torstai 10. marraskuuta 2011

Nettikauppa MPRENKAAT-STORE

Nykypäivänä netistä tuntuu saavan melkein mitä vain tuotteita tilaamalla. Erilaiset tuotteet kuljetetaan joko omalle kotiovelle, lähimpään postiin tai johonkin muualle. Tällä kertaa  Moottoripyörän satulasta -blogi tutustuu moottoripyörän renkaita myyvään ja toimittavaan mprenkaat-store.com palveluun. Se on mprenkaat.fi nettisivuston verkkokauppa, joka nimensä mukaisesti keskittyy moottoripyörän renkaisiin. Toki heidän nettikaupastaan saa myös ajovarusteita sekä nykyään myös mopon-, mönkijän- ja autorenkaita, ja tulevaisuudessa ehkä myös muita moottoripyöräilyyn liittyviä tarvikkeita.

Kyseessä on siis suomalainen verkkokauppa, jossa asiointi tapahtuu suomeksi ja verkkokaupassa on käytettävissä monipuoliset suomalaiset maksuvaihtoehdot. Verkkokauppa toimittaa tuotteet ympäri Suomea ja tarvittaessa tuotteet voi noutaa yrityksen Ylöjärven Viljakkalassa tai Tampereella sijaitsevista toimipisteistä . Varsinaista myymälätilaa yrityksellä ei ole, vaan toiminta ja kaupankäynti perustuu nettiin. Moottoripyörän renkaan voit myös tilata suoraan yhteistyökumppanille, joka asentaa ne moottoripyörääsi "alta alle". Yhteistyökumppaneina on alan ammattilaisia ja heillä onnistuu kaikenlaiset rengastyöt. Kun tilaat moottoripyörän renkaan netissä, niin voit valita toimitetaanko rengas suoraan kotiin vai asentajalle. Näitä yhteistyökumppaneita löytyy tällä hetkellä Tampereelta, Turusta, Vantaalta, Jyväskylästä ja Ylöjärveltä. Ja totta kai renkaat voi tilata myös sille omalle korjaajallekin, mikäli käyttää jotakin tuttua ja varmaa omaa korjaajaa.

Kaikki kaupassa myytävät renkaat tulevat suurilta tukkureilta keski-euroopasta, Saksasta ja Itävallasta, osa myös Balttian maista, ja ovat laatumerkkejä. Renkaat ovat ns. tuoreita eli niiden DOT merkintä on korkeintaan kaksi vuotta vanha. DOT merkintähän kertoo koska rengas on valmistettu. Mikäli rengas on monta vuotta vanha, sen rakenne voi muuttua varastoinnin aikana. Rengas kuivuu tai kovettuu, joka aiheuttaa renkaan ajo-ominaisuuksiin muutoksia. Muutoksia jotka voivat olla jossain tapauksessa kohtalokkaita.

Hyvänä esimerkkinä tälläisistä mahdollisista muutoksista ja vaaratekijöistä voi löytyä talvirenkaista, joita on säilytetty takapihalla merikontissa kesän ajan. Konttin sisälämpötila voi helposti nousta 60-70 ºC korkeaksi, joka aivan varmasti aiheuttaa muutoksia talvirenkaan rakenteeseen. Itse en välttämättä tälläisiä, tai tällä tavalla säilytettyjä, talvirenkaita autooni laittaisi. (kirjoittajan huomautus)

Voit tutustua nettisivustoon tästä linkistä tai klikkaa alla olevaa banneria, joka vie sinut suoraan mprenkaat-store.com sivustolle.


Moottoripyörän satulasta -blogin kirjoittajalla oli mahdollisuus päästä juttelemaan Herkon ja Samulin, mprenkaat-storen omistajien kanssa. Kahvikupin ääressä käytiin läpi hieman yrityksen menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta.

Keitä te olette ja mistä? Koska perustettu? Minkä takia?


Me ollaan Herkko ja Samuli Ylöjärveltä. Meillä on moottoripyörän renkaita ja muita varusteita  myyvä nettikauppa Ylöjärven Viljakkalasta. Perustettu 2011 maaliskuussa, toiminta lähtenyt käyntiin ja laajentunut huomattavasti kevään ja kesän aikana.

Prätkistä ja renkaiden tilaamisesta netistä paljon kokemusta. Kylmiltään hypätty bisnekseen. Ajatuksella että autetaan muita netistä renkaita tilaavia saamaan palvelua suomen kielellä.


Paljonko henkilökuntaa?

Kaksin pyöritetään.

Mitä tuotteita löytyy?

MP renkaat ovat kaupan  pääasia, mutta myös monkijän, mopon, skootterin renkaita löytyy sekä erilaisia moottoripyörä varusteita.

Mistä saatte tuotteet?

Renkaat tulevat pääsääntöisesti suurilta tukkureilta Saksasta ja Itävallasta, mutta myös Baltian maista.

Varusteet tulevat Itävaltalaiselta varustetukkurilta,  Racer.at, uutena tulokkaana. Suomessa löytynyt 1 kauppa joka myy varusteita.

Mitkä ovat maksutavat sekä toimitustavat ja -ajat?

Maksutapana toimii suomalaiset pankit. Sivusto ohjaa suoraan omaan verkkopankkiin. Ei tarvitse kikkailla luottokorttien kanssa.

Netin kautta tehty tilaus lähtee eteenpäin 24 h sisällä. Toimitus on nopeimmillaan 4 vrk tilauksesta, normaalisti 4-8 vrk. Kuriiripalvelu tuo kotiovelle, tai postiin. DPD, DHL, GLS toimivat kuriiripalveluina, ja yhteistyössä Itellan kanssa.

Mikä tai kuka muodostaa kohderyhmänne?


Kohderyhmänä ovat kaikki halpoja ja hyviä moottoripyörän renkaita etsivät ja tarvitsevat. Kesän perusteella ison asiakasryhmän ovat muodostaneet 50-60 vuotiaat motoristit, mutta 30-40 vuotiaat muodostavat myös ison asiakasryhmän.

Mutta kaupasta saa ostaa ihan kuka vaan ja mistä vaan. Ympäri suomea.


Mitenkä toimintanne eroaa perinteisistä mp-liikkeistä?

Meillä ei ole varsinaista toimitilaa ja sen mukana tuomia suuria varastoja, ei varastoriskiä. Tavara kiertää nopeasti, eikä jää varastoon pölyttymään ja vanhenemaan.

Miten eroatte muista netissä toimivista rengaskaupoista? Miten kilpailette eurooppalaisia liikkeitä vastaan?

Huomattavasti halvemmat hinnat. Suurempi tarjonta. Löytyy mikä tahansa rengas. Joka pyörään hankitaan rengas. Harvinaisempia renkaita ei välttämättä ole edes tukkarilla, jos tukusta on rengas loppu niin vaikea saada, mutta silloin ongelma on kaikilla.

Suurin kilpailija eurooppalaiset renkaat. Nettikauppa eurooppalaisten hallussa. Niitä vastan kilpaillaan Suomen kielellä, hyvällä palvelulla, yhteyden saa muutenkin kuin vain netin kautta eli vastaamme puhelimeen. Maksuvaihtoehdot sopivat suomalaisille, toimitusaika on eurooppalaisella tasolla. Kun ostat suomalaiselta niin on helppo valittaa kuluttaja-asiamiehelle. Hinta on eurooppalaisten kauppojen tasolla. Osa renkaista halvempia, keskimäärin n. 10 € kalliimmat kuin eurooppalaisilla. Kilpailu ei ole tasapuolista ALV:n suhteen eri eurooppalaisten maiden suhteen. Rengas on-line, keskimäärin kalliimpi kuin Mprenkaat.fi:ssä.

Sivulla on esittelyt renkaista selvällä suomenkielellä, myös linkit rengastesteihin. Ulkomaalaisissa sivustoissa vain renkaan nimi ja malli. Löydä helpommin ja varmemmin itsellesi sopivat renkaat.

Eurooppalaiset voivat kaupata ”vanhaa” rengasta eli  renkaissa on vanha DOT merkintä. Mprenkaat.fi tukkukauppiaat eivät myy yli 2 vuotta vanhaa DOT merkintää.

Ajovarusteet halvempia kuin samat esim. Briteissä.

Kuinka paljon halvempia renkaat ovat verrattuna perinteiseen mp-tarvike liikkeeseen, Tampereella esim R.M. Heinoon, Bike worldiin, Yamaha-centeriin?

Hintoja on vertailtu. Ero on huomattavasto halvempi nettiliikkeelle. Stormille n. 30-40 € halvempi. Joissain tapauksissa jopa hinnanero ovh hintoihin n. 50 €. Esimerkkinä Metzeller Z8 rengas ero Duellin hintoihin n 90 €.

Mitä mieltä siitä että kaikki yritykset eivät suostu vaihtamaan asiakkaan omia renkaita, tai velottavat siitä huomattavan summan rahaa? Vrt MP-maailma 9/2011 sivu 52-53, Mitä maksaa renkaanvaihto?

On firmoja jotka tekevät renkaan vaihtoja myös asiakkaan omiin renkaisiin. Meillä on yhteistyökumppaneita renkaiden vaihdoon liittyen Tampereella, Helsingissä, Turussa, Jyväskylässä. Mutta lisää yhteistyökumppaneita etsitään ja otetaan vastaan, jos firmaa kiinnostaa niin yhteyttä Mprenkaat.fi. Kaikki moottoripyöräfirmat eivät ole kiinnostuneita, myyvät vain omia renkaita.

Mitä tulevaisuus tuo tulleessaan?

Ruvettu myymään pienille yrityksille. Pikkufirmat säästävät kuluissa, saksankielen käytössä. Pikku yritykselle myydään myös 1 rengas kerrallaan. Pikku firmat saavat myös kappaleittain. Pikku firmoille mahdollisuus saada tunnukset sivuilla, saa alennusta tuotteista.

Myös ajovaruste myynti firmoille.

Renkaat on pääasia, nimenomaan moottoripyörä renkaat. Varusteet, tarvikkeet sivuosa, mutta kulkevat sivussa.

Myyntityötä ensi kesänä myös erilaisissa moottoripyörä tapatumissa.

Yhteistyö asentajien kanssa. Voi tilata renkaan, kun tiedetään toimitusaika, voi varata samalla asennusajan.

Näettekö kasvua?

Kasvu on näkyvissä, ainakin ensimmäisen kesän yhteydenottojen ja kaupanteon perusteella. Kaupankäynti on lähtenyt hyvin käyntiin.Tavoitteena on ottaa suomalaisten haltuun renkaiden nettikauppa. Käytännön tavoitteena on saada eri kaupunkeihin lisää firmoja jotka vaihtavat renkaita. Asennuspalvet tärkeässä asemassa.

Onko tarvetta mainostamiselle?

Google ohjaa hyvin sivustolle. Kun netissä toimitaan, luotetaan että ihmiset löytävät netissä kauppaan. Ei maksullista mainontaa. Hyvät asiakaskokemukset lisäävät asiakkaita. Positiivinen kokemus lisää halua kertoa kokemuksista.

Kaiken edellä mainitun perusteella ja ja siitä uteliaaksi tulleena Moottoripyörän satulasta -blogi keräsi hieman hintatietoa netistä ja teki vertailua. Renkaina oli omaan Suzuki Intruder M800 sopivat renkaat eli edessä 130/90-16 M/C 67H ja takana 170/80-15 M/C 77H renkaat. Rengas merkiksi valittiin Metzeler ME880 Hintatiedot ovat torstain 10.11.2011 hintatietoja firmojen nettisivulta. Tosin harvasta nettikaupasta löytyi ko. kokoa renkaita. Tälläinen kaavio saatiin aikaiseksi.




keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Autovero tai autonkäyttömaksu GPS perusteiseksi

Haluaisitko sinä autoosi valtion laittaman ja sinetöimän satelliittipaikannusjärjestelmän, GPS-laitteen, joka seuraa ja ilmoittaa jollekkin taholle missä milloinkin kuljet? Jos haluat älä lue tätä pohdintaa tästä pidemmälle. Mutta jos olet asiasta kanssani samaa mieltä, ettemme tarvi "isoveli valvoo" tyyppistä valvontaa kulkuihimme jatka toki eteenpäin. Aion kritisoida suunniteltua GPS paikannukseen perustuvaa autonkäyttömaksu keräystä. Sinänsä kyllä kannatan autoverotuksen muuttamista sekä auton käyttöön kohdistuvien käyttömaksujen perusteiden muuttamista. Ja saattamista eurooppalaiselle tasolle.

Pidän törkeänä yksityisyyden rikkomisena valtiovallan aikeita asentaa tai asennuttaa jokaiseen autoon GPS pohjainen seurantalaite, ja ottaa ylös kaiken kuljetun matkan ja lähettää ne jollekkin taholle. Tälläinen järjestelmä on melko kallis, eikä välttämättä toimi aukottomasti.

Nykyinen GPS järjestelmä on Yhdysvaltain armeijan ylläpitämä ja se voi koska tahansa sulkea sen tai ainakin heikentää sen tarkkuutta. Nykyisellään GPS järjestelmän tarkkuus on noin 4-10 metriä, mutta kun sitä heikennetään tarkkuus voi tippua useaan sataan metriin. Tässä tulisi jo merkittäviä heittoja maksuihin, jos ne peritään vain järjestelmän perusteella. Tokihan eurooppalaiset valtiot ovat luomassa olemassa olevaa GPS-järjestelmää tukevaa systeemiä. Ja Venäjä luomassa omaa satelliittipaikannusjärjestelmää, mutta koska nämä ovat valmiita ja käytössä. Ja niissä on aivan sama ongelma tarkkuden suhteen. Tarkkuutta voidaan koska tahansa heikentää.

Kuka tämän järjestelmän maksaa? Muutama tuhat euroa lisää kuluja autoilijalle vai? Suomen autokanta huomioon ottaen useassa tapauksessa järjestelmä olisi kalliimpi kuin auto johon se asennetaan. Valtio tuskin sitä suostuu maksamaan, kaikki muutkin kulut kun yleensä tupataan sysäämään kansalaisten niskoille. Ja mikä instanssi pitäisi yllä tietokonejärjestelmää joka kerää tiedot ylös? Kuinka isot palvelimet ja yhteydet tarvitaan koko Suomen autokannalle? Ja mitä ne maksaisivat?

Ja mikä taho pääsee näihin tietoihin käsiksi? Melkoinen tietosuojariski siinä, että joku ulkopuolinen taho pääsee käsiksi näihin paikkatietoihin. Rikotaan kansalaisten perusoikeuksia vapaaseen liikkumiseen. Tuskin nämä liikennetiedot jäisivät vain liikennemaksuja määräävän viranomaisen tietoon. Vaan kohta lakia ja asetuksia muutettaisiin niin, että muilla viranomaisilla olisi pääsy näihin tietoihin. Näinhän on jo käymässä passien sormenjälkien kanssa. Ensin sormenjäljet otettiin vain passeja varten ja niitä säilytettiin ja käytettiin vain ja ainoastaan matkustusasiakirjoja ja matkustamista varten. Mutta nyt on jo väläytetty, että poliisilla olisi pääsy sormenjälkitietokantaan rikostutkinnan kannalta. Poliisilla on valmiiksi valtava määrä "epäiltyjä" ja niistä voisi seuloa mahdolliset syylliset. Kohta poliisi jo sakottaakin autoilijoita vain sen perusteella, että järjestelmä ilmoittaa että autolla on ajettu ylinopeutta. Sakotusjärjestelmän voisi aivan automatisoida tämän perusteella.

Ja tähän päälle tulee vielä kaikenmaailman hakkerit jotka murtautuvat palvelimelle, ja saavat paikkatiedot käyttöönsä. Tässä menetetään yksityisyys ihan kokonaan. Ja yksityisiä paikkatietoja voidaan käyttää väärin. Ja ihann turha tulla minulle väittämään että järjestelmä on niin hyvin suojattu ettei siihen pääse murtautumaan. Höpön löpöä. Jokainen järjestelmä on murrettavissa. Esimerkkejä löytyy maailmalta vaikka kuinka paljon. NASA, Yhdysvaltain armeija, Yhdysvaltain hallinto, Yhdysvaltain tiedustelupalvelut, eurooppalaiset pankit ja valtioiden laitokset ym. Tutkikaa vaikka Wikileaksin tiedostoja, jostakin ne on varastettu. Ja mitä ilmeisimmin hakkeroimalla palvelimia. Ainakin osa. Tuskin Suomi pystyy paljon parempaa suojaukseen kuin edellämainitut tahot. Ei ainakaan näillä resursseilla.

Emme todellakaan tarvitse tänne Suomeen "isoveli valvoo" järjestelmää tarkkailemaan yksityisten autoilijoiden kulkemista.

maanantai 10. lokakuuta 2011

Ajokausi 2011 pulkassa

Täytyi antaa periksi tämän vuoden osalta moottoripyöräilyn suhteen. Sen verran sateista ja kylmää ollut viime päivinä, että ajaminen ei ole enää ollut niin kovin nautinnollista. Kyllähän kerrospukeutumisella pärjää, mutta riisuminen ja sisällä olo on yhtä tuskaa. Ja taitaa suurimmat ajohalut olla jo tälle kaudelle kulutettu. Ja kun märkiä ajovaatteita ei tahdo saada työpäivän aikana kuivumaan, työpaikan heikosta pukuhuonekapasiteetista ja varustuksista johtuen, on innostus senkin myötä laskenut.

Vuoden 2011 ajokaudesta sen verran, että se sujui ilman sen suurempia ongelmia. Prätkää käytettiin pääsääntöisesti työmatka-ajossa, mutta ajettiin sillä huviajeluakin ja erilaisissa tapahtumissa poikkeiltiin. Erityinen kiitos vielä tässä kohtaa Jämi Fly-Inn lentonäytökselle loistavista moottoripyöräparkeista ja prätkäilijöiden kohtelusta tapahtumassa. Monet tapahtumat voisivat ottaa tällä saralla oppia Jämistä. Ajokausi alkoi huhtikuun 15. päivä ja kesti lokakuun 10. päivään asti. Eli päiviä kertyi tälle ajokaudelle 178. Pari päivää vähemmän kuin kaudella 2010. Kilometrejä Suzukin mittariin tuli tälle kaudelle 5 208 km. Ei mitään huippuluokkaa, mutta mielestäni ihan hyvin kun otetaan huomioon ajojen tarkoitus. Mitään suurempaa reissua ei tosiaan päästy tänä kautena tekemään. Bensaa paloi ajokaudella 236,44 litraa, eli kulutus oli noin 4,63 l/100 km. Rahaa paloi bensaan 373,14 €. Kaiken kaikkiaan ajokaudella rahaa kului 1 278,98 €, tämä summa sisältää kauden aikana ostetut bensat ja varusteet sekä vakuutukset ja huollot. Näistä kuluista vakuutusten osuus on 44,80 %, bensan osuus 29,17 %, huoltojen osuus 19,00 % ja varusteiden osuus 7,02 %. Kuten alla olevasta kaaviosta näet.

Kulujen jakautuminen vuonna 2011.

Lisätään tämän saman kirjoituksen alle nyt vähän omakohtaista ja ehkä jopa empiiristä tutkimusta bensan kulutuksesta. Ja nimenomaan tämän uuden 95E10 bensan kulutusta verrattuna 95E5 bensaan. Tämä kausi ajettiin uudella 10 % etanolia sisältävällä bensalla, ja viime kausi, 2010, ajettiin vielä vanhalla 95:lla jossa oli 5 % etanolia. Näiden kahden bensalaadun eroja omassa Suzuki Intruuder M800 vm. 2009 moottoripyörässä meinnan nyt erotella ja tarkastella. Prätkän on melko uusi, varustettu ruiskukoneella ja jonkinlaisella moottorinohjauselektroniikalla, ja siinä voi käyttää valmistajan mukaan 95E10 bensiiniä. Näitä faktoja, joita tässä erottelen ei kannata ottaa yleisesti, vaan suhteuttaa omaan pyöräänsä. Mutta faktat ovat faktoja ja koskevat omaa pyörääni. Suuntaa antavia faktat kyllä ovat. Ja uskoisin, että ne täyttävät empiirisen tutkimuksen ehdot. Seuranta-aika on ollut riittävän pitkä, joten ajalliset, ilmastolliset ja ajotavalliset erot on voitu minimoida.

Seuranta aika on kummallakin kaudella ollut miltei 6 kk, alkaen huhtikuun puolesta välistä päättyen lokakuun puoleen väliin. Vuonna 2010 ajokausi kesti 181 päivää ja sen aikana tankattiin 24 kertaa. Vuonna 2011 ajokausi kesti 178 päivää ja sen aikana tankattiin 22 kertaa. Kummankin ajokauden aikana on ajettu niin kylmissä kevään ja syksyn säissä kuin kuumissa kesän helteissä. Matkalle on mahtunut niin kuivia kausia kuin vesisateisia ajopäiviä. Ajaminen on ollut suurin piirtein samanlaista kumpanakin vuonna. Suurin osa kilometreistä on tullut työmatkoilla, yhteen suuntaan n. 20 km. Pitäen sisällään niin taajama-ajoa 40-60 km/h rajoituksilla, liikennevaloja ja kiertoliittymiä, ruuhkassa ajoa sekä ajoa maantiellä 60-80 km/h rajoituksella. Lisäksi prätkällä on ajettu varsinaista kaupunkiajoa Tampereen keskustassa pysähdyksineen ja lähtöineen, sekä matka-ajoa maantiellä 80-120 km/h rajoituksilla. Välillä on ajettu kaksipäällä, sekä satulaukkujen kerä. Vaikka kilometrimäärät eivät varmasti ole aivan samat kumpanakin vuonna, vuonna 2010 kilometrejä kertyi 5 149 km ja vuonna 2011 5 208 km, ja eivät jakaudu samoin eri ajotapojen kanssa, saadaan näistä lähtökohdista vertailukelpoista aineistoa ajatellen koko ajokautta.

Esipuheiden jälkeen suoraan asiaan. Läväytetään kulutuslukemat kehiin. Kaudella 2010, jolloin siis ajettiin "vanhalla kunnon 95:lla" eli 95E5, kulutus oli 4,66 l/100 km. Ja tänä kautena kaudella 2011, uudella 95E10 etanolibensalla, kulutus oli 4,63 l/100 km. Eli teoriassa hieman vähemmä, käytännössä kuitenkin kulutus ei muuttunut mihinkään suuntaan. Eli on aivan sama kumpaa bensaa Suzuki Intruder M800 moottoripyörässä käyttää. Alla vielä varmuuden vuoksi kausien kulutuskäppyrät. Niistä näkyy eri tankkauskertojen erot kulutuksissa.

Vuosien 2010 ja 2011 bensankulutuskäppyrät Suzuki Intruder M800 moottoripyörässä.

Mitä tästä opimme? Ainakaan nykyaikaisen moottorin ja sen polttoaineen ruiskutuksen ja moottorinohjauksen kanssa bensankulutus ei ole kasvanut siirryttäessä etanolipitoisempaan bensaan. Tässä kohtaa joudun perumaan puheitani, aikaisemmin povailin bensankulutuksen nousua, koska etanolin tehoarvo on pienempi kuin bensan. Mutta omakohtaiset kokemukset osoittivat sen vääräksi. Eikä moottoripyörässä tai sen käynnissä ilmennyt mitään ongelmia bensan suhteen. Kylmäkäynnistykset sujuivat aivan normaalisti oli sää mikä tahansa, lämpötilat vaihtelivatt tällä ajokaudella +2 ºC ylöspäin. Ja välillä prätkää pistettiin käymään melkoisesta "monsuuni" sateesta. Ja Suzuki kulki tasaisesti ja ilman käyntihäiriöitä niin pintakaasulla taajamassa kuin maanteilläkin, sekä vastasi kiihdytyksissä kaasuun aivan normaalisti.

Olisi mielenkiintoista ajaa ensi kausi 98E5 bensalla ja vertailla kulutusta sen kanssa. Mutta koska 95E10 bensan kanssa ei ollut mitään ongelmia ensi kausikin ajetaan sillä. Ei ole mitään syytä vaihtaa kalliimpaan menoveteen ilman syytä.

Nyt kun ajokausi vuodelta 2011 alkaa olemaan pulkassa, taitaa päivitys tahti tänne blogiin hieman hiljentyä. Mutta kyllä tarpeen mukaan juttuja tänne kirjoitellaan. Viimeistään keväällä, kun koittaa uuden kauden alku.

tiistai 4. lokakuuta 2011

Kiusantekijöitä vai leikkipoliiiseja?

Sarjassamme ihmeellisiä ajotapoja törmäsin, tai oikeestaan juutuin perään, siihen tyypillisimpään "omien teiden" kulkijaan tienpäällä. Näihin samanlaisiin kuskeihin törmää päivittäin eri tilanteissa, mutta tässä tapaksessa ominaisuudet oikein kärjistyivät. Työmatkani kulkee erilaisia teitä, välillä taajaman läpi ja välillä isompaa tietä nopeusrajotusten vaihdellessa 60-100 km/h välillä. Mutkikkaalla tiellä ei ole niin hirveästi ohituspaikkoja, suurin osa tiestä on varustettu keltaisella viivalla, eli ohittaminen on kiellettyä.

Tämän päiväinen sankari oli oikein tyyppiesimerkki hidastelijasta ja kiusantekijästä. Ensin ajetaan huomattavaa alinopeutta 15-20 km/h alle rajoitusten. Niin että saa peräänsä oikein kunnon jonon. Ja jonossa olevat polttamaan päreensä. Ja kun mahdollinen ohituspaikka tulee kiihdytetään nopeus rajusti jopa 10 km/h ylinopeuden puolelle, ettei kukaan vain pääse ohitse turvallisesti. Ja taas kun tie mutkistuu ja muuttuu mäkiseksi, ettei ole turvallista ohittaa tiputetaan nopeus alinopuden puolelle. Mistä näitä kuskeja oikeen revitään? Ja mikä tarkoitus tälläisella käytöksellä on?

Edellä mainittu ajotapa ja -käytös on mielestäni selvää kiusantekoa muita tiellä liikkuvia kohtaan. Ja poliisin kuuluisikin puuttua siihen rajusti ja sakottaa alinopeutta ajavia. Totta kai oma ajonopeus pitää sopeuttaa vallitsevien olosuhteiden mukaan. Mutta jos keli on hyvä eli normaali syksyinen keli, puolipilvistä aamukastetta hieman tiellä lievää tuulta ja lämpötila +8 astetta, ei alinopeuteen ole mitään syytä. Varsinkin kun kyseessä oli melko uudehko Toyota merkkinen henkilöauto. Ja jos on epävarma omista ajokyvyistään tai -kunnostaan pitäisikö pysyä pois aamun tai illan työmatkaruuhkasta ja harjotella sitä ajamista jossain ihan muualla? Vai haluaako tällälailla käyttäytyvä kuski leikkiä poliisia ja yrittää omalla ajokäytöksellään "rauhoittaa" liikennevirtaa ja estää mahdollisia onnettomuuksia? Siinä ei ainakaan onnistu tuollaisella käytöksellä.

Samankaltaiseen ongelmaan törmään useasti ajaessani 80 tai 100 km/h rajoitus. Mikäli mahdollista kytken vakionopeussäätimen päälle niin että nopeuteni on mittarin mukaan noin 5 km/h enemmän kuin rajoitus ilmoittaa. Tiedän että silloin todellinen nopeuteni on suunnilleen sama kuin nopeusrajoitus ilmoittaa. Olen tämän asian tarkistanut useasta tienvarren nopeusnäytöstä, useasta GPS vastaanottimesta sekä ajamalla poliisin tutkaan tilaisuudessa jossa sai tarkistaa nopeusmittarinsa virheen. Ja kun tällä tavalla ajaessani saavutan edella ajavan kulkuneuvon, tälle tulee hirveä vimma kiihdyttää ja estää ohittaminen. Vaikka olen ohituskaistalla ohittaminen on pakko yrittää estää. Ja kun sitten kiihdytän vauhtiani, ylinopeuden puolelle, ja pääsen ohitettavasta ohi, hidastaa tämä vauhtinsa edelliseen nopeuteensa ja välimatka alkaa kasvaa. Mutta ohittaminen on estettävä.

Onko tämä joku psykologinen juttu ettei ohittamista sallita? Vai joiden kuiden autoilijoiden kiusantekotapa? En tiedä. Mutta useasti tälläiseen käytökseen olen tänäkin vuonna törmännyt.

lauantai 1. lokakuuta 2011

Vanhoja kuorma-autoja Mobiliassa

Perinteiseen Mikkelinpäivän vanhaan tienpidolliseen perinteeseen nojautuen oli Kangasalassa Mobilian tieliikennemuseossa nähtävillä tänään vanhoja kuorma-autoja ja tiekoneita. Pitihän niitä nopeasti käydä katsomassa. Kuorma-autot olivat siis Mobiliassa aamupäivästä näytillä ja lähtivät sitten tienpäälle kohti Teiskoa. Letka olisi ollut kiva nähdä tienpäällä ja valokuvata siellä, mutta aikataulut eivät osuneet kohdalleen.

Vanhin auto taisi olla A-mallin Fordin kuorma-auto, jostain 1900-luvun alkupuolelta. Ja siitä sitten kalusto nuoreni. Todella paljon oli näytillä 50- ja 60-lukujen kuorma-autokalustoa. Sisuja ja Vanajia, sekä erilaisia ulkomaalaisia merkkejä. Omaan silmään pisti erityisesti muuta hienosti entisöity ajoneuvo.

A-mallin Ford kuorma-auto

Sisu kuorma-auto

Veteraanikuorma-autoja rivissä.

Jyry-Sisu ja sen kuljettaja.


Vanha vaijeritoiminen Fiskarsin kaivinkonekin oli mielenkiintoinen vehje. Ainakin näin nykyaikaiseen konekalustoon tottuneelle. Ja sen toimintanäytös oli mielenkiintoista katseltavaa.

Fiskars 500 kaivinkone-


Kuvia kuorma-autoista ja työkoneista löytyy Picasaweb albumistani. Kannattaa sieltä käydä katsomassa.

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Ajatuksia joukkoliikenteestä ja muusta liikennekulttuurista

Tässä maailmalla kulkiessa ja ihmetellessä, katsellessa ja kuvatessa kaikenlaista erilaista liikennemuotoa ja -kulttuuria on tullut kaikenlaisia ajatuksia mieleen. Osa liittyy oleellisesti näihin Tampereella käytäviin joukkoliikenne suunnitelmiin ja keskusteluihin. Osa liittyy muuten vaan tähän Tampereen ja Pirkanmaan liikennekulttuuriin. Voi olla että tässä kirjoitetut ja mietityt asiat eivät ole mitään uusia ideoita, vaan joku on varmaan samanlaisia jo aikaisemmin herätellyt ja esitellyt. Ajattelin kuitenkin lisätä omat ajatukseni tänne muiden luettavaksi ja kommentoitavaksi.

Varsinkin nyt kun poikkesin parin päivän reissulla Kaunasissa, Liettuassa, tuli muutama ajatus mieleen tämän hetken raitiovaunusuunnitelmiin täällä Tampereella. Kaunasissa vaikutti olevan melko tiheä ja hyvin toimiva bussi- ja rollikkaverkko. Miksi meidän pitää täällä Tampereella rakentaa kallis ja kiinteä raitiovaunuverkko, kun sama asia voidaan hoitaa rollikalla. Samanlaiset sähköjohtoviritelmät täytyy katujen yläpuolelle kuitenkin rakentaa. Raitiovaunujen kiskot ovat kuitenkin kiinteät, rollikka antaisi vähän joustovaraa liikkumisessa. Jos esim. raitiovaunun kiskoilla tapahtuu onnettomuus, on liikenne poikki ja seisahduksessa. Mutta rollikka pystyy ainakin osittain kiertämään ongelmakohdan. Ja kyllä ainakin Kaunasin rollikat näyttivät nykyaikaisilta ja siisteiltä, katsokaa vaikka oheessa olevaa kuvaa.


Rollikka eli johdinauto Kaunasissa.
Miksei Tampereen keskustaan ja sen välittömään läheisyyteen rakenneta rengaslinjoja rollikoille? Samalla linjalla menisi toinen reitti vastapäivään ja toinen myötäpäivään, totta kai sopivalla vuorvälillä. Ei tarvitsisi käännellä autoja kun ne ajaisivat rengaslinjaa. Linjasto voisi kiertää vaikka keskustan lisäksi idässä Tammelan, Kalevan ja niihin kiinteästi liittyvät alueet aina TAYSiin ja TAMKin toimipisteelle asti. Ja lännessä reitti kiertäisi Amurin, Pispalan ja niihin liittyvät asuinalueet. Ja karttaa katsoen muuallakin keskustan alueella rengaslinjoilla. Aluksi vaikka yksi tai kaksi linjaa. Kuljetukset lähiöihin hoidettaisiin kuten tähänkin asti linja-autoilla, mutta ne eivät ajaisi keskustan läpi. Osa voisi ajaa ohitusteitä pitkin lähiöistä toisiin, rantatunnelia pitkin tai Ratinan siltaa pitkin. Mutta ne jättäisivät matkustajat koontipysäkeille keskustan ulkopuolelle ja itse keskustaa kuljettaisiin rollikalla. Tai osa linja-autoista kulkisi vain lähiön ja keskustan läheisen koontipysäkin väliä. Siihen saman koontipysäkin läheisyyteen voisi järjestää myös pitkäaikaispysäköinti mahdollisuuden henkilöautoille. Ja muutenkin järjestää henkilöautopysäköintimahdollisuuksia rollikan rengasreitin läheisyyteen. Ja tällä samalla pysäköintilipulla pääsisi kulkemaan rollikalla. Samalla henkilöautoliikenne ohjattaisiin keskustan ulkopuolelle kehäteille, Ratinan sillalle tai rantaväylän tunneliin. Keskustaan ei saisi ajaa kun erikoisluvalla tai kun muuten on erityistä tarvetta.

Tällaisella järjestelyllä saisi hyvin rauhoitettua keskustaa ja turvaamaan jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden ja muiden kevyenliikenteen käyttäjien turvallisuutta. Osa keskustan kaduista pystyttäisiin pyhittämään pyöräilijöille, ja osa jopa muuttaa kävelykaduiksi. Ja sitä kautta niille pystyttäisiin tuomaan erilaista, keskieurooppalaisempaa, elämään. Ehkä jopa vaihtaa kaljakuppiloita vaikka kahviloiksi ja muiksi perheystävällisemmiksi liikemuodoiksi. Tosin tämä vaatii muutosta ja tahtoa yleisessä ajattelumaailmassa. Itse olisin valmis kulkemaan keskustaan joko koontibussilla tai omalla autolla tai moottoripyörällä rollikan rengasreitin läheisyyteen ja jatkaa siitä toisella kulkuvälineellä. Varsinkin jos keskustasta saadaan tehtyä turvallinen ja lapsiystävällinen ympäristö.

Toinen asia minkä huomasin kesän reissuilla oli erilainen hätävillkujen käyttö kulttuuri. Varsinkin liikuessamme Ruotsissa moottoritiellä E4 kolarin sattuessa perässä tulijat pistivät hätävilkut päälle kun pysähtyivät tiellä. Ja tämä vain varoittaakseen takana tulevaa liikennettä. Ja sitä mukaan kun taakse tuli lisää autoja, jotka sytyttivät hätävilkkunsä, edellä olevat sammuttivat omat hätävillkunsa. Tämä tällainen ei ole Suomessa käytäntö vaikka se kyllä teoriassa olisi mielestäni sallittua. Tieliikennelaki ja sen 37§ sanoo seuraavaa: "Suuntavalojen hätävilkkukytkentää, jolloin kaikki suuntavalot vilkkuvat samanaikaisesti tai vuorotellen edessä ja takana, saa käyttää vain, jos ajoneuvo on onnettomuuden, vaurion tai muun pakottavan syyn johdosta jouduttu pysäyttämään sellaiseen paikkaan, jossa se voi aiheuttaa erityistä vaaraa muulle liikenteelle" Edellä mainittu teksti ja aikaisemmin kirjoitettu Ruotsin malli eivät mielestäni ole ristiriidassa keskenään. Keski-Eurooppalainen hätävilkkukulttuuri sen sijaan on ristiriidassa lainpykälän kanssa. Siellähän on tapana vilkuttaa vähän siellä sun täällä. Varsinkin kun ajellaan kävelykaduilla tai jalkakäytävillä. Hätävilkkujen käyttö muka oikeuttaa ajamaan kävelykadulla tai jalkakäytävällä ja siirtää vastuuta jalankulkijoille. Ihan kaikesta liikennekulttuurista mitä keski-Euroopassa kohtaamme ei onneksi tarvitse ottaa mallia tänne Suomeen.

Mutta keski-Euroopasta kannattaisi todellakin ottaa mallia tähän Tampereen liikennekulttuuriin liittyen jalankulkijoiden kohteluun. Tämä on vanha ja kuluttua aihe, mutta tämän kulttuurin haittapuoliin jouduin tutustumaan melko läheltä muutaman kerran kesän aikana kun olin moottoripyörällä liikenteessä. Ei niin että olisin ajanut jalankulkijan päälle, vaan niin että meinasin itse jäädä moottoripyöräni kanssa auton jyräämäksi kun pysähdyin antamaan tietä suojatiellä kulkevalle jalankulkijalle. Muutaman kerran auton tulo päälle oli muutamasta sentistä kiinni, auto joutui jarruttamaan renkaat savuten. Vaikka muutamat tälläiset tapahtumat sattuivat 40 km/h nopeusrajoituksen alueella, eli kuljettajalla olisi ollut tilaisuus ja aika reakoida tilanteeseen ajoissa. Ehkä liikennekulttuuri näillä autoilijoilla on sellainen, että jalankulkijalla ei ole väliä ajan joka tapauksessa omaa ajoani. Väistä minua! Tämä panee moottoripyöräilijän ajattelemaan vallitsevaa liikennekulttuuria ja sitä kuinka siinä itse toimii. Onko parempi olla antamatta tilaa jalankulkijalle suojatiellä, mikäli se on turvallista, vai vaarantaa oma turvallisuus niin että autoilija, henkilö-/kuorma-/linja-autoilija, ajaa takaa päälle jyräten sekä suojatien eteen pysähtyneen moottoripyöräilijän että suojatietä ylittävän jalankulkijan? Moottoripyöräilijän oma aktiivisuus liikenteessä ja ympäristön tarkkailu, varsinkin niiden peilien, tulee jälleen kerran prätkäilijän omaksi henkivakuudeksi.

maanantai 29. elokuuta 2011

Pyynikinajot 2011 videoita

Nopea päivitys Pyynikinajoihin. Sain valmiiksi 3 videota tapahtumasta. Erikseen 50-, 60- ja 70-luvun kilpaprätkät.








sunnuntai 28. elokuuta 2011

Pyynikinajot 2011, näytösajot

Hämeen moottorikerho järjesti loistavan Pyynikinajojen näytösajo tapahtuman Nokian renkaiden testiradalla sunnuntaina 28. elokuuta 2011. Paikalla oli todella paljon 50-, 60- ja 70-luvun kilpamoottoripyöriä ajokuntoisina ja mikä tärkeintä ajohaluisina. Varikolle oli vapaa pääsy ihailemaan pyörien kuntoon laittoa ja vaikka juttelemaan veteraanikuljettajien kanssa. Nokia renkaiden testirata tarjosi näyttävät puitteet ajamiseen, vaikka Pyynikin ympäristön tiet olisivat olleet nostagisempia, pääsi näin radalla lähemmäksi prätkiä ja näkemään niitä useammin ja lähempää kuin katuradalla.

Prätkät oli jaeteltu kolmeen eri ikäluokkaan eli 50-luvulla, 60-luvulla ja 70-luvulla ajaneisiin pyöriin. Mukana oli aitoja Pyynikin kiertäjiä ja muita ajankohdan kilpureita. Jokainen "luokka" ajoi kaksi noin 10 min lähtöä, esitellen pyöriänsä ja niiden suorituskykyä.

Tilaisuus alkoi sinänsä harvinaisesti, että järjestävä taho siirsi aloitusaikaa ½ tunnilla aikaisemmaksi sateen uhan takia. Yleensä on jouduttu odottelemaan tapahtumien alkua ja sade on siirtänyt alkua myöhäisemmäksi tai peruuttanut tapahtuman kokonaa. Pointsit tästä järjestäjälle. Paikalle oli kerääntynyt todella paljon vanhoista moottoripyöristä kiinnostuneita. Parkkipaikat olivat täynnä autoja ja moottoripyöriä.

Kuvia tapahtumasta löydät valokuvagallerioista, Picasawebistä tai nurkkaus.net:istä. Ja videonpätkä on tulossa Youtubeen kunhan kerkiän sen sinne saamaan. Mutta laitetaan tähän nyt maistiaiseksi muutama valokuva.

Lähettäjä Pyynikinajot 2011

Lähettäjä Pyynikinajot 2011

Lähettäjä Pyynikinajot 2011

Lähettäjä Pyynikinajot 2011

lauantai 27. elokuuta 2011

Ajelu Mobiliaan Kangasalle

Lauantai päivän ajelu suuntautui Mobiliaan Kangasalle katsomaan Rautalankaa ja jenkkiautoja tapahtumia. Tosin piti ajeluun saada kilometrejä, eli kiertoteitä mentiin. Suoraan Mansesta Mobiliaan ei tule matkaa kuin reilu 20 km riippuen mistä lähtee liikkeelle. Me ajelimme Länsi-Tampereelta Pirkkalan lentokentän ohi kohti Lempäälää, sieltä Valkeakoskelle ja Valkeakoskelta Kangasalle. Ja reitille ei todellakaan osunut moottori- tai moottoriliikenneteitä, vaan se kulki pikkuteitä pitkin.

Tiet olivat pääsääntöisesti kohtuullisessa kunnossa. Tosin osui reitille juuri asfaltoituja pätkiäkin, jotka olivat todella hyvässä kunnossa. Nopeuden pystyi hyvin pitämään sallitussa 80 km/h. Paikka paikoin oli vanhoja paikkausjälkiä, mutta niistäkin oli jo irtosora lähtenyt pois.

Mobilassa oli todellakin jenkkiautojen kokoontuminen ja kaikille ilmainen tapahtuma rock 'n rollin kera. Paikalla oli tottakai jenkkiautoja. Enemmän tai vähemmän rakenneltuina sekä jumalattomasti ihmisiä. Valokuvia tuli muutama otettu, mutta ei todellakaan mitään kattavaa kuvakavalkadia paikalla olleista. Lähinnä vain autoista jotka pistivät omaan silmään erityisesti.





Lisää kuvia löytyy Picasawebistä ja nurkkaus.net:in valokuvagalleriasta.

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Pirkanmaan tiet: Kt 66

Pirkanmaan ja vähän Etelä-Pohjanmaan teitäkin tuli taas ajeltua yhden päivän aikana. Tällä kertaa oli oikeen suunnitelma ja ajatusta ajelun takana. Toteutin jo pitkään takaraivossa muhineen suunnitelman, operaatio kantatie 66. Kun kerran ei ole vielä päässyt ajamaan legendaarista Route 66, niin päätin sitten ajaa Suomen vastaavan tien eli Kantatie 66.

Tie on yksi Suomen vanhimmista numeroiduista teistä, se on ollut nykyisellä paikallaan jo vuoden 1938 teinumerointijärjestelmässä. Tie kulkee Orivedeltä Lapualle, ja on noin 180 km pitkä. Sitä käytetään vaihtoehtoisena reittinä valtatielle 3. Nykyisen tien rakentaminen on aloitettu jo 1960-luvun alkupuolella ja viimeiset osat on valmistuneet 1985. Tie on tullut kuuluisaksi kun Jussi Raittinen levytti vuonna 1975 tien heikkoa kuntoa kritisoineen, hitiksi nousseen käännöskappaleenValtatie 66 (Route 66). Raittinen teki myös uusitun kantatien avajaisiin kappaleen Kun on uus kantatie kuuskytkuus. Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kantatie_66


Näytä Kantatie 66 suuremmalla kartalla

Tie on Oriveden päässä hyvässä kunnossa. Mutkaa ja mäkeä löytyy, nopeusrajoitus on 80 ja 100 km/h. Liikennettä ei ole mitenkään hirveästi, mitä nyt paikallisliikennettä ja muutamia rekkoja kuljettamassa tavaraa. Nopeutta pystyy pitämään hyvin yllä ja tarvittaessa ohitukset sujuvat reippaasti. Ohituspaikkoja löytyy sieltä täältä, ainakin moottoripyörille. Oriveden päässä tien varrella ei oikeen ole mitään nähtävää, eikä taukopaikkojakaan. Tosin Orivedellä itsessään on bensa-asemia ja kauppoja ja kahviloita, joissa voi tankata sekä itsensä ja pyöränsä.

Oriveden jälkeen vastaan tulee Juupajoen kunta. Tie sivuaa kuntaa lyhyen matkaa, mutta tien varrella on heti yksi mahdollinen pysähdyspaikka. Katsomisen arvoinen Kallenaution kestikievari. Museo alue ja kahvila. Tosin itse en siellä poikennut, koska se oli vielä kiinni kun ajelin ohi.

Seuraava kunta on Ruovesi. Ruovedellä on melko paljon nähtävää. Ryövärinkuoppa ja Ryövärinkuopan luonnonsuojelualue. N ½ km pituinen luontopolku. Siikaneva on Pirkanmaan suurin yhtenäinen suoalue ja maakunnan tärkein soidensuojelualue. Alueella on noin 6 km pituinen pitkospuinen luontopolku. Ja P-alueen läheisyydessä, n 250 m päässä, tienvieressä on rauhoitettu siirtolohkare Ollinkivi. Jäminkipohja on kylä tien varrella ennen Ruovettä. Jäminkipohjan ja Ruoveden kuntakeskuksen väliin jää Kautunvuolle ja Kautun kanava. Niiden kohdalla Kt 66 ylittää Näsijärven vesistön. Harmi vaan kun siltojen alle ei löytynyt tietä, jolla olisi päässyt katsomaan paikkoja, vuolletta ja kanavaa, vesistön tasolta. Voisiko olla paikka rakentaa jonkinlainen näköalapaikka tähän kohtaan? Orivedeltä Ruovedelle on noin 50 km, ja mikäli olet lähtenyt matkaan paljon aikaisemmin voisi tässä olla tauon paikka. Kesäkuntana Ruovedeltä löytyy kahvila vaikka laivarannasta. Siinä läheisyydessä on myös Runebergin lähde. Ja Kirkon vierestä hautausmaalta löytyy säilötty kirkkovene.

Kirkkovene Ruoveden hautausmaalla
Lähettäjä Panoramat
Seuraava kylä matkalla ylöspäin on Visuvesi. Visuvedellä Kt 66 ylittää Näsijärven vesistön Visuveden kanavan kohdalla. Siellä on pohjoismaiden suurimpia ja viimeisiä kääntösiltoja. Itse en jäänyt odottelemaan tasatunnein tapahtuvaa sillan kääntämistä ja tien sulkemista. Sillan jälkeen on toinen vuolle. Kanavan kohdalle pääsi helpommin katsomana veneiden ja laivojan kulkua ja taisi paikalla olla virvoke kioskikin. Tosin vain kesäaikaan.

Visuveden kanava ja kääntösilta.
Lähettäjä Moottoripyörän satulasta

Onhan Visuveden kylä tunnettu Pusujuhlistaankin. Kesäisin toimintaa kylässä on varmaan enemmänkin. Heti kanavan jälkeen Kt 66 oikealta puolelta pohjoiseen ajettaessa löytyy leipomo jossa on myös kahvila.

Kantatie 66 jatkuu hyvä pintaisena ja mutkaisena, mutta kapeana kohti Virtoja. Tie kulkee metsien keskellä, liikennettä ei ole mitenkään hirveästi, mutta jos edellä kulkee rekka niin sen taakse kertyy herkästi jonoa. Ohituspaikkoja nelipyöräisille ei mitenkään hirveästi ole. Prätkällä kyllä pääsee ohi. Ennen virtoja löytyy Torisevan rotkojärvet. Kolme järveä muodostavat pitkät mutta kapeat ja osittain rannoiltaan todella jyrkät alueet. Järvien aluella on luontopolku ja kesäisin kahvila. Tosin nyt elokuun puolessa välissä kahvila oli jo kiinni. Mutta Virtojen keskustasta löytyy mahdollisuuksia tuoille ja itsensä ja prätkänsä tankkaamiseen. Virroilla on myös Herraskosken kanava jonka yli Kt 66 menee. Kanava alue on todella hienon näköinen istutettuine puineen ja hoidettuine nurmikkoineen. Kanava on yli 800 m pitkä ja katsomisen arvoinen.

Kt 66 jatkuu Virroilta kohti Alavusta ja jossain kohtaa siirrytään Etelä-Pohjanmaan maakuntaan. Tien ympäristö rupeaa pikkuhiljaa muuttumaan tyypilliseksi aakeaksi ja laakeaksi pohjanmaan lakeudeksi. Tosin pikkuhiljaa. Alavuden kohdalla voikin sitten tehdä yhteensä 14 km poikkeuksen Kt 66:lta ja poiketa Suomen suurimassa kyläkaupassa Veljekset Keskisellä Tuurissa. Ja ihmetellä maailman menoa. Tämä poikkeus oli itsekin pakko tehdä, tosin kauppa oli nopeasti kierretty eikä ostoksia mukaan tarttunut. Tämä ehkä johtui siitä että naispuoleisia matkalaisia ei ollut reissussa mukana. Mutta kahvit oli Keskisellä hyvä hörpätä, ja palata pian alkuperäisen suunnitelman toteuttamiseen. Alavudelta tie jatkuu kohti Kuortanetta, tiet muuttuvat suoremmaksi ja niiden ympäristö avarammaksi. Ja perinteisiä pohjalaista talojakin näkyy tien vierellä.

Kuortaneen keskustasta löytyy taukopaikkoja, jossa voi tankata itsensä ja pyöränsä. Kuortaneelta matka jatkuu kohti Lapuaa, joka on reitin päätepiste. Tosin tämä Kt 66 ei pääty Laupan kirkolle, mihin se alkuperäinen tie kaiketi päättyi. Vaan tielle 16, Vaasa Jyväskylä. Olipa tyhmä päätös tielle, mutta näin se kai menee nykypäivänä. Lapualta voi sitten jatkaa matkaa minne mieli tekee. Kaiken kaikkiaan tähän reiluun 180 km matkaan pysähdyksineen menee sen verran aikaa, että päivää on vielä jäljellä. Ja matkaa kanssa.

Mitä kokemuksia sitten jäi käteen elokuun puolessa välissä Kt 66:n ajamisesta? No ainakin sen että liikennettä ei ollut mitenkään hirveästi. Jonossa ei tarvinnut paljon ajaa, autoja oli liikkeellä lähinnä kuntakeskusten ja kylien läheisyydessä. Ja tottakai kyläkaupassa Tuurissa. Tosin leikkuupuimureita oli liikkeellä sitäkin enemmän. Niitä sai varoa, varsinkin pohjanmaan puolella missä peltoja oli enemmän tien vieressä. Suurin osa kesäkahviloista oli jo suljettuina, ainakin viikolla. Tai sitten avautuivat vasta myöhemmin. Eli kahvittelu ja virkistyminen piti hoitaa joko kunta keskusten läheisyydessä olevilla isommissa kahviloissa. Kauppojen tai liikenneasemien yhteydessä. Itse kyllä tykkäsin ajella tällä tiellä, vaikka nopeusrajoitukset olivatkin pääsääntöisesti 100 km/h. Pelkäsin että ajosta tulee vain yhtä tasakaasulla paahtamista, mutta kokemus oli kuitenkin pääsääntöisesti positiivinen. Tosin koskien ja virtaavien vesien läheisyyteen kaipaisin jotakin tauko-/näköalapaikkaa. Tai ainakin hyviä opasteita niille.

Tälläistä tällä kertaa. Seuraavaksi ajetaan jotain muuta tietä, ja ehkä siitä saadaan aikaiseksi jotain muunlaista juttua. 

Ps. Palailin Lapualta kohti Mansea Seinäjoen, Ilmajoen, Kurikan, Kauhajoen, Karvian, Parkanon ja Luhalahden kautta. Päivän pituudeksi tuli reilu 500 km. Ihan kiitettävä päivämatka.

sunnuntai 14. elokuuta 2011

Satulalaukkujen kiinnittämistä

Suzukiin hankittiin heti uutena Highway Hawkin satulalaukut ja laukkuraudat, siis pyörään suunnitellut. Ettei tarvitsisi kikkailla kaikenmaailman laukkusarjojen kanssa. Taisin tästä aiheesta jo viime vuonna kirjoittaakin. Siis laukkuraudat kiinni ja laukut kiinni takasatulan alle ja menoksi. Hyvinhän ne kestivät kauden 2010 ja tätäkin vuotta heinäkuulle asti. Kunnes tapahtui se mitä jokainen laukkujen kanssa kulkeva motoristi varmaan pelkää. Toisen laukun kiinnitys petti ja laukku meni hetken aikaa pitkin kolmostietä. Onneksi kukaan ei ajanut laukun päältä, sisältö säilyi ehjänä ja laukku saatiin takaisin omistajalleen. Niinkin on päässyt jollekulle käymään, että laukku on jäänyt sille tielleen, kun tippumista ei ole huomattu ajoissa. Tai kun tippunutta laukkua on lähdetty etsimään sitä ei ole syystä tai toisesta enää löydetty.

Onneksi kotiin ei ollut enää kuin muutama kymmenen kilometriä, laukku saatiin harsittua takaisin kiinni ja päästiin turvallisesti kotiin. Kotona oli sitten aika tutkia vahingot ja selvitellä syytä laukun tipahtamiseen. Vahinkoja ei onneksi sattunut. Siis laukun sisällölle, eikä oikeastaan laukullekkaan muuta kuin tipahtamisen syy. Ja se syy selvisi aika helposti. Highway Hawkin laukut ovat vetoketjulla kiinni takasatulan alle tulevassa palassa. Ja toisen laukun vetoketju oli pettänyt. Vaikka vetoketjut ovat vahvatekoiset metalliketjut, niin oli siitä revennyt irti se metallipala jolla ketjut liitetään toisiinsa. Siis se pitkä ensimmäinen pala, joka menee ensimmäisenä lukon sisään. Ja kun sitä palaa ei enää ole vetoketju repeää kokoajan auki. Jokaisella on varmaan kokemusta tällaisistä kiinni pysymättömistä vetoketjuista, jotka aukeavat itsekseen. Ei muuta kuin R.M. Heinolle tekemään reklamaatiota laukusta, ja jonkinlaista korvausta/vaihtoa odottelemaan. Tämä kaikki siis tapahtui heinäkuun puolenvälin jälkeen.

Heinolla oli todella ystävällistä ja nopeaa palvelua. Ja asia otettiin hetimiten hoitoon. Laukku lähti maahantuojalle eli Duellille tarkastettavaksi ja päätettäväksi  mitä sitten tapahtuu. Ja jo parin päivän päästä tuli soitto R.M. Heinolta, että tarvittaisiin toinenkin laukku ja kiinnitysosa tänne Heinolle, että voidaan lähettää sekin Mustasaareen Vaasan lähistölle Duellille. Tämä mielestäni tarkoitti sitä, että saan uudet laukut rikkoutuneiden tilalle. Mutta tähän se hoppu ja nopeus asioiden hoidossa sitten jäikin. Laukut lähtivät heinäkuun lopulla Mustasaareen, itse aloitin kesälomani elokuun alussa. Ensimmäinen viikko meni mukavasti Ruotsinmaalla ja Kolmårdenissa ja mökeillä poikkeillessa. Mutta toisella viikolla rupesin jo kaipailemaan satulalaukkujani takaisin. Ilman laukkuja ei pitkiä moporeissuja ajella. Selkäreppua ei viitsi kantaa mukana kovinkaan pitkää reissua, eikä muuten tavaraa saa oikeen kuljetettua mukanaan. Kyllä puolessa toista viikossa pitäisi laukkujen vaihto hoitaa. Kävin jo kyselemässä laukkujani Heinoltakin. Tosin eiväthän he osaa mitään sanoa maahantuojan asioista, muuta kuin että sieltä päin ei kukaan ole ottanut yhteyttä heihin. Mutta puhelinsoitto myyjältä maahantuojalle pisti asioihin taas vähän vauhtia.

Vihdoin 11. päivä Duellilta soitti edustaja. Saatiin pitkät puheet aikaiseksi satulalaukuista ja niiden kiinnittämisestä. Edustajan ensimmäinen asia oli, että laukkuja ei ollut oikeen kiinnitetty. Laukkujen kiinnittämisestä puuttui takaa koukut, jotka tulivat laukkurautoihin kiinni. Koukkujen tarkoitus on jakaa laukun painoa niin ettei paino tule pelkästään vetoketjun varaan. Ihan järkeen käypää, näin jälkikäteen ajatellen. Tosin siinä vaiheessa kun laukkuja ostettiin kukaan ei puhunut koukuista yhtään mitään. Puhuttiin vain laukuista, ja kriteeristä millä ne valittiin. Laukuilla piti olla kokoa niin että niihin mahtuu järjestelmäkamera ja iso objektiivi. Ja laukkuraudoista. Eikä tainnut olla kuvastossakaan mitään mainintaa koukuista kun sitä tutkittiin. Eikä muuten tiennyt Heinon myyjätkään ko jutusta, ei edes Highway Hawk tuotteista vastaava. Ihmettelivät vain mitä ihme koukkuja uusien laukkujen mukana tuli. Onneksi pääsin tässä asiassa heitä valaisemaan.

Laukkujen kiinnittäminen sinänsä on helppoa. Vähän  joutuu askartelemaan ja tarvii muutamaa työkalua. Mutta akkuporakoneella ja Ø 5 mm poranterällä sai laukkujen takamuoviin reijät, joihin kiinnitin koukut niin että ne ottavat tukea laukkuraudoista. Alla olevasta kuvasta ehkä näet jotenkin koukkujen sijainnin ja tarkoituksen. Kuva on vähän heikkolaatuinen ja unohdin merkata siihen punaisella ympyrällä koukut, mutta ehkä saat selvää. Toinen koukku on kuvan oikeassa laidassa ja toinen keskellä kuvaa takajalkatapin vieressä.

Satalulaukkujen kiinnityskoukut laukkujen takana kiinnittyneenä laukkurautoihin.
Lähettäjä Moottoripyörän satulasta

Muutenhan satulalaukkujen asentaminen on helppoa hommaa. Varsinkin kun Intruderissa on laukkuraudat valmiiksi kiinni. Ei tarvitse muuta kuin takasatula irti, laittaa laukkujen kiinnitysosa satulan alle, veistää vähän nahkaan koloa ja kiinnittää takasatula. Toivottavasti satulalaukut pysyvät nyt matkassa hieman pidempään kuin ennen tätä episodia.

Satulalaukut melkein loppuun asti asennettuna.
Lähettäjä Moottoripyörän satulasta

Kyllähän tämä kiinnitys vaikuttaa nyt huomattavasti tukevammalta kuin aikaisempi. Ja huomioikaa te joilla on Highway Hawkin satulalaukut, vetoketjulla kiinnitettävät, että kiinnitys on tukeva. Ja laittakaa tarvittaessa koukut laukkujen taakse kiinni. Voi olla että maahantuojan takuu ei välttämättä korvaa hajonnutta vetoketjua. Tosin itse jäin vähän ihmettelemään miksi koukut pitää ostaa erikseen? Eikö olisi helpompaa että koukut kuuluisivat laukkurautojen tai laukkujen kanssa samaan pakettiin, kun kerran laukut koukkuja vaativat? Ja miksi luettelossa tai myyjillä ei ole tarkempaa tietoa näistä koukuista?

torstai 11. elokuuta 2011

Pirkanmaan tiet: Pinsiö-Hämeenkyrö-Ylöjärvi

Loppukesän pikkulenkki Tampereen länsi- ja pohjoispuolella. Mukava vaikka ilta-ajelulle. Kilometrejä tulee vajaa sata ja aikaa menee reilun tunnin verran. Riippuu tietenkin mistä päin reitin alkuun tulee ja mihin on jatkamassa matkaa. Lenkki lähtee 3-tieltä heti Ylöjärven jälkeen Pinsiöstä. Kiertää siitä Sasin ja Mahnalan kautta Hämeenkyröön. Hämeenkyröstä Viljakkalan kautta Ylöjärvelle.

Tiet ovat kohtuu hyvässä kunnossa. Vain Pinsiön ja Sasin välillä oli hieman huonokuntoista asfalttia ja reitin loppupäässä Ylöjärvellä oli todella suuria pitkittäisiä pintavaurioita. Tankkaus mahdollisuudet löytyvät Ylöjärveltä joko reitin alkupäästä tai loppupäästä, tai sitten Hämeenkyröstä poikkeamalla reitiltä kylille. Reitin varrella on ainoastaan yksi tankkauspiste, Viljakkalassa ST1 asema. Samasta paikasta saa myös kahvia, pullaa, virvokkeita ja vaikka pizzaa. Nopeusrajoitukset vaihtelevat kylien 40 km/h rajoituksista 80 km/h rajoituksiin kylien välillä.

Reitin alkuosa on maisemiltaa ihan mukavaa, varsinkin Mahnalan ja Hämeenkyrön väli. Muutenhan Pirkanmaan pikkuteit kulkevat pääsääntöisesti metsän keskellä. Mutta mutkia ja mäkiä löytyy. Muuta liikennettä on kohtuu paljon joten kannattaa olla varovainen kaasukäden kanssa.


Näytä Pirkanmaan tiet: Pinsiö-Hämeenkyrö-Ylöjärvi suuremmalla kartalla

tiistai 26. heinäkuuta 2011

"Tuhatta ja sataa" moottoritiellä

Tai ei nyt aivan niin lujaa, mutta yli kahtasaa kuitenkin. Pisti silmää jälleen kerran yksi uutisotsikko, tällä kertaa pääkaupunkiseudulta "Motoristi kaahasi yli kahtasataa Lahden väylällä".

"Moottoripyöräilijä kaahasi Helsingissä rajua ylinopeutta sunnuntai-iltana. Poliisi mittasi moottoripyörän nopeudeksi Lahdenväylällä 220 kilometriä tunnissa. Nopeusrajoitus tapahtumapaikalla on 100 kilometriä tunnissa.
Poliisin mukaan epäilty kuljettaja kertoi ylinopeuden syyksi halun kokeilla, kuinka moottoripyörä kulkee. Mies määrättiin väliaikaiseen ajokieltoon, ja tekoa tutkitaan törkeänä liikenneturvallisuuden vaarantamisena." Lähde:http://omakaupunki.hs.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/motoristi_kaahasi_yli_kahtasataa_lahdenvaylalla/

Näitä otsikkoja tulee aina silloin tällöin vastaan. Ja miksi ei tulisi, kun miltei jokainen nykypyörä, ja vähän vanhempikin, kykenee tuohon nopeuteen. Katuendurot ja custompyörät pois lukien. Mutta reiluihin sakkonopeuksiin nekin kuitenkin. Oma custonpyöränikin kulkee varmasti 2/3 tuosta nopeudesta, ehkä? En ole kokeillut.

Tuntuuhan tuollainen nopeus moottoripyöristä mitään tietävää huimalta. Nykyiset kyykkypyörät merkkiin tai malliin katsomatta kiihtyvät tuohon nopeuteen todella nopeasti. Siinä ajassa missä tavalliselta perheautolta menee kiihtyä satasen konetievauhtiin, on prätkä jo kiihdyttänyt huippunopeuteensa ja hiljentänyt vauhtinsa takaisin satasen paikkeille.

Se onko tuollaisessa nopeudessa mitään järkeä onkin jo eri asia. Onko siinä? Yksiselitteisesti EI yleisillä teillä. Moottoriradat ja muut suljetut paikat onkin sitten eriasia kokeilla prätkän huippunopeuksia. Ja niitä ratapäiviä, jossa pääsee kokeilemaan itsensä ja pyöränsä rajoja järjestetään Suomessa varmaan joka viikonloppu jossain päin maata. Esimerkiksi Tampereella vaikuttava MC Muoviluoti järjestää ratapäiviä. Eivätkä moottoritiet saatikka maantiet ole Suomessa niin hyvässä kunnossa, että olisi turvallista pitää yllä tuollaisia yli kahdensadan kilometrin tunti vauhteja. Teiltä löytyy pientä uraa ja kuoppaa, joka tuossa vauhdissa kaataa pyörän nopeasti taivankin kuljettajan käsistä. Ja muu liikenne tekee mitä mielenkiintoisempia temppuja, kaistan vaihtoja ja äkki jarrutuksia. Kun osa autonkuljettajista ei kykene huomaamaan moottoripyöräilijää edes kaupunkinopeuksissa, niin kuinka joku voi kuvitella että hän huomaisi tuota vauhtia kiitävän moottoripyörän.

Toki jokainen prätkäilijä ottaa ihan itse sen riskin, kuinka lujaa ajaa ja missä ajaa. Tosin siinähän vain vaarantaa omansa ja muiden turvallisuuden.Mutta silti joka vuosi näitä huippunopeuden kokeilijoita vaan sillä liikenteen seassa liikkuu. Mikä meitä motoristeja oikeen vaivaa? Tai ainakin suurinta osaa. Näitä kokeilijoita löytyy sekä nuorissa että vanhoissa prätkäilijöissä, uusissa ajajissa että jo kauemmin prätkällä huristelleissa. On se kummallinen juttu, toi ihmisluonne. Aina pitää jotain kokeilla. Mutta ennemmin tai myöhemmin sinne katajaan sitten kupsahtaa. Esimerkki jutussa kävi siinä mielessä hyvä tuuri ettei kukaan loukkaantunut tai kuollut hurjastelun seurauksena. Valtio sai vain vähän lisätuloja, sinne pohjattomaan säkkiinsä, sakkojen muodossa. Ja kuljettaja melkoisen v*****ksen kun näin pääsi tapahtumaan. Tieliikennelaki ja rikoslaki kun sanovat törkeästä liikenteen vaarantamisesta seuraavaa:

"törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta vähintään 30 päiväsakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi." Lähde: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001 23 Luku 2 §

perjantai 22. heinäkuuta 2011

Pyynikinajot 2011?

Poikkeillessani Tampereella R.M. Heinon moottoripyöräliikkeessä, huomasin ovessa mielenkiintoisen ilmoituksen. Hämeen moottorikerho ry eli hämk järjestää Pyynikinajojen näytösajon 28.8.2011. Näytösajo pidetään Nokian renkaiden testiradalla Nokialla sunnuntaina 28.8.2011 klo 12 alkaen. Tilaisuuteen liput maksavat 5€.

Tuo yllä mainittu on ainoa tieto mikä minulla tapahtumasta tällä hetkellä on. En ole löytänyt lisätietoja netistä enkä mistään muualtakaan. Mutta etsivä löytää ja hätä keinot keksiin. Täytyy siis jatkaa etsimistä ja jakaa tietoa jos ja kun sitä saan. Sen verran teidän, että näytösajot liittyvät Hämeen moottorikerho ry:n 80 vuotisjuhlavuoteen. Ja samaan juhlaan kuuluu myös Museokeskus Vapriikissa tuleva näyttely Täyttä kaasua Pyynikillä - Hämeen moottorikerhon matkassa 80 vuotta . Näyttely on Museokeskus Vapriikissa 10.11.2011 – 3.6.2012 välisenä aikana.

lauantai 9. heinäkuuta 2011

Pirkanmaan tiet: Tesoma-Siuro-Otamus-Jumesniemi-Hämeenkyrö-Viljakkala-Karhe-Kyrönlahti-Murole-Kapee-Tesoma

Tuli tehtyä tuollainen reilun 200 km pikkuajelu kauniina heinäkuisena lauantaina. Kierreltiin kaverin kanssa pikkasen näitä Pirkanmaan teitä, ihan vaan Mansen lähistöllä. Reitti kulki suurinpiirtein seuraavasti: Tesoma (Tampere)-Nokia-Siuro-Otamus-Jumesniemi-Hämeenkyrö-Viljakkala-Karhe-Kyrönlahti-Kuru-Kapee-Aitolahti-Keskusta (Tampere)-Pyynikki-Tesoma (Tampere). Matkalle mahtui niin kaupungin isompia ja pienempiä tietä 30-60 km/h, taajamien välisiä teitä 60-80 km/h, kyläteitä 40-60 km/h, isoja ja pieniä maanteitä 80-100 km/h. Ja eri kuntoisia teitä. Oli mäkeä ja mutkaa, ja aina välillä suoranpätkääkin, tie kulki niin kylissä kuin kaupungeissa, metsien ja peltojen välissä. Alla olevasta kartasta näet reitin ja mahdolliset pysähtymispaikat.


Näytä Ajelu 09.07.2011 suuremmalla kartalla

Mielenkiintoinen päivä tienpäällä. Tiet olivat pääsääntöisesti melko hyvässä kunnossa. Isoimmat ongelmakohdat, jotka jäivät mieleen olivat Siuron ja Otamuksen jälkeen. Siuron päässä tiessä oli melkoisia routavaurioita ja heittoja. Kannattaa pitää varansa. Ja Jumesniemen ja Hämeenkyrön välillä oli sianpaskaa tiellä oikeen reilusti. Hajuhaitta oli melkoinen, mutta onneksi aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, eikä satanut. Märkä sianpaska olisi lentänyt pitkin pyörää ja kuskia ja palanut kuumaan koneeseen ja pakoputkeen kiinni. Siinä olisi ollutkin pesemistä. Tosin tällä pätkällä on tiedossa, että maantalousvekottimet tuovat mukanaan kaikenlaista ainetta tielle.

Jäi tältä reissulta jotain kulttuuriakin kameran kennolle. Tuli sitten otettua valokuva muistomerkistä, siitä ainoasta jonka joku sukulainen on tähän saakka saanut itselleen. Hämeenkyröstä löytyy Arvo Poika Tuomisen muistomerkki.

Arvo Poika Tuomisen muistomerkki, Hämeenkyrössä.
Lähettäjä Moottoripyörän satulasta

keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Motoristin näkyvyys

Viime päivinä on vellonut täällä Mansessa ilmestyvässä valtalehdessä, Aamulehdessä, yleisönosasto keskustelua motoristien näkyvyys liikenteessä. Kaikki alkoi kirjoituksesta, jossa nainen ei ollut huomannut moottoripyörää liikenteessä. Tähän kirjoitukseen on jo vastannut muutama muukin henkilö. Tässä ensimmäisessä kirjoituksessa vaadittiin motoristeille huomioliivejä, kirkkaita vaatteita ja jonkin muun väristä moottoripyörää kuin mustaa, lähinnä kirkkaita perusvärejä prätkiinkin. Onhan tätä samaa keskustelua käyty jo aikaisemmin täällä Suomessa ja ihan Eurooppalaisellakin tasolla.

Taidan tässä vähän itsekin ottaa kantaa näihin asiohin täällä blogissa. Tosin olen jo aikaisemminkin miettinyt motoristien näkyvyyttä liikenteessä, varsinkin vaatteiden osalta. Viimeksi keväällä, kun poikkeilin MP11 messuilla ja katselin tulevan kesän vaatetustarjontaa. Värit olivat todella tumman puhuvia, kirkkaita värejä ei näkynyt, ei edes tehoste- tai koristeväreissä. Muutama neonkeltainen ja -punainen kypärä oli tarjolla, mutta ne menivät mielestäni värityksen suhteen jo yli. Tämä on yksi syy siihen, että motoristit käyttävät tummia vaatteita. Valinnan varaa ei välttämättä ole. Toinen syy tummiin varusteisiin on se, että ei niitä ajovarusteita hankita joka kevät uusia. Kunnon varusteet, takki ja housut, maksavat 300 € ylöspäin. Ja kypärä siihen päälle 200 € ylöspäin. Ja kunnon varusteilla ja niitä hyvin hoitamalla pärjää monta ajokautta.

Ja väitän ettei kirkkaan värisillä varusteilla tai huomioliiveillä/-vöillä välttämättä saavuteta hirveää hyötyä näkyvyyden suhteen. Isoissa matkapyörissä ja customeissa kuljettaja jää katteiden tai pleksien taakse piiloon. Ja kyykkypyörissä ajoasento itsessään on jo sellainen, ettei kuljettajasta paljon mitään näy. Tietysti suoraan sivusta ja takaa kirkkaissa väreissä ajava motoristi voi näkyä hieman paremmin. Mutta mitä hyötyä siitä sitten on? Ja sama asia on kyseessä moottoripyörienkin suhteen. Edestä päin, kohtaamistilanteissa, ei pyörästä paljon väriä näy. Eli hyöty tässäkin asiassa on pieni.

Miten motoristi tekee itsestänsä sitten näkyvän liikenteessä? Olemalla tarkka. Huomioimalla liikennettä. Käyttämällä moottoripyörän ajovaloa. Uusissa pyörissä ajovalo on vielä sellainen, että pyörän käydessä ajovaloa ei saa pimeäksi kuin rikkomalla se. Ajovalossa palaa aina joko lyhyet- tai pitkätvalot. Sijoittumalla tiellä siten, että on mahdollisimman hyvin muiden tienkäyttäjien nähtävillä. Tuo voi tarkoittaa sitä ettei aina ajeta siellä tien oikeassa reunassa, vaan vaikka keskellä omaa kaistaa. Tärkein asia mielestäni on se, että liikenne on yhteispeliä. Pitää joustaa puolin ja toisin, ja kunnioittaa niitä muita tielläkulkijoita.

Mitä olen itse tehnyt näkyäkseni liikenteessä? Vielä ainakaan en ole päälleni pistänyt huomioliiviä, siihen en usko. Katsokaa vaikka seuraavalla kerralla tietyömiehiä tai muita joilla huomioliivi on päällä, kuinka paljon muu liikenne heitä huomioi ja "kunnioittaa"? Moottoripyöränäni on musta kustom prätkä. Voisi olla näkyvämpi, mutta muita värejä ei ollut enää saatavilla kun prätkää hankin. Ajohousuina on mustavalkoiset, camoväritteiset housut, niiden näkyvyydestä en tiedä. Ajotakkina on musta takki valkoisilla koristeraidoilla, ja siinä päällä sininen farkkuliivi kerhon merkeillä. Vähän retroilua. En kyllä tiedä paljonko tuo takki-liivi yhdistelmä näkyy liikenteessä. Itse uskon näkyvyyden suhteen kypärän vaikutukseen. Se on kuitenki ajaessa hyvin näkyvillä. Oma kypäräni on väritykseltään oranssi-musta, ja uskon sen näkyvän hieman paremmin ympäristöön kuin kokomustan kypärän. Ajaessa etsin ajolinjani yleensä keskeltä omaa kaistaani. Vaikka tieliikennelaki määritteleekin moottoriajoneuvon paikan kaistalla niin lähelle oikeaa reunaa kuin se on turvallista, katson että motoristille turvallisin paikka on näkyvin paikka.

Ja mikä tärkeintä. Yhteispeliä ja joustavuutta liikenteeseen. Turvallisia ajokilometrejä.

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Päivitys: Ajoreitteja Pirkanmaalla

Päivitin tuossa hetki sitten Pirkanmaan motoristien viikkokokoontumispaikkoja 2011 karttaa ja juttua Jumesniemen kylän Koulunmäen kesäkahvilalla. Ja tuli sitten mieleen tarkistaa ajoreittejä ja huomasin että Jumesniemen tie eli Tie 2622 puuttuu kokonaan näiltä "hyviltä" ajoreiteiltä täällä Pirkanmaalla.

Tie on todellakin huomioimisen arvoinen. Olen sen itse muutama vuosi sitten ajanut läpi ja silloin se oli ainakin hyvässä kunnossa. Tie 2622 eli Jumesniemen tie vie Jumesniemen kylän läpi. Kylä sijaitseen Hämeenkyrössä Tampereen länsipuolella. Tielle 2622 pääsee joko Tieltä 11 kääntymällä kohta Murhasaaren sillan jälkeen pohjoiseen, tai sitten Hämeenkyröstä Kyröspohjasta.

Tie on mukavan mutkainen ja mäkinen, vuorotellen metsää ja peltoa. Mutta varsinkin keväällä ja syksyllä kannattaa kiinnittää erityishuomioita traktoreiden ja muiden maatalousvehkeiden pelloilta ja metsistä mukanaan tuomaan multaan, saveen ja muuhun maa-ainekseen. Tiellä voi olla yllättävän liukkaita kohtia.


Näytä Pirkanmaan ajoreittejä 2 suuremmalla kartalla

Päivitys: Pirkanmaan motoristien viikkokokoontumispaikat 2011

Sain aikaisemmin kommentin juttuuni Pirkanmaan motoristien viikkokokoontumispaikat 2011 koskien uutta yrittäjää kahvila markkinoilla. Jumesniemen kylään keskelle kylää on avattu Koulunmäen kesäkahvila.

Kahvila sijaitsee Koulunmäellä Jumesniemen kylän ytimessä. Tie 2622 menee aivan vierestä ja on mm. suosittu pyörien (moottorilla tai ilman) kesäinen ajoreitti; mutkineen, mäkineen kauniissa
maalaismaisemassa. Tieltä 11 Jumesniemeen ajelee vain 5 min (5 km) ja Hämeenkyröstä vartin (15
km). 
Yllä lainaus kahvilan esitteestä. Ja se pitää kyllä paikkansa, vaikka siitä onkin jo pari vuotta mun tuon tien 2622 ajoin prätkälle, se oli mukavaa ajoreittiä.

Avoinna 7.6-5.8.2011 (muutamia yksityistilaisuuksia lukuun ottamatta)
ma-to ja su 12-20
pe 12-18
la 12-16
En ole vielä päässyt poikkeilemaan ko kahvilassa, mutta heti kun työ- ja vapaa-ajan kiireet sallivat niin sen aion kyllä tehdä. Paikalla on kyllä potentiaali päästä ns. "kartalle" muidenkin motoristien parissa, sijainti on hyvä Tampereen läheisyydessä ja tiet kahvilaan ovat hyvässä kunnossa. Lisäsin jo kahvilan karttaan suunnilleen oikealle paikalle.


Näytä Pirkanmaan motoristien viikkokokoontumispaikat ja muut kahvittelupaikat suuremmalla kartalla

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Ajoreittejä Pirkanmaalla

Tässä blogissa on jo näin kauden alkupuolella raapaistu hieman pintaa niin Tampereen moottoripyöräpysäköinnistä, Pirkanmaan motoristien viikkokokoontumispaikkoista kuin Pirkanmaan teiden kunnostakin. Jatketaan nyt samoilla linjoilla ja laitetaan vähän karttapohjaa ja selitystä Pirkanmaan ajoreiteistä. Siis sellaisista mielenkiintoisista ja "kivoista" teistä ajella. Reiteistä, joilla voi vain käydä vähän ajelemassa ja nauttia vaikka maisemista tai mutkaisista ja mäkisistä teistä. Näitä teitä löytyy Pirkanmaalta varmaan paljon muitakin, mutta alla olevaan karttaan olen onnistunut muutaman reiteistä lisäämään. Ja kaikkia näitä reittejä olen ajellu joko jo tällä ajokaudella tai sitten aikaisemmilla ajokausilla. Voi olla että teiden kunto on muuttunut siitä kun olen itse näillä teillä ajellut, mutta perusidea on pysynyt samana: Kivoja teitä ajella.


Näytä Pirkanmaan ajoreittejä suuremmalla kartalla


Näytä Pirkanmaan ajoreittejä 2 suuremmalla kartalla

Kartasta löytävät tällä hetkellä seuraavat reitit: Tampere-Muroleen kanava-Tampere (keltainen tie) linkki omaan karttaanTampere-Kyrönlahti-Karhe-Ylöjärvi (musta tie) linkki omaan karttaan, Nokia-Mihari-Hämeenkyrö-Ylöjärvi (punainen tie) linkki omaan karttaan, Tottijärvi (Nokia)-Vesilahti-Lempäälä (sininen tie) linkki omaan karttaan, Kangasala-Valkeakoski (pinkki tie) linkki omaan karttaan, Vanha Pälkäneen tie (ruskea tie) linkki omaan karttaan ja Sastamala-Punkalaidun-Teiden 2/232 risteys (vihreä tie) linkki omaan karttaan. Kaikki reitit ovat sellaisia että ne pystyy ajamaan helposti läpi illan tai päivän ajoreissun aikana.
,
Tarkoituksena on lisätä kaikki hyvät ajoreitit yhdelle kartalle ja jakaa sitä julkisesti internetissä. Josko siitä jollekulle olisi vaikka jotain hyötyä tai apua reittejä suunnitellessa. Ja jokaisesti reitistä tulee vielä oma karttansa samanlailla jakoon. Tähän omaan karttaan voi sitten vaikka lisäillä kahvipaikkoja tai nähtävyyksiä tai jotain muuta erikoista. Jatkossa löytäessäni tai ajaessani mukavia pätkiä Pirkanmaalla lisäilen niitä näille kartoille. Ja laitan vaikka pikkupäivityksen blogiinkin.

Tästä innostuneena taidankin sopivana ajankohtana käydä ajelemassa näitä reittejä.

torstai 9. kesäkuuta 2011

Motoristien tervehdys

Aamulla töihin ajaessani moikkailin vanhaan tuttuun tapaan vastaan tulevia motoristeja omalla rennolla käden heilautuksellani. Töihin päästyäni ja kahvikupin naamani eteeni saatuani kuulin takana ajaneelta työkaverilta kysymyksen. Jälleen kerran. - Miksi te moottoripyöräilijät morjestelette toisillenne? Emme me autoilijatkaan morjestele kuin tutuille, jos edes niillekkään. Tosin eihän kaikkien tuttujen autoja edes tunne, vaihtuvat sen verta nopeaan tahtiin.

Aika vaikee kysymys, täytyy myöntää. Eikä minulla siihen heti ollut antaa muuta vastausta kuin, että se on vanha tapa ja jäänne joltain ajoilta. Ja pysynyt mukana motoristien ajatusmaailmassa pitkään ja sitkeästi. Vaikka motoristien määrä on kasvanut ja monipuolistunut. Ja lisäsinpä siihen vielä senkin, että motoristit kommunikoivat käsien heilautuksilla paljon muitakin asioita tien päällä toisilleen.

Jäin kuitenkin miettimään ko. asiaa työpäivän ajaksi. Tai ainakin  niiksi ajoiksi kun työltäni kerkisin kahvikupin ääressä miettimään. Motoristit toisaankin tervehtivät toisiaan tien päällä käden heilautuksella. Jokainen vähän omalla tyylillään, mutta kuitenkin. Ja pääsääntöisesti kaikki motoristit yleensä moikkaavat toisiaan. Tosin on tietenkin sellaisia tilanteita missä morjestaminen ei ole aina mahdollista. Itse pyrin morjestelemaan kaikki vastaantulevat prätkäilijä moottoripyörän tyyliin tai kokoon katsomatta. Käsi heilahtaa niin, "karuimmalle" chopper-kuskille kuin "muoviluodilla" kiitävälle kisakuskille, oli kuski sitten vanha parta tai juuri kortin saanut "kevari" kuski. Suurimmalta osalta saa käden heilautuksen takaisin, osalta ei. Mutta en anna sen pilata päivääni vaikka joku ei takaisin morjestakaan. Yksi ryhmä joka pääsääntöisesti ei takaisin morjesta on moottoripyöräpoliisi. Ja siihenkin on kuulemma hyvä syy. Poliisin ylös nostettu käsi kun merkkaa pysähtymiskäskyä muille tiellä liikkujille ja morjesteluista voi vaikka tulla sekaannuksia. Tosin olen kyllä saanut muutamalta moottoripyöräpoliisiltakin vaisun käden heilautuksen vastaukseksi tervehdykseen.

Ja tottakai on olemassa risteyksiä, kiertoliittymiä ja muuten vaan liikennetilanteita, milloin morjestaminen kädenheilautuksella ei ole välttämättä turvallinen asia. Silloin voi nyökätä päätään tai vain vähän heilauttaa sormiaan. Tai sitten vain keskittyä siihen ajamiseen, eikä heilutella käsiään muille tiellä liikkujille. Eikä siitä pidä ottaa nokkiinsa vaikka toinen ei morjestakaan. Myöskään moottoritiellä tai muilla nelikaistaisilla teillä morjestaminen ei välttämättä ole turvallista tai järkevää tai mitä vaan. Jokainen motoristi joutuu itse tekemään päätöksen siitä onko morjestaminen ja käden irrottaminen siitä ohjaustangosta turvallista juuri siinä ajotilanteessa missä kulloinkin on.

Ja mitä ne muuta motoristien käsimerkit sitten ovat? Muut kuin morjestaminen. Yksi yleisimmistä käsimerkeistä on käden heiluttaminen ylös-alas kämmensuunta alaspäin. Tällä halutaan viestittää vastaan tulijalle tarvetta varoa edessä olevaa tai muuten vaan hiljentää vauhtia. Syitä voi olla tien huono kunto, työkone tai -mies ajoradalla, hirvi- tai muueläin ajoradalla tai tulossa sinne. Tai vaikka jokin keltaliivinen tyyppi tarkkailemassa liikennevirtaa. Toinen käyttökelpoinen merkki on roikottaa kättänsä alaviistoon ja puristaa ja avata sitä nyrkkiin ja takaisin, merkiksi siitä että esim. vilkku on jäänyt päälle tai pitkät valot häikäisevät. Osassa moottoripyöristä vilkku ei automaattisesti sammu tai palaudu niin kuin autoissa.

Morjestelemisiin...

torstai 2. kesäkuuta 2011

Pirkanmaan tiet

Peloissani lueskelin viikon lehtiä ja sieltä uutisia hallitusneuvotteluista. Kaikkien mahdollisten verokorotusten ja leikkauslistojen seasta pisti silmään juttu liikenneväylien rahoittamisen leikkaamisesta. Jo muutenkin liikenneväylien ylläpito tökkii, tiet niiden tärkeydestä ja liikennemääristä riippumatta rappeutuvat ja muuttuvat vaarallisiksi ajaa, eikä vanhoja tietä peruskorjata saatikka uusia rakenneta. Suomen kallein infrastrukstuuri ja omaisuus rappeutuu ja menettää arvoaan. Ne vähät korjaukset mitä teille tehdään ovat pelkkää tekohengittämistä. Ongelmaa vain siirretään eteenpäin, seuraavien päättäjien niskoille.

Itse olen tähän maanteiden huonoon kuntoon törmännyt varsinkin täällä Pirkanmaalla moottoripyörällä ajaessani. Vaikka kyllä teiden huono kunto näkyy ja tuntuu autollakin ajaessa. Prätkällä ajaessa ajaminen vain muuttuu näiden teiden huonon kunnon myötä aina välillä jopa hengenvaaralliseksi. Tai vähintään prätkänsä rikkovaksi taiteiluksi. Eikä ole väliä onko tiet valtion teitä, vai kuntien omassa huolenpidossa olevia teitä. Miltei jokaiselta ajokilometriltä tiestä löytyy isompi tai pienempi vaurio. Keväällä routa heitteli tienpintaa ylös alas ja sai aikaan melkoisia heittoja. Pahimmassa tapauksessa routa rikkoi pinnan joko poikittaisella tai pitkittäisellä railolla tai erisuuruisella montulla. Joka sitten on yleensä jätetty korjaamatta. Jokainen tie, oli se sitten moottoritie tai pikkuinen asfaltoitu kylätie, on joko monttu- tai  urapaikattu tai vähintään railopaikattu piellä. Pahin vaihtoehto näissä teiden kunnon huonontumisissa on se, että teistä poistetaan päällyste ja niistä tehdään öljysora pintaisia "hiekkateitä".

Pahimmassa tapauksessa tiessä on pitkittäissuuntaisia, jopa 2-3 senttiä syviä, 5-10 senttiä leveä ja jopa useita kymmeniä metrejä pitkiä, railoja kuten alla olevassa kuvassa on. Railot ovat todella vaarallisia varsinkin motoristeille. Jos satut ajamaan etupyöräsi railoon, on sieltä ylösnouseminen todella vaikeaa. Pahimmassa tapauksessa kaadut railon johdosta. Tai sitten railoon tippuminen rikkoo moottoripyörän, ja seurauksena on kallis remontti. Kuka tai mikä taho hoitaa korvauksia tälläisissä tapauksissa? Miten paljon tälläisiä onnettomuuksia tapahtuu? Ja voiko kunta tai valtio ylipäätäänsä jättää hoitamatta teitään tai päästää ne näin huonoon kuntoon? Tiethän on pääsääntöisesti rakennettu meidän kaikkien verorahoilla, eli ne ovat kansallista omaisuutta.

Leppiojankatu Tampereen ja Ylöjärven välillä. Melkoiset pitkittäisurat keskellä kaistaa. Usean sadan metrin matkalla.
Lähettäjä Moottoripyörän satulasta

Ja kuvan näköisiä vaurioita löytyy todellakin ympäri Pirkanmaata ja uskoisin että samannäköisiä teitä on pitkin Suomea. Tiet vaativat varsinkin meiltä motoristeiltä malttia ja oikeita tilannenopeuksia. Ja toisten motoristien huomiointia. Ei paljon vaadi varoittaa sitä vastaan tulevaa motoristia tien huonosta kunnosta, jos sellaisen  kohdalla toisen tapaa. Yleisin tapa varmaan on pyytää vastaantulijaa hiljentämään vauhtiaan heiluttamalla vasempaa kättään ylös alas niin että kämmen on maatakohden.

Ei auta muuta kuin toivoa turvallisia ajokilometrejä meille kaikille motoristeille, ja tottakai onnea matkaan aina kun ollaan siellä tien päällä. Ja järkeä ja malttia erilaisten budjettien tekemiseen ja rahan jaon suhteen. Tiedän että rahaa on jaossa vähän ja rahan kohteita on paljon. Mutta toivottavasti joku sopu ja järkevä ratkaisu rahojen jaon suhteen löytyy.