siellä missä pitäisi ajaa tiellä, ajetaan tiellä useampi rinnan siellä missä voisi ajaa pyörätiellä, tullaan kolmion tai stop-merkin takaa tielle pysähtymättä/varomatta, ylitetään teitä suojatietä pitkin ajamalla vaikka pitäisi taluttaa... esimerkkejä riittää vaikka kuinka paljon. Ei siinä toki autolijat ja me moottoripyöräilijät rikomme liikennesääntöjä siinä missä muutkin liikenteessä liikkuvat, mutta nyt ei käsitellä sitä asiaa.

Mitä Tampereen kaupunki voisi sitten tehdä? Vaikka nyt ensihätään lisätä niitä prätkäpaikkoja. Vaikka kaupungin itäpuolelle esim Aleksanterinkadulle tai Rongankadulle 10-20 ruutua prätkille. Vaikka niin että, paikat ovat kesäaikaan vain prätkien käytössä ja talviaikana kaikkien käytössä. Luin jostain tutkimuksesta, että moottoripyöräturisti jättää enemmän rahaa kaupunkiin kuin autolla liikkuva, ja paljon enemmän rahaa kuin matkailuautolla tai auto-asuntovaunu yhdistelmällä liikkuva. Näillähän on mukanaan kaikki virvokevälineet, joita prätkäilijä ei voi mukanaan kantaa. Ja prätkäilijä niitä virvokkeita tarvii siinä missä muutkin, tosin ostaa ne sopivasta paikasta. Tätä menoa tosin ne sopivat paikat taitavat olla Tampereen ympäristön isolla huoltoasemilla tai kauppakeskuksissa. Niissä on ainakin pysäköintipaikkoja tarjolla ja niihin on helppo mennä. Tarvitsisiko Tampereen kaupungin tehdä jotain, että saadaan nämä prätkäturistit ja muut moottoripyörillä liikkuvat poikkeamaan kaupungissa ja viihtymään siellä? Tässä kaupungin ympäristössä on kuitenkin hyviä teitä moottoripyörällä ajettavaksi ja kauniita maisemia katseltavaksi. Kaupungin on itsensä aktivoiduttava tässä asiassa, ja aktiivisesti otettava asia huomioon. Kyse ei ole isosta päätöksistä.

Tietenkin me kaikki moottoripyöräilijät voimme aktivoitua ja kertoa mielipiteemme kaupunkimme prätkäparkki tilanteesta. Itse olen Tampereen kaupungille mielipiteeni asiasta toimittanut, ja nuo yllämainitut korjaukset sille ehdottanut. Nyt on muiden vuoro. Ja te joiden kaupungissa asiat on hyvin, muistakaa lähettää myös sitä positiivista palautetta asiasta omalle kaupungillenne. Ja kertokaa myös muille missä niitä prätkäparkkeja on. Vieraat eivät välttämättä tiedä kaikista parkkipaikoista ja niiden sijainnista. Toivon että te prätkäilijät jotka muualta olette Manseen tulossa, hyödytte tästä parkkipaikka-pysäköinti kirjotuksesta jotakin.

maanantai 10. toukokuuta 2010

Satulalaukkujen kiinnitystä vuonna 2010

Tottakai Intruderiin piti sitten hankkia satulalaukut, jos vaikka johonkin reissun päälle jossain vaiheessa lähtis. Edellisestä projektista jotain oppineena suunnitelma laitettiin uusiksi jo ennen kuin mitää tehtiin. Tällä kertaa päätettiin mennä sieltä mistä aita oli matalin, eli marssittin R.M. Heinolle Raholaan ja Duellin kuvastosta tilattiin pyöräkohtaiset laukkuraudat ja niihin sopivat laukut valmistajana Highway Hawk. Laukkujen kriteereinä oli aito nahka, silmää miellyttävä ulkonäkö ja se että niihin mahtuisi sisälle järjestelmäkamera 300 mm objektiivin kanssa laukkuineen.

Ja pääsi Duell oikeen positiivisesti yllättämään tavarantoimituksellakin. Tilaus laitettiin sisään perjantaina, ja jo seuraavana maanantaina aamupäivästä R.M. Heinolta tuli tekstiviesti että paketti olisi haettavissa. Näin nopeaan toimintaan en ole tottunut varustekaupassa. Mutta kiva se on välillä yllättyä positiivisestikin. Kiitos siitä vaan Duellille ja R.M. Heinolle.

Laukkurautojen kiinnitys sujui ongelmitta, ja kaikki tarvittavat osat oli paketissa mukana. Molemminpuolin pyörää kaksi ruuvia auki, raudat paikoilleen ja mukana tullut pidempi pultti kiinni. Helppoa ja yksinkertaista, onnistuu perustyökaluilla ja perustaidoilla. Kromatut laukkuraudat näyttävät ihan hyviltä mustassa prätkässä. Ja laukutkin istuivat miltei heittämällä pyörän päälle. Takasatula irti ja satulan alle tulevat kiinnityslevy oikean levyiseksi, ja takasatula takaisin kiinni. Tällä kertaa ei tarvinnut veistellä ja leikkailla nahkaa, että saisi laukut istumaan. Kyllä vaan kannatti hakea pöyrään tarkoitetut laukut ja raudat, säästyi monelta työvaiheelta.

Nyt vaan odotellaan reissusuunnitelman varmistumista. Tai sitten vaan lähdetään ex tempore reissulle. Laukuille kyllä tulee käyttöä kun seuraavan kerran lähdetään kuvausreissulle. Nyt ei tarvi kantaa järjestelmä kameraa repussa selässään vaan sen saa satulalaukkuun suojaan. Sen verran muokkaan jossain vaiheessa tätä kirjoitusta että lisään valokuvia prätkästä.

torstai 15. huhtikuuta 2010

Kauden aloitus 2010

Nyt on sitten uusi prätkä Suzuki Intruder M800 vm. 2009 haettu kaupasta ja kausi päästy korkkaamaan. Tosin vaan vajaan 100 km edestä, mutta kuitenkin. Nyt ollaan vasta haettu tuntumaa uuteen prätkään ja vähän testailtu rajoja. Tosin onhan tuolla uudella prätkällä vielä edessä sisäänajon ensimmäiset 1600 km, joten rauhallisesti täytyy ottaa. Ja uudet renkaatkin laittavat omat rajoituksensa rajojen hakemiseen, ainakin ensimmäisten parin sadan kilometrin ajan. Nekin vaativat vähän sisäänajoa.

Lähettäjä Moottoripyörän satulasta

Suzukin on kyllä täydellisen erilainen prätkä verrattuna pikku-Viragoon. Mutta niin sen pitääkin olla. Onhan pyörillä ikäeroa 17 vuotta, kuutioeroa 250 cc ja painoeroakin reilu 50 kg. Ja muutenkin Suzuki on ainakin kertaluokkaa isompi pöyrä kuin Virago. Mutta kun hallitsee pikkupyörä, niin hallitsee varmasti isommankin. Kunhan vain perusasiat on kunnossa. Viragolla oli hyvä harjoitella ja palauttaa vanha ajokokemus ja -taito takaisin, ja sitten siirtyä isompaan kokoluokkaan.

Tästä on hyvä jatkaa kautta eteenpäin, kunhan tulevan viikonlopun pikku takaiskusta, eli räntäsateista ja kylmästä, ensin selvitään. Ja pikkasen fiksausta ja oman mielenmukaiseksi rakentamista se vaatiin. Mutta niistä kyllä selvitään ajankanssa. Ensimmäinen projekti on satulalaukkujen hankkiminen ja niiden kiinnittäminen. Tähän prätkään kyllä hankitaan laukkuraudat ja kunnon laukut, enää ei rakennella omia virityksiä niinkuin Viragoon.

keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

Kauden 2010 eka...

Niin siinä vaan kävi, että kauden ensimmäinen prätkä Mansen teillä on tänään sitten bongattu. Ensimmäinen onnellinen tuli vastaan 3-tien moottoritiepätkällä Ylöjärven kohdalla. No moottoritie oli pääsääntöisesti sula ja kuivakin, ja suurin osa pikkuteistäkin oli tuossa klo 15 aikoihin sulia, mutta ei niin kuivia. Itse joutuu varmaan vielä muutaman viikon odottelemaan ennenkuin saa haettua Intruderin talvisäilöstä. Mutta usko kevään tulemiseen aina kasvaa kun prätkän näkee.

Vaikka tämä talvi onkin todella erilainen verrattuna edellisiin talviin. Vuonna 2007 ajokausi aloitettiin jo 13. huhtikuuta, tänä keväänä ei oikeen taideta päästä noille päiville. Lunta on vielä maassa älytön määrä, ja yöpakkaset huitelevat Mansessa jossain -12°C paikkeilla. Mutta jos vaikka sitten 24. päivä, kun talviloman viimeinen pätkä alkaa...

perjantai 12. helmikuuta 2010

Uusi prätkä

Tuli sitten käytyä R.M Heinolla moottoripyörämessujen innostama tarkistaan tarjonta ja tilanne uuden prätkän suhteen. Ja niin siinä vaan kävi että kävelin ulos kaupasta uuden vm 2009 mallisen Suzuki Intruder M800 omistajana. Ihastuin tähän malliin jo Lahdessa käydessä, ja nyt sellainen sitten odottaa kevättä ja lumien sulamista R.M. Heinon varastossa, ja totta kai rekisteröintiä. Pyörähän on ns pakasta revitty eli aivan uusi, vaikka onkin viime vuoden mallia. Siksi varmaan maahantuoja näistä haluaakin päästä eroon tarjoushinnoin. Tosin väriin ei päässyt enää vaikuttamaan, vaan se on musta.

Saa nähdä kuinka nyt kevät sujuu, on vähän enemmän intoa päästä aloittamaan ajokausi, kun muutamina edellisinä vuosina. Kovinkaan paljon ei pysty prätkästä tähän hätään kirjoittamaan, kun ei vielä ole oikeen mitään sanottavaa siitä. Koe istuttu on moneen kertaan ja katseltu kaikista kulmista. Mutta minkälainen prätkä on ajettava ja käsiteltävä, sitä ei pysty sanomaan. Onhan se vähän isompi kuin vanhan Virago XV535, mutta ei niin paljon istumakorkeudeltaan. No onpahan jotain kirjoitettavaa kevään ja kesän aikana, kun käy kokemuksia uudestä pyörästä läpi.

Nyt tarvii varmaan viettää hiljaiseloa joka suhteessa pari kuukautta. Sitten päästää uuden ajokauden kimppuun ja kertomaan kokemuksia.

sunnuntai 7. helmikuuta 2010

Moottoripyörämessut Lahdessa 2010

Nyt on sitten nähty Lahden moottoripyöränäyttely. Päällimmäisenä mietteenä jäi päähän kummittelemaan maalaismarkkinamaiset myyjäiset. Siis verrattuina aikasempien vuosien Helsingin MP-messuhin. Tosin käyntipäivä osui sunnuntaille, kun Hesassa on aina käyty lauantaisin.

Jo messulle meno aiheutti 'harmaita hiuksia'. Parkkipaikat olivat täynnä messukeskuksen lähiympäristössä ja järjestysmiehet ohjasivat liikenteen pois. Mutta siihen se ohjaaminen jäikin. Hetken aikaa joutui ajelemaan ihan ilman hajuakaa mihin mennään, kun järjestysmiehiä ei näkynyt missään liikennettä ohjaamassa. Lisää pysäköintipaikkoja löytyi yllättävän kaukaa, ja siellä taas oli liikenteenohjaajia. Mutta tälle välille olisi kaivannut ohjausta tai edes kylttejä mihin mennä. Varsinkaan kun ei tunne kaupunkia ollenkaan. Mutta löydettiin kuitenkin parkkipaikka ja messutkin.

Suuret moottoiripyörämaahantuojat loistivat poissa olollaan. Aivan kuin jo aikaisemmin ilmottivat. Jo sekin vaikuttaa messujen ilmeeseen. Ja asettelu on mielestäni ollut Hesassa aina parempi. Vaate- ja krääsäkauppiaat omassa hallissaan, ja itse asia omassa hallissaan. Lahdessa kun kaikki esillepanijat olivat sikin sokin. Tunnelma todellakin oli markkinamainen. Väkeä ei näin sunnuntaina ollut mitenkään älyttömästi, jopa verrattain vähän, löytyi hyvin tilaa liikkua. Toisin kuin lauantaina, jolloin oli väkeä kuulemma ollut niin paljon, että sisäänpääsyä oli tarvinnut rajoittaa. Ja väkeä jonotuttaa ulkona.

Vaatteiden ja krääsän kauppiaita oli ihan tarpeeksi. Ja tarjoukset sen mukaisia. Näin sunnuntaina tavaroita myytiin halvalla pois, ettei tarvitse kantaa tavaroita mukanaan pois messuilta. Jotain pientä jäi tietenkin mukaan. Niin kuin aina messuita.

Pyöräkuume ainakin nousi huippuunsa messujen ansiosta. Nyt todellakin polttelee, niin pahasti että joutuu harkitsemaan prätkän hankkimista ihan tosissaan. Ja onhan messut olleet aina prätkäilijöiden talvikauden taitos. Tästä kun mennään päivissä eteenpäin tietää, että se ajokausi on alkamassa ihan kuukauden parin päästä.

Kiitos kuitenkin järjestäjille messuista. Hyvä että joku tarttui toimeen kun Hesa aiheutti huokauksen prätkäilijöiden keskuudessaan ilmoituksellaan. Ensi vuoden messuilla todennäköisesti nähdään, oli ne sitten missä vaan.

Lähettäjä Moottoripyörän satulasta

Lähettäjä Moottoripyörän satulasta

Lähettäjä Moottoripyörän satulasta

Lähettäjä Moottoripyörän satulasta

Lähettäjä Moottoripyörän satulasta

Lähettäjä Moottoripyörän satulasta

Yksi järjestäjistä Riku motorin Riku, moninkertainen rr-maailmanmestari Giacomo “Ago” Agostini ja Mato Valtonen.
Lähettäjä Moottoripyörän satulasta

Riku motorin Riku ja moninkertainen rr-maailmanmestari Giacomo “Ago” Agostini
Lähettäjä Moottoripyörän satulasta