Pirkanmaan tiet

Peloissani lueskelin viikon lehtiä ja sieltä uutisia hallitusneuvotteluista. Kaikkien mahdollisten verokorotusten ja leikkauslistojen seasta pisti silmään juttu liikenneväylien rahoittamisen leikkaamisesta. Jo muutenkin liikenneväylien ylläpito tökkii, tiet niiden tärkeydestä ja liikennemääristä riippumatta rappeutuvat ja muuttuvat vaarallisiksi ajaa, eikä vanhoja tietä peruskorjata saatikka uusia rakenneta. Suomen kallein infrastrukstuuri ja omaisuus rappeutuu ja menettää arvoaan. Ne vähät korjaukset mitä teille tehdään ovat pelkkää tekohengittämistä. Ongelmaa vain siirretään eteenpäin, seuraavien päättäjien niskoille.

Itse olen tähän maanteiden huonoon kuntoon törmännyt varsinkin täällä Pirkanmaalla moottoripyörällä ajaessani. Vaikka kyllä teiden huono kunto näkyy ja tuntuu autollakin ajaessa. Prätkällä ajaessa ajaminen vain muuttuu näiden teiden huonon kunnon myötä aina välillä jopa hengenvaaralliseksi. Tai vähintään prätkänsä rikkovaksi taiteiluksi. Eikä ole väliä onko tiet valtion teitä, vai kuntien omassa huolenpidossa olevia teitä. Miltei jokaiselta ajokilometriltä tiestä löytyy isompi tai pienempi vaurio. Keväällä routa heitteli tienpintaa ylös alas ja sai aikaan melkoisia heittoja. Pahimmassa tapauksessa routa rikkoi pinnan joko poikittaisella tai pitkittäisellä railolla tai erisuuruisella montulla. Joka sitten on yleensä jätetty korjaamatta. Jokainen tie, oli se sitten moottoritie tai pikkuinen asfaltoitu kylätie, on joko monttu- tai  urapaikattu tai vähintään railopaikattu piellä. Pahin vaihtoehto näissä teiden kunnon huonontumisissa on se, että teistä poistetaan päällyste ja niistä tehdään öljysora pintaisia "hiekkateitä".

Pahimmassa tapauksessa tiessä on pitkittäissuuntaisia, jopa 2-3 senttiä syviä, 5-10 senttiä leveä ja jopa useita kymmeniä metrejä pitkiä, railoja kuten alla olevassa kuvassa on. Railot ovat todella vaarallisia varsinkin motoristeille. Jos satut ajamaan etupyöräsi railoon, on sieltä ylösnouseminen todella vaikeaa. Pahimmassa tapauksessa kaadut railon johdosta. Tai sitten railoon tippuminen rikkoo moottoripyörän, ja seurauksena on kallis remontti. Kuka tai mikä taho hoitaa korvauksia tälläisissä tapauksissa? Miten paljon tälläisiä onnettomuuksia tapahtuu? Ja voiko kunta tai valtio ylipäätäänsä jättää hoitamatta teitään tai päästää ne näin huonoon kuntoon? Tiethän on pääsääntöisesti rakennettu meidän kaikkien verorahoilla, eli ne ovat kansallista omaisuutta.

Leppiojankatu Tampereen ja Ylöjärven välillä. Melkoiset pitkittäisurat keskellä kaistaa. Usean sadan metrin matkalla.

Lähettäjä Moottoripyörän satulasta

Ja kuvan näköisiä vaurioita löytyy todellakin ympäri Pirkanmaata ja uskoisin että samannäköisiä teitä on pitkin Suomea. Tiet vaativat varsinkin meiltä motoristeiltä malttia ja oikeita tilannenopeuksia. Ja toisten motoristien huomiointia. Ei paljon vaadi varoittaa sitä vastaan tulevaa motoristia tien huonosta kunnosta, jos sellaisen  kohdalla toisen tapaa. Yleisin tapa varmaan on pyytää vastaantulijaa hiljentämään vauhtiaan heiluttamalla vasempaa kättään ylös alas niin että kämmen on maatakohden.

Ei auta muuta kuin toivoa turvallisia ajokilometrejä meille kaikille motoristeille, ja tottakai onnea matkaan aina kun ollaan siellä tien päällä. Ja järkeä ja malttia erilaisten budjettien tekemiseen ja rahan jaon suhteen. Tiedän että rahaa on jaossa vähän ja rahan kohteita on paljon. Mutta toivottavasti joku sopu ja järkevä ratkaisu rahojen jaon suhteen löytyy.