Ilta-ajelulla Mansessa

Pikku ilta-ajelut maanantai iltana Tampereen läpi. Hiljaisen liikenteen aikana on hyvä heittää pikku lenkki Intikalla Mansen auki revityillä teillä. Tietöitä ei voi välttää tänäkään kesänä keskustassa ajellessa. Meikäläisen muistiin ei mahdu koska täällä olisi voinut ajaa ilman remonttia. Rytyytys on uusi normaali Mansessa.

Mutta kuitenkin, läväytin Insta360 X4 kameran kiinni kypärään ja heitin pikku lenkin. Amurista Hämeenpuisto pitkin Ratinaan, Rautatienkatua Erkkilän uudelle sillalle ja siitä Ranta-Tampellan läpi ja oltiinkin lähtöpisteessä. Alla video ja pari videolta kaapattua ruutuaa.

Pari huomiota kuvauksesta. Insta360 X4 laatu oli ihan kiva 4k resoluutiolla. Kypäräkiinnitys ei toimi kunnolla, koska kamera on aika iso ja painava. Ja kun se on poikittain kypärässä kiinni, tulee linssi vähän sivuun keskilinjalta. Vanha Insta360 OneR toimii paremmin, vaikkakin sen käytössä menettää kuvan laatua. Nyt on paha dilemma kumpaa käyttää. Asiaa pitää vielä testata. Joko vertailla kameroita tai miettiä rintavaljaisiin kiinnittämistä. 

Prätkä video Porkkalanniemi

Prätkällä Porkkalanniemessä Kirkkonummella. Alla Suzuki Intruder M800 kamerat kiinni pyörään ja ajelulle. Insta360 OneR laitettiin kiinni kypärään Chin Mount kiinnikkeellä kuvaamaa videota ajajan näkökulmasta. Insta360 X4 laitettiin kiinni ohjaustankoon Insta360 Heavy Clamp mountilla ja lyhyellä Invisible Selfie Stickillä kuvaamaan eteenpäin ja taaksepäin. 

Kypäräkiinnike on hyvä ja toimiva, mutta tuo ohjaustanko kiinnitys ei välttämättä ole paras mahdollinen. Vielä pitää kokeilla kiinnikkeitä ja selfie stickiä kuvaamaa takaa päin. Sillä pitäisi saada ainakin mielenkiintoista videota aikaiseksi. Nyt se ei ollut mahdollista takamatkustajan ja satulalaukkujen takia.

Isoin aika meni tietenkin näin pitkässä videossa editoimiseen. Mutta Insta360 Studio ja Shotcut hoitivat sen homman mallikkaasti. Tässä tuotosta YouTubesta.

Prätkä kokoontuminen

Ammattiliitto Pron motoristiaktiivit järjestivät taas kokoontumisajoja. Näissä tapahtumissa on tullut pyörittyä mukana kuskin roolissa, vaikka itse en tähän liittoon kuulukkaan. Vuonna 2013 ajeltiin Keuruulla. Vuonna 2016 kokoonnuttiin Ähtäriin ja 2017 Saloon. 2018 oltiin Pyynikin maisemissa Tampereella, sinne ei Manselaisena montaa kilometriä matkaa kertynyt. 2019 vietettiin kuuma kesäpäivä Lepaalla. Sitten iskikin Korona ja kokoontumiset laitettiin tauolle.

Yksi vuosilaatta lisää kokelmaan

Nyt 2024 ollaan taas Keuruulla. Hotelli Keurusselkä ja sen viereinen mökkikylä isännöivät n. 40 hengen porukkaa. Mansesta Keuruulle ajeltiin sekalaisia teitä pitkin. Ensin vähän moottoritietä kohti Ylöjärveä siitä kantatie 65 pitkin Kuruun. Sieltä seututietä 337 kohti Ruovettä. Ruovedeltä pikkupätkä kantatie 66 pitkin, mutta nopeasti kääntyminen kohti Haapavettä yhdystielle 3481. Tällä pätkällä on lyhyt, mutta mielenkiintoinen Salussärkät. Hiekkaharju järvien ympäröimänä, kiva pätkä ajaa. Punkaharjun tyylinen pätkä, mutta lyhyt.

Haapavedelta jatkettiin valtatietä 23 kohti Keuruuta. Ennen keskustaa käännös seututielle 348 ja kohti Hotelli Keurusselkää. Sää suosi vaikka ennusteet näyttivät välillä huonoilta. Perjantai-illasta makkaran paistoo ja virvokkeita, ja sauna lämpiään.

Lauantaina mukavaa yhdessäoloa ja ajan kuluttamista. Nyt ei ajettu paraatiajoa, edellisellä kerralla Keuruulla ja Ähtärissä ajettiin pikku paraatit. Lauantai-illasta parempaa ruokaa ja juomaa sekä huippu rokkia Rocking Group bändin soittamana.

Sää suosi menomatkalla ja kohteessa. 

Kyllä tällä setillä sai mahansa täyteen. 

Rocking Group pisti parastaan. Ja huippu setti olikin. 

Sunnuntaina sitten kotia kohti. Ensin KT58 kohti Mänttää, sieltä seututietä 347, 348 ja 344 kohti Ruovettä. Pikkupätkä VT 66 pitkin, ja tuttua Ruovesi, Kuru, Tampere reittiä pitkin kotiin. N. 300 km ajoa pitkin poikin Pohjois-Pirkanmaata ja ihan vähän eteläistä Keski-Suomea. Paluumatkalla ei sää suosinut, vaan jossain kohtaa alkoi vettä ropisemaan. Viimeiset parikymmentä kilometriä ajettiinkin sitten sellaisessa rankkasateessa että oksat pois. Satasen rajoituksella koko letka ajeli 40-50 km/h. Mutta sellasta se on motoristin ajelut. Välillä on kuuma ja välillä märkää, mutta aina näitä on kiva muistella. 

Lepaan kartanolla heinäkuussa 2019

Prätkä vei jälleen äijää kumppanin kanssa kohti Pro motoristen kesäkokoontumista. Tällä kertaa suunnattiin kohti Hattulaa ja Lepaan kartanon maisemia. Tällä kierroksella päästiin mukaan vain lauantaina puoleltä päivältä, joten ryhmäajot jäivät ajamatta. Mutta muihin rientoihin kerittiin hyvin mukaan.

Lepaan kartanosta ja sen ympäristöstä tuli muutama mielenkiintoinen valokuva napattua. Laitan niistä muutaman näytille tähän blogitekstiin, ja muihin voit tuttuun tapaan tutustua www.flickr.com/peepet.

Prätkä lukemista

Näin talven kuluksi, jotkut onnekkaat ajelevat prätkillään, minä lueskelin pukinkontista ilmestynyttä kirjaa. Vähän erilaiselta pohjalta kirjoutettua kirjaa prätkäilystä. Tosin vielä aika alkuvaiheessa kirja parissa taivalletaan, mutta jo nyt ajatuksia herättävää tekstiä. Osa kirjan ajatuksista ja asioista on aivan "asiallisia" ja voin hyvällä omalla tunnolla olla samaa mieltä kirjailijan kanssa. Mutta osa lukemistani lauseista herättää erilaisia ajatuksia ja halua olla eri mieltä. Saanhan minä olla eri mieltä, kirja kun on mielestäni kirjoitettu todella subjektiivisella otteella.

Vaikka kirjailijalla on kokemusta moottoripyöräilystä ja moottoripyöristä, on aihe sellainen että jokainen asiaan perehtynyt ja alan harrastaja on muodostanut omat vankat mielipiteensä asioista ja näitä mielipiteitä on vaikea lähteä muuttamaan. Mutta toivottavasti itse saan kirjasta asioita ja ajatuksia irti vielä enemmän kunhan kerkiän kirjaa pidemmälle lukemaan. Jo tässä vaiheessa voin suositella kirjaa luettavaksi kaikille prätkä harrastajille. Vaikka tarkempia ja yksityiskohtaisempi faktatietoja löytyy varmasti mp-lehdistä ja mp-varustekatalogeista tai vaikka moottoripyöräesitteistä.

Toivottavasti pääsen palaamaan kirjan pariin vielä lähitulevaisuudessa kunhan olen saanut sen luettua.

Nettikauppa MPRENKAAT-STORE

Nykypäivänä netistä tuntuu saavan melkein mitä vain tuotteita tilaamalla. Erilaiset tuotteet kuljetetaan joko omalle kotiovelle, lähimpään postiin tai johonkin muualle. Tällä kertaa  Moottoripyörän satulasta -blogi tutustuu moottoripyörän renkaita myyvään ja toimittavaan mprenkaat-store.com palveluun. Se on mprenkaat.fi nettisivuston verkkokauppa, joka nimensä mukaisesti keskittyy moottoripyörän renkaisiin. Toki heidän nettikaupastaan saa myös ajovarusteita sekä nykyään myös mopon-, mönkijän- ja autorenkaita, ja tulevaisuudessa ehkä myös muita moottoripyöräilyyn liittyviä tarvikkeita.

Kyseessä on siis suomalainen verkkokauppa, jossa asiointi tapahtuu suomeksi ja verkkokaupassa on käytettävissä monipuoliset suomalaiset maksuvaihtoehdot. Verkkokauppa toimittaa tuotteet ympäri Suomea ja tarvittaessa tuotteet voi noutaa yrityksen Ylöjärven Viljakkalassa tai Tampereella sijaitsevista toimipisteistä . Varsinaista myymälätilaa yrityksellä ei ole, vaan toiminta ja kaupankäynti perustuu nettiin. Moottoripyörän renkaan voit myös tilata suoraan yhteistyökumppanille, joka asentaa ne moottoripyörääsi "alta alle". Yhteistyökumppaneina on alan ammattilaisia ja heillä onnistuu kaikenlaiset rengastyöt. Kun tilaat moottoripyörän renkaan netissä, niin voit valita toimitetaanko rengas suoraan kotiin vai asentajalle. Näitä yhteistyökumppaneita löytyy tällä hetkellä Tampereelta, Turusta, Vantaalta, Jyväskylästä ja Ylöjärveltä. Ja totta kai renkaat voi tilata myös sille omalle korjaajallekin, mikäli käyttää jotakin tuttua ja varmaa omaa korjaajaa.

Kaikki kaupassa myytävät renkaat tulevat suurilta tukkureilta keski-euroopasta, Saksasta ja Itävallasta, osa myös Balttian maista, ja ovat laatumerkkejä. Renkaat ovat ns. tuoreita eli niiden DOT merkintä on korkeintaan kaksi vuotta vanha. DOT merkintähän kertoo koska rengas on valmistettu. Mikäli rengas on monta vuotta vanha, sen rakenne voi muuttua varastoinnin aikana. Rengas kuivuu tai kovettuu, joka aiheuttaa renkaan ajo-ominaisuuksiin muutoksia. Muutoksia jotka voivat olla jossain tapauksessa kohtalokkaita.

Hyvänä esimerkkinä tälläisistä mahdollisista muutoksista ja vaaratekijöistä voi löytyä talvirenkaista, joita on säilytetty takapihalla merikontissa kesän ajan. Konttin sisälämpötila voi helposti nousta 60-70 ºC korkeaksi, joka aivan varmasti aiheuttaa muutoksia talvirenkaan rakenteeseen. Itse en välttämättä tälläisiä, tai tällä tavalla säilytettyjä, talvirenkaita autooni laittaisi. (kirjoittajan huomautus)

Voit tutustua nettisivustoon tästä linkistä tai klikkaa alla olevaa banneria, joka vie sinut suoraan mprenkaat-store.com sivustolle.

Moottoripyörän satulasta -blogin kirjoittajalla oli mahdollisuus päästä juttelemaan Herkon ja Samulin, mprenkaat-storen omistajien kanssa. Kahvikupin ääressä käytiin läpi hieman yrityksen menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta.

Keitä te olette ja mistä? Koska perustettu? Minkä takia?


Me ollaan Herkko ja Samuli Ylöjärveltä. Meillä on moottoripyörän renkaita ja muita varusteita  myyvä nettikauppa Ylöjärven Viljakkalasta. Perustettu 2011 maaliskuussa, toiminta lähtenyt käyntiin ja laajentunut huomattavasti kevään ja kesän aikana.

Prätkistä ja renkaiden tilaamisesta netistä paljon kokemusta. Kylmiltään hypätty bisnekseen. Ajatuksella että autetaan muita netistä renkaita tilaavia saamaan palvelua suomen kielellä.

Paljonko henkilökuntaa?

Kaksin pyöritetään.

Mitä tuotteita löytyy?

MP renkaat ovat kaupan  pääasia, mutta myös monkijän, mopon, skootterin renkaita löytyy sekä erilaisia moottoripyörä varusteita.

Mistä saatte tuotteet?

Renkaat tulevat pääsääntöisesti suurilta tukkureilta Saksasta ja Itävallasta, mutta myös Baltian maista.

Varusteet tulevat Itävaltalaiselta varustetukkurilta,  Racer.at, uutena tulokkaana. Suomessa löytynyt 1 kauppa joka myy varusteita.

Mitkä ovat maksutavat sekä toimitustavat ja -ajat?

Maksutapana toimii suomalaiset pankit. Sivusto ohjaa suoraan omaan verkkopankkiin. Ei tarvitse kikkailla luottokorttien kanssa.

Netin kautta tehty tilaus lähtee eteenpäin 24 h sisällä. Toimitus on nopeimmillaan 4 vrk tilauksesta, normaalisti 4-8 vrk. Kuriiripalvelu tuo kotiovelle, tai postiin. DPD, DHL, GLS toimivat kuriiripalveluina, ja yhteistyössä Itellan kanssa.

Mikä tai kuka muodostaa kohderyhmänne?


Kohderyhmänä ovat kaikki halpoja ja hyviä moottoripyörän renkaita etsivät ja tarvitsevat. Kesän perusteella ison asiakasryhmän ovat muodostaneet 50-60 vuotiaat motoristit, mutta 30-40 vuotiaat muodostavat myös ison asiakasryhmän.

Mutta kaupasta saa ostaa ihan kuka vaan ja mistä vaan. Ympäri suomea.


Mitenkä toimintanne eroaa perinteisistä mp-liikkeistä?

Meillä ei ole varsinaista toimitilaa ja sen mukana tuomia suuria varastoja, ei varastoriskiä. Tavara kiertää nopeasti, eikä jää varastoon pölyttymään ja vanhenemaan.

Miten eroatte muista netissä toimivista rengaskaupoista? Miten kilpailette eurooppalaisia liikkeitä vastaan?

Huomattavasti halvemmat hinnat. Suurempi tarjonta. Löytyy mikä tahansa rengas. Joka pyörään hankitaan rengas. Harvinaisempia renkaita ei välttämättä ole edes tukkarilla, jos tukusta on rengas loppu niin vaikea saada, mutta silloin ongelma on kaikilla.

Suurin kilpailija eurooppalaiset renkaat. Nettikauppa eurooppalaisten hallussa. Niitä vastan kilpaillaan Suomen kielellä, hyvällä palvelulla, yhteyden saa muutenkin kuin vain netin kautta eli vastaamme puhelimeen. Maksuvaihtoehdot sopivat suomalaisille, toimitusaika on eurooppalaisella tasolla. Kun ostat suomalaiselta niin on helppo valittaa kuluttaja-asiamiehelle. Hinta on eurooppalaisten kauppojen tasolla. Osa renkaista halvempia, keskimäärin n. 10 € kalliimmat kuin eurooppalaisilla. Kilpailu ei ole tasapuolista ALV:n suhteen eri eurooppalaisten maiden suhteen. Rengas on-line, keskimäärin kalliimpi kuin Mprenkaat.fi:ssä.

Sivulla on esittelyt renkaista selvällä suomenkielellä, myös linkit rengastesteihin. Ulkomaalaisissa sivustoissa vain renkaan nimi ja malli. Löydä helpommin ja varmemmin itsellesi sopivat renkaat.

Eurooppalaiset voivat kaupata ”vanhaa” rengasta eli  renkaissa on vanha DOT merkintä. Mprenkaat.fi tukkukauppiaat eivät myy yli 2 vuotta vanhaa DOT merkintää.

Ajovarusteet halvempia kuin samat esim. Briteissä.

Kuinka paljon halvempia renkaat ovat verrattuna perinteiseen mp-tarvike liikkeeseen, Tampereella esim R.M. Heinoon, Bike worldiin, Yamaha-centeriin?

Hintoja on vertailtu. Ero on huomattavasto halvempi nettiliikkeelle. Stormille n. 30-40 € halvempi. Joissain tapauksissa jopa hinnanero ovh hintoihin n. 50 €. Esimerkkinä Metzeller Z8 rengas ero Duellin hintoihin n 90 €.

Mitä mieltä siitä että kaikki yritykset eivät suostu vaihtamaan asiakkaan omia renkaita, tai velottavat siitä huomattavan summan rahaa? Vrt MP-maailma 9/2011 sivu 52-53, Mitä maksaa renkaanvaihto?

On firmoja jotka tekevät renkaan vaihtoja myös asiakkaan omiin renkaisiin. Meillä on yhteistyökumppaneita renkaiden vaihdoon liittyen Tampereella, Helsingissä, Turussa, Jyväskylässä. Mutta lisää yhteistyökumppaneita etsitään ja otetaan vastaan, jos firmaa kiinnostaa niin yhteyttä Mprenkaat.fi. Kaikki moottoripyöräfirmat eivät ole kiinnostuneita, myyvät vain omia renkaita.

Mitä tulevaisuus tuo tulleessaan?

Ruvettu myymään pienille yrityksille. Pikkufirmat säästävät kuluissa, saksankielen käytössä. Pikku yritykselle myydään myös 1 rengas kerrallaan. Pikku firmat saavat myös kappaleittain. Pikku firmoille mahdollisuus saada tunnukset sivuilla, saa alennusta tuotteista.

Myös ajovaruste myynti firmoille.

Renkaat on pääasia, nimenomaan moottoripyörä renkaat. Varusteet, tarvikkeet sivuosa, mutta kulkevat sivussa.

Myyntityötä ensi kesänä myös erilaisissa moottoripyörä tapatumissa.

Yhteistyö asentajien kanssa. Voi tilata renkaan, kun tiedetään toimitusaika, voi varata samalla asennusajan.

Näettekö kasvua?

Kasvu on näkyvissä, ainakin ensimmäisen kesän yhteydenottojen ja kaupanteon perusteella. Kaupankäynti on lähtenyt hyvin käyntiin.Tavoitteena on ottaa suomalaisten haltuun renkaiden nettikauppa. Käytännön tavoitteena on saada eri kaupunkeihin lisää firmoja jotka vaihtavat renkaita. Asennuspalvet tärkeässä asemassa.

Onko tarvetta mainostamiselle?

Google ohjaa hyvin sivustolle. Kun netissä toimitaan, luotetaan että ihmiset löytävät netissä kauppaan. Ei maksullista mainontaa. Hyvät asiakaskokemukset lisäävät asiakkaita. Positiivinen kokemus lisää halua kertoa kokemuksista.

Kaiken edellä mainitun perusteella ja ja siitä uteliaaksi tulleena Moottoripyörän satulasta -blogi keräsi hieman hintatietoa netistä ja teki vertailua. Renkaina oli omaan Suzuki Intruder M800 sopivat renkaat eli edessä 130/90-16 M/C 67H ja takana 170/80-15 M/C 77H renkaat. Rengas merkiksi valittiin Metzeler ME880 Hintatiedot ovat torstain 10.11.2011 hintatietoja firmojen nettisivulta. Tosin harvasta nettikaupasta löytyi ko. kokoa renkaita. Tälläinen kaavio saatiin aikaiseksi.

Pirkanmaan tiet: Kt 66

Pirkanmaan ja vähän Etelä-Pohjanmaan teitäkin tuli taas ajeltua yhden päivän aikana. Tällä kertaa oli oikeen suunnitelma ja ajatusta ajelun takana. Toteutin jo pitkään takaraivossa muhineen suunnitelman, operaatio kantatie 66. Kun kerran ei ole vielä päässyt ajamaan legendaarista Route 66, niin päätin sitten ajaa Suomen vastaavan tien eli Kantatie 66.

Tie on yksi Suomen vanhimmista numeroiduista teistä, se on ollut nykyisellä paikallaan jo vuoden 1938 teinumerointijärjestelmässä. Tie kulkee Orivedeltä Lapualle, ja on noin 180 km pitkä. Sitä käytetään vaihtoehtoisena reittinä valtatielle 3. Nykyisen tien rakentaminen on aloitettu jo 1960-luvun alkupuolella ja viimeiset osat on valmistuneet 1985. Tie on tullut kuuluisaksi kun Jussi Raittinen levytti vuonna 1975 tien heikkoa kuntoa kritisoineen, hitiksi nousseen käännöskappaleenValtatie 66 (Route 66). Raittinen teki myös uusitun kantatien avajaisiin kappaleen Kun on uus kantatie kuuskytkuus. Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kantatie_66

Näytä Kantatie 66 suuremmalla kartalla

Tie on Oriveden päässä hyvässä kunnossa. Mutkaa ja mäkeä löytyy, nopeusrajoitus on 80 ja 100 km/h. Liikennettä ei ole mitenkään hirveästi, mitä nyt paikallisliikennettä ja muutamia rekkoja kuljettamassa tavaraa. Nopeutta pystyy pitämään hyvin yllä ja tarvittaessa ohitukset sujuvat reippaasti. Ohituspaikkoja löytyy sieltä täältä, ainakin moottoripyörille. Oriveden päässä tien varrella ei oikeen ole mitään nähtävää, eikä taukopaikkojakaan. Tosin Orivedellä itsessään on bensa-asemia ja kauppoja ja kahviloita, joissa voi tankata sekä itsensä ja pyöränsä.

Oriveden jälkeen vastaan tulee Juupajoen kunta. Tie sivuaa kuntaa lyhyen matkaa, mutta tien varrella on heti yksi mahdollinen pysähdyspaikka. Katsomisen arvoinen Kallenaution kestikievari. Museo alue ja kahvila. Tosin itse en siellä poikennut, koska se oli vielä kiinni kun ajelin ohi.

Seuraava kunta on Ruovesi. Ruovedellä on melko paljon nähtävää. Ryövärinkuoppa ja Ryövärinkuopan luonnonsuojelualue. N ½ km pituinen luontopolku. Siikaneva on Pirkanmaan suurin yhtenäinen suoalue ja maakunnan tärkein soidensuojelualue. Alueella on noin 6 km pituinen pitkospuinen luontopolku. Ja P-alueen läheisyydessä, n 250 m päässä, tienvieressä on rauhoitettu siirtolohkare Ollinkivi. Jäminkipohja on kylä tien varrella ennen Ruovettä. Jäminkipohjan ja Ruoveden kuntakeskuksen väliin jää Kautunvuolle ja Kautun kanava. Niiden kohdalla Kt 66 ylittää Näsijärven vesistön. Harmi vaan kun siltojen alle ei löytynyt tietä, jolla olisi päässyt katsomaan paikkoja, vuolletta ja kanavaa, vesistön tasolta. Voisiko olla paikka rakentaa jonkinlainen näköalapaikka tähän kohtaan? Orivedeltä Ruovedelle on noin 50 km, ja mikäli olet lähtenyt matkaan paljon aikaisemmin voisi tässä olla tauon paikka. Kesäkuntana Ruovedeltä löytyy kahvila vaikka laivarannasta. Siinä läheisyydessä on myös Runebergin lähde. Ja Kirkon vierestä hautausmaalta löytyy säilötty kirkkovene.

Kirkkovene Ruoveden hautausmaalla

Lähettäjä Panoramat

Seuraava kylä matkalla ylöspäin on Visuvesi. Visuvedellä Kt 66 ylittää Näsijärven vesistön Visuveden kanavan kohdalla. Siellä on pohjoismaiden suurimpia ja viimeisiä kääntösiltoja. Itse en jäänyt odottelemaan tasatunnein tapahtuvaa sillan kääntämistä ja tien sulkemista. Sillan jälkeen on toinen vuolle. Kanavan kohdalle pääsi helpommin katsomana veneiden ja laivojan kulkua ja taisi paikalla olla virvoke kioskikin. Tosin vain kesäaikaan.

Visuveden kanava ja kääntösilta.

Lähettäjä Moottoripyörän satulasta

Onhan Visuveden kylä tunnettu Pusujuhlistaankin. Kesäisin toimintaa kylässä on varmaan enemmänkin. Heti kanavan jälkeen Kt 66 oikealta puolelta pohjoiseen ajettaessa löytyy leipomo jossa on myös kahvila.

Kantatie 66 jatkuu hyvä pintaisena ja mutkaisena, mutta kapeana kohti Virtoja. Tie kulkee metsien keskellä, liikennettä ei ole mitenkään hirveästi, mutta jos edellä kulkee rekka niin sen taakse kertyy herkästi jonoa. Ohituspaikkoja nelipyöräisille ei mitenkään hirveästi ole. Prätkällä kyllä pääsee ohi. Ennen virtoja löytyy Torisevan rotkojärvet. Kolme järveä muodostavat pitkät mutta kapeat ja osittain rannoiltaan todella jyrkät alueet. Järvien aluella on luontopolku ja kesäisin kahvila. Tosin nyt elokuun puolessa välissä kahvila oli jo kiinni. Mutta Virtojen keskustasta löytyy mahdollisuuksia tuoille ja itsensä ja prätkänsä tankkaamiseen. Virroilla on myös Herraskosken kanava jonka yli Kt 66 menee. Kanava alue on todella hienon näköinen istutettuine puineen ja hoidettuine nurmikkoineen. Kanava on yli 800 m pitkä ja katsomisen arvoinen.

Kt 66 jatkuu Virroilta kohti Alavusta ja jossain kohtaa siirrytään Etelä-Pohjanmaan maakuntaan. Tien ympäristö rupeaa pikkuhiljaa muuttumaan tyypilliseksi aakeaksi ja laakeaksi pohjanmaan lakeudeksi. Tosin pikkuhiljaa. Alavuden kohdalla voikin sitten tehdä yhteensä 14 km poikkeuksen Kt 66:lta ja poiketa Suomen suurimassa kyläkaupassa Veljekset Keskisellä Tuurissa. Ja ihmetellä maailman menoa. Tämä poikkeus oli itsekin pakko tehdä, tosin kauppa oli nopeasti kierretty eikä ostoksia mukaan tarttunut. Tämä ehkä johtui siitä että naispuoleisia matkalaisia ei ollut reissussa mukana. Mutta kahvit oli Keskisellä hyvä hörpätä, ja palata pian alkuperäisen suunnitelman toteuttamiseen. Alavudelta tie jatkuu kohti Kuortanetta, tiet muuttuvat suoremmaksi ja niiden ympäristö avarammaksi. Ja perinteisiä pohjalaista talojakin näkyy tien vierellä.

Kuortaneen keskustasta löytyy taukopaikkoja, jossa voi tankata itsensä ja pyöränsä. Kuortaneelta matka jatkuu kohti Lapuaa, joka on reitin päätepiste. Tosin tämä Kt 66 ei pääty Laupan kirkolle, mihin se alkuperäinen tie kaiketi päättyi. Vaan tielle 16, Vaasa Jyväskylä. Olipa tyhmä päätös tielle, mutta näin se kai menee nykypäivänä. Lapualta voi sitten jatkaa matkaa minne mieli tekee. Kaiken kaikkiaan tähän reiluun 180 km matkaan pysähdyksineen menee sen verran aikaa, että päivää on vielä jäljellä. Ja matkaa kanssa.

Mitä kokemuksia sitten jäi käteen elokuun puolessa välissä Kt 66:n ajamisesta? No ainakin sen että liikennettä ei ollut mitenkään hirveästi. Jonossa ei tarvinnut paljon ajaa, autoja oli liikkeellä lähinnä kuntakeskusten ja kylien läheisyydessä. Ja tottakai kyläkaupassa Tuurissa. Tosin leikkuupuimureita oli liikkeellä sitäkin enemmän. Niitä sai varoa, varsinkin pohjanmaan puolella missä peltoja oli enemmän tien vieressä. Suurin osa kesäkahviloista oli jo suljettuina, ainakin viikolla. Tai sitten avautuivat vasta myöhemmin. Eli kahvittelu ja virkistyminen piti hoitaa joko kunta keskusten läheisyydessä olevilla isommissa kahviloissa. Kauppojen tai liikenneasemien yhteydessä. Itse kyllä tykkäsin ajella tällä tiellä, vaikka nopeusrajoitukset olivatkin pääsääntöisesti 100 km/h. Pelkäsin että ajosta tulee vain yhtä tasakaasulla paahtamista, mutta kokemus oli kuitenkin pääsääntöisesti positiivinen. Tosin koskien ja virtaavien vesien läheisyyteen kaipaisin jotakin tauko-/näköalapaikkaa. Tai ainakin hyviä opasteita niille.

Tälläistä tällä kertaa. Seuraavaksi ajetaan jotain muuta tietä, ja ehkä siitä saadaan aikaiseksi jotain muunlaista juttua. 

Ps. Palailin Lapualta kohti Mansea Seinäjoen, Ilmajoen, Kurikan, Kauhajoen, Karvian, Parkanon ja Luhalahden kautta. Päivän pituudeksi tuli reilu 500 km. Ihan kiitettävä päivämatka.

Pyynikinajot 2011?

Poikkeillessani Tampereella R.M. Heinon moottoripyöräliikkeessä, huomasin ovessa mielenkiintoisen ilmoituksen. Hämeen moottorikerho ry eli hämk järjestää Pyynikinajojen näytösajon 28.8.2011. Näytösajo pidetään Nokian renkaiden testiradalla Nokialla sunnuntaina 28.8.2011 klo 12 alkaen. Tilaisuuteen liput maksavat 5€.

Tuo yllä mainittu on ainoa tieto mikä minulla tapahtumasta tällä hetkellä on. En ole löytänyt lisätietoja netistä enkä mistään muualtakaan. Mutta etsivä löytää ja hätä keinot keksiin. Täytyy siis jatkaa etsimistä ja jakaa tietoa jos ja kun sitä saan. Sen verran teidän, että näytösajot liittyvät Hämeen moottorikerho ry:n 80 vuotisjuhlavuoteen. Ja samaan juhlaan kuuluu myös Museokeskus Vapriikissa tuleva näyttely Täyttä kaasua Pyynikillä - Hämeen moottorikerhon matkassa 80 vuotta . Näyttely on Museokeskus Vapriikissa 10.11.2011 – 3.6.2012 välisenä aikana.

Pirkanmaan tiet: Tesoma-Siuro-Otamus-Jumesniemi-Hämeenkyrö-Viljakkala-Karhe-Kyrönlahti-Murole-Kapee-Tesoma

Tuli tehtyä tuollainen reilun 200 km pikkuajelu kauniina heinäkuisena lauantaina. Kierreltiin kaverin kanssa pikkasen näitä Pirkanmaan teitä, ihan vaan Mansen lähistöllä. Reitti kulki suurinpiirtein seuraavasti: Tesoma (Tampere)-Nokia-Siuro-Otamus-Jumesniemi-Hämeenkyrö-Viljakkala-Karhe-Kyrönlahti-Kuru-Kapee-Aitolahti-Keskusta (Tampere)-Pyynikki-Tesoma (Tampere). Matkalle mahtui niin kaupungin isompia ja pienempiä tietä 30-60 km/h, taajamien välisiä teitä 60-80 km/h, kyläteitä 40-60 km/h, isoja ja pieniä maanteitä 80-100 km/h. Ja eri kuntoisia teitä. Oli mäkeä ja mutkaa, ja aina välillä suoranpätkääkin, tie kulki niin kylissä kuin kaupungeissa, metsien ja peltojen välissä. Alla olevasta kartasta näet reitin ja mahdolliset pysähtymispaikat.


Näytä Ajelu 09.07.2011 suuremmalla kartalla

Mielenkiintoinen päivä tienpäällä. Tiet olivat pääsääntöisesti melko hyvässä kunnossa. Isoimmat ongelmakohdat, jotka jäivät mieleen olivat Siuron ja Otamuksen jälkeen. Siuron päässä tiessä oli melkoisia routavaurioita ja heittoja. Kannattaa pitää varansa. Ja Jumesniemen ja Hämeenkyrön välillä oli sianpaskaa tiellä oikeen reilusti. Hajuhaitta oli melkoinen, mutta onneksi aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, eikä satanut. Märkä sianpaska olisi lentänyt pitkin pyörää ja kuskia ja palanut kuumaan koneeseen ja pakoputkeen kiinni. Siinä olisi ollutkin pesemistä. Tosin tällä pätkällä on tiedossa, että maantalousvekottimet tuovat mukanaan kaikenlaista ainetta tielle.

Jäi tältä reissulta jotain kulttuuriakin kameran kennolle. Tuli sitten otettua valokuva muistomerkistä, siitä ainoasta jonka joku sukulainen on tähän saakka saanut itselleen. Hämeenkyröstä löytyy Arvo Poika Tuomisen muistomerkki.

Arvo Poika Tuomisen muistomerkki, Hämeenkyrössä.

Lähettäjä Moottoripyörän satulasta

Motoristin näkyvyys

Viime päivinä on vellonut täällä Mansessa ilmestyvässä valtalehdessä, Aamulehdessä, yleisönosasto keskustelua motoristien näkyvyys liikenteessä. Kaikki alkoi kirjoituksesta, jossa nainen ei ollut huomannut moottoripyörää liikenteessä. Tähän kirjoitukseen on jo vastannut muutama muukin henkilö. Tässä ensimmäisessä kirjoituksessa vaadittiin motoristeille huomioliivejä, kirkkaita vaatteita ja jonkin muun väristä moottoripyörää kuin mustaa, lähinnä kirkkaita perusvärejä prätkiinkin. Onhan tätä samaa keskustelua käyty jo aikaisemmin täällä Suomessa ja ihan Eurooppalaisellakin tasolla.

Taidan tässä vähän itsekin ottaa kantaa näihin asiohin täällä blogissa. Tosin olen jo aikaisemminkin miettinyt motoristien näkyvyyttä liikenteessä, varsinkin vaatteiden osalta. Viimeksi keväällä, kun poikkeilin MP11 messuilla ja katselin tulevan kesän vaatetustarjontaa. Värit olivat todella tumman puhuvia, kirkkaita värejä ei näkynyt, ei edes tehoste- tai koristeväreissä. Muutama neonkeltainen ja -punainen kypärä oli tarjolla, mutta ne menivät mielestäni värityksen suhteen jo yli. Tämä on yksi syy siihen, että motoristit käyttävät tummia vaatteita. Valinnan varaa ei välttämättä ole. Toinen syy tummiin varusteisiin on se, että ei niitä ajovarusteita hankita joka kevät uusia. Kunnon varusteet, takki ja housut, maksavat 300 € ylöspäin. Ja kypärä siihen päälle 200 € ylöspäin. Ja kunnon varusteilla ja niitä hyvin hoitamalla pärjää monta ajokautta.

Ja väitän ettei kirkkaan värisillä varusteilla tai huomioliiveillä/-vöillä välttämättä saavuteta hirveää hyötyä näkyvyyden suhteen. Isoissa matkapyörissä ja customeissa kuljettaja jää katteiden tai pleksien taakse piiloon. Ja kyykkypyörissä ajoasento itsessään on jo sellainen, ettei kuljettajasta paljon mitään näy. Tietysti suoraan sivusta ja takaa kirkkaissa väreissä ajava motoristi voi näkyä hieman paremmin. Mutta mitä hyötyä siitä sitten on? Ja sama asia on kyseessä moottoripyörienkin suhteen. Edestä päin, kohtaamistilanteissa, ei pyörästä paljon väriä näy. Eli hyöty tässäkin asiassa on pieni.

Miten motoristi tekee itsestänsä sitten näkyvän liikenteessä? Olemalla tarkka. Huomioimalla liikennettä. Käyttämällä moottoripyörän ajovaloa. Uusissa pyörissä ajovalo on vielä sellainen, että pyörän käydessä ajovaloa ei saa pimeäksi kuin rikkomalla se. Ajovalossa palaa aina joko lyhyet- tai pitkätvalot. Sijoittumalla tiellä siten, että on mahdollisimman hyvin muiden tienkäyttäjien nähtävillä. Tuo voi tarkoittaa sitä ettei aina ajeta siellä tien oikeassa reunassa, vaan vaikka keskellä omaa kaistaa. Tärkein asia mielestäni on se, että liikenne on yhteispeliä. Pitää joustaa puolin ja toisin, ja kunnioittaa niitä muita tielläkulkijoita.

Mitä olen itse tehnyt näkyäkseni liikenteessä? Vielä ainakaan en ole päälleni pistänyt huomioliiviä, siihen en usko. Katsokaa vaikka seuraavalla kerralla tietyömiehiä tai muita joilla huomioliivi on päällä, kuinka paljon muu liikenne heitä huomioi ja "kunnioittaa"? Moottoripyöränäni on musta kustom prätkä. Voisi olla näkyvämpi, mutta muita värejä ei ollut enää saatavilla kun prätkää hankin. Ajohousuina on mustavalkoiset, camoväritteiset housut, niiden näkyvyydestä en tiedä. Ajotakkina on musta takki valkoisilla koristeraidoilla, ja siinä päällä sininen farkkuliivi kerhon merkeillä. Vähän retroilua. En kyllä tiedä paljonko tuo takki-liivi yhdistelmä näkyy liikenteessä. Itse uskon näkyvyyden suhteen kypärän vaikutukseen. Se on kuitenki ajaessa hyvin näkyvillä. Oma kypäräni on väritykseltään oranssi-musta, ja uskon sen näkyvän hieman paremmin ympäristöön kuin kokomustan kypärän. Ajaessa etsin ajolinjani yleensä keskeltä omaa kaistaani. Vaikka tieliikennelaki määritteleekin moottoriajoneuvon paikan kaistalla niin lähelle oikeaa reunaa kuin se on turvallista, katson että motoristille turvallisin paikka on näkyvin paikka.

Ja mikä tärkeintä. Yhteispeliä ja joustavuutta liikenteeseen. Turvallisia ajokilometrejä.

Päivitys: Ajoreitteja Pirkanmaalla

Päivitin tuossa hetki sitten Pirkanmaan motoristien viikkokokoontumispaikkoja 2011 karttaa ja juttua Jumesniemen kylän Koulunmäen kesäkahvilalla. Ja tuli sitten mieleen tarkistaa ajoreittejä ja huomasin että Jumesniemen tie eli Tie 2622 puuttuu kokonaan näiltä "hyviltä" ajoreiteiltä täällä Pirkanmaalla.

Tie on todellakin huomioimisen arvoinen. Olen sen itse muutama vuosi sitten ajanut läpi ja silloin se oli ainakin hyvässä kunnossa. Tie 2622 eli Jumesniemen tie vie Jumesniemen kylän läpi. Kylä sijaitseen Hämeenkyrössä Tampereen länsipuolella. Tielle 2622 pääsee joko Tieltä 11 kääntymällä kohta Murhasaaren sillan jälkeen pohjoiseen, tai sitten Hämeenkyröstä Kyröspohjasta.

Tie on mukavan mutkainen ja mäkinen, vuorotellen metsää ja peltoa. Mutta varsinkin keväällä ja syksyllä kannattaa kiinnittää erityishuomioita traktoreiden ja muiden maatalousvehkeiden pelloilta ja metsistä mukanaan tuomaan multaan, saveen ja muuhun maa-ainekseen. Tiellä voi olla yllättävän liukkaita kohtia.


Näytä Pirkanmaan ajoreittejä 2 suuremmalla kartalla

Päivitys: Pirkanmaan motoristien viikkokokoontumispaikat 2011

Sain aikaisemmin kommentin juttuuni Pirkanmaan motoristien viikkokokoontumispaikat 2011 koskien uutta yrittäjää kahvila markkinoilla. Jumesniemen kylään keskelle kylää on avattu Koulunmäen kesäkahvila.

Kahvila sijaitsee Koulunmäellä Jumesniemen kylän ytimessä. Tie 2622 menee aivan vierestä ja on mm. suosittu pyörien (moottorilla tai ilman) kesäinen ajoreitti; mutkineen, mäkineen kauniissa
maalaismaisemassa. Tieltä 11 Jumesniemeen ajelee vain 5 min (5 km) ja Hämeenkyröstä vartin (15
km). 

Yllä lainaus kahvilan esitteestä. Ja se pitää kyllä paikkansa, vaikka siitä onkin jo pari vuotta mun tuon tien 2622 ajoin prätkälle, se oli mukavaa ajoreittiä.

Avoinna 7.6-5.8.2011 (muutamia yksityistilaisuuksia lukuun ottamatta)
ma-to ja su 12-20
pe 12-18
la 12-16

En ole vielä päässyt poikkeilemaan ko kahvilassa, mutta heti kun työ- ja vapaa-ajan kiireet sallivat niin sen aion kyllä tehdä. Paikalla on kyllä potentiaali päästä ns. "kartalle" muidenkin motoristien parissa, sijainti on hyvä Tampereen läheisyydessä ja tiet kahvilaan ovat hyvässä kunnossa. Lisäsin jo kahvilan karttaan suunnilleen oikealle paikalle.


Näytä Pirkanmaan motoristien viikkokokoontumispaikat ja muut kahvittelupaikat suuremmalla kartalla

Ajoreittejä Pirkanmaalla

Tässä blogissa on jo näin kauden alkupuolella raapaistu hieman pintaa niin Tampereen moottoripyöräpysäköinnistä, Pirkanmaan motoristien viikkokokoontumispaikkoista kuin Pirkanmaan teiden kunnostakin. Jatketaan nyt samoilla linjoilla ja laitetaan vähän karttapohjaa ja selitystä Pirkanmaan ajoreiteistä. Siis sellaisista mielenkiintoisista ja "kivoista" teistä ajella. Reiteistä, joilla voi vain käydä vähän ajelemassa ja nauttia vaikka maisemista tai mutkaisista ja mäkisistä teistä. Näitä teitä löytyy Pirkanmaalta varmaan paljon muitakin, mutta alla olevaan karttaan olen onnistunut muutaman reiteistä lisäämään. Ja kaikkia näitä reittejä olen ajellu joko jo tällä ajokaudella tai sitten aikaisemmilla ajokausilla. Voi olla että teiden kunto on muuttunut siitä kun olen itse näillä teillä ajellut, mutta perusidea on pysynyt samana: Kivoja teitä ajella.


Näytä Pirkanmaan ajoreittejä suuremmalla kartalla


Näytä Pirkanmaan ajoreittejä 2 suuremmalla kartalla

Kartasta löytävät tällä hetkellä seuraavat reitit: Tampere-Muroleen kanava-Tampere (keltainen tie) linkki omaan karttaan, Tampere-Kyrönlahti-Karhe-Ylöjärvi (musta tie) linkki omaan karttaan, Nokia-Mihari-Hämeenkyrö-Ylöjärvi (punainen tie) linkki omaan karttaan, Tottijärvi (Nokia)-Vesilahti-Lempäälä (sininen tie) linkki omaan karttaan, Kangasala-Valkeakoski (pinkki tie) linkki omaan karttaan, Vanha Pälkäneen tie (ruskea tie) linkki omaan karttaan ja Sastamala-Punkalaidun-Teiden 2/232 risteys (vihreä tie) linkki omaan karttaan. Kaikki reitit ovat sellaisia että ne pystyy ajamaan helposti läpi illan tai päivän ajoreissun aikana.
,
Tarkoituksena on lisätä kaikki hyvät ajoreitit yhdelle kartalle ja jakaa sitä julkisesti internetissä. Josko siitä jollekulle olisi vaikka jotain hyötyä tai apua reittejä suunnitellessa. Ja jokaisesti reitistä tulee vielä oma karttansa samanlailla jakoon. Tähän omaan karttaan voi sitten vaikka lisäillä kahvipaikkoja tai nähtävyyksiä tai jotain muuta erikoista. Jatkossa löytäessäni tai ajaessani mukavia pätkiä Pirkanmaalla lisäilen niitä näille kartoille. Ja laitan vaikka pikkupäivityksen blogiinkin.

Tästä innostuneena taidankin sopivana ajankohtana käydä ajelemassa näitä reittejä.

Motoristien tervehdys

Aamulla töihin ajaessani moikkailin vanhaan tuttuun tapaan vastaan tulevia motoristeja omalla rennolla käden heilautuksellani. Töihin päästyäni ja kahvikupin naamani eteeni saatuani kuulin takana ajaneelta työkaverilta kysymyksen. Jälleen kerran. - Miksi te moottoripyöräilijät morjestelette toisillenne? Emme me autoilijatkaan morjestele kuin tutuille, jos edes niillekkään. Tosin eihän kaikkien tuttujen autoja edes tunne, vaihtuvat sen verta nopeaan tahtiin.

Aika vaikee kysymys, täytyy myöntää. Eikä minulla siihen heti ollut antaa muuta vastausta kuin, että se on vanha tapa ja jäänne joltain ajoilta. Ja pysynyt mukana motoristien ajatusmaailmassa pitkään ja sitkeästi. Vaikka motoristien määrä on kasvanut ja monipuolistunut. Ja lisäsinpä siihen vielä senkin, että motoristit kommunikoivat käsien heilautuksilla paljon muitakin asioita tien päällä toisilleen.

Jäin kuitenkin miettimään ko. asiaa työpäivän ajaksi. Tai ainakin  niiksi ajoiksi kun työltäni kerkisin kahvikupin ääressä miettimään. Motoristit toisaankin tervehtivät toisiaan tien päällä käden heilautuksella. Jokainen vähän omalla tyylillään, mutta kuitenkin. Ja pääsääntöisesti kaikki motoristit yleensä moikkaavat toisiaan. Tosin on tietenkin sellaisia tilanteita missä morjestaminen ei ole aina mahdollista. Itse pyrin morjestelemaan kaikki vastaantulevat prätkäilijä moottoripyörän tyyliin tai kokoon katsomatta. Käsi heilahtaa niin, "karuimmalle" chopper-kuskille kuin "muoviluodilla" kiitävälle kisakuskille, oli kuski sitten vanha parta tai juuri kortin saanut "kevari" kuski. Suurimmalta osalta saa käden heilautuksen takaisin, osalta ei. Mutta en anna sen pilata päivääni vaikka joku ei takaisin morjestakaan. Yksi ryhmä joka pääsääntöisesti ei takaisin morjesta on moottoripyöräpoliisi. Ja siihenkin on kuulemma hyvä syy. Poliisin ylös nostettu käsi kun merkkaa pysähtymiskäskyä muille tiellä liikkujille ja morjesteluista voi vaikka tulla sekaannuksia. Tosin olen kyllä saanut muutamalta moottoripyöräpoliisiltakin vaisun käden heilautuksen vastaukseksi tervehdykseen.

Ja tottakai on olemassa risteyksiä, kiertoliittymiä ja muuten vaan liikennetilanteita, milloin morjestaminen kädenheilautuksella ei ole välttämättä turvallinen asia. Silloin voi nyökätä päätään tai vain vähän heilauttaa sormiaan. Tai sitten vain keskittyä siihen ajamiseen, eikä heilutella käsiään muille tiellä liikkujille. Eikä siitä pidä ottaa nokkiinsa vaikka toinen ei morjestakaan. Myöskään moottoritiellä tai muilla nelikaistaisilla teillä morjestaminen ei välttämättä ole turvallista tai järkevää tai mitä vaan. Jokainen motoristi joutuu itse tekemään päätöksen siitä onko morjestaminen ja käden irrottaminen siitä ohjaustangosta turvallista juuri siinä ajotilanteessa missä kulloinkin on.

Ja mitä ne muuta motoristien käsimerkit sitten ovat? Muut kuin morjestaminen. Yksi yleisimmistä käsimerkeistä on käden heiluttaminen ylös-alas kämmensuunta alaspäin. Tällä halutaan viestittää vastaan tulijalle tarvetta varoa edessä olevaa tai muuten vaan hiljentää vauhtia. Syitä voi olla tien huono kunto, työkone tai -mies ajoradalla, hirvi- tai muueläin ajoradalla tai tulossa sinne. Tai vaikka jokin keltaliivinen tyyppi tarkkailemassa liikennevirtaa. Toinen käyttökelpoinen merkki on roikottaa kättänsä alaviistoon ja puristaa ja avata sitä nyrkkiin ja takaisin, merkiksi siitä että esim. vilkku on jäänyt päälle tai pitkät valot häikäisevät. Osassa moottoripyöristä vilkku ei automaattisesti sammu tai palaudu niin kuin autoissa.

Morjestelemisiin...

Pirkanmaan tiet

Peloissani lueskelin viikon lehtiä ja sieltä uutisia hallitusneuvotteluista. Kaikkien mahdollisten verokorotusten ja leikkauslistojen seasta pisti silmään juttu liikenneväylien rahoittamisen leikkaamisesta. Jo muutenkin liikenneväylien ylläpito tökkii, tiet niiden tärkeydestä ja liikennemääristä riippumatta rappeutuvat ja muuttuvat vaarallisiksi ajaa, eikä vanhoja tietä peruskorjata saatikka uusia rakenneta. Suomen kallein infrastrukstuuri ja omaisuus rappeutuu ja menettää arvoaan. Ne vähät korjaukset mitä teille tehdään ovat pelkkää tekohengittämistä. Ongelmaa vain siirretään eteenpäin, seuraavien päättäjien niskoille.

Itse olen tähän maanteiden huonoon kuntoon törmännyt varsinkin täällä Pirkanmaalla moottoripyörällä ajaessani. Vaikka kyllä teiden huono kunto näkyy ja tuntuu autollakin ajaessa. Prätkällä ajaessa ajaminen vain muuttuu näiden teiden huonon kunnon myötä aina välillä jopa hengenvaaralliseksi. Tai vähintään prätkänsä rikkovaksi taiteiluksi. Eikä ole väliä onko tiet valtion teitä, vai kuntien omassa huolenpidossa olevia teitä. Miltei jokaiselta ajokilometriltä tiestä löytyy isompi tai pienempi vaurio. Keväällä routa heitteli tienpintaa ylös alas ja sai aikaan melkoisia heittoja. Pahimmassa tapauksessa routa rikkoi pinnan joko poikittaisella tai pitkittäisellä railolla tai erisuuruisella montulla. Joka sitten on yleensä jätetty korjaamatta. Jokainen tie, oli se sitten moottoritie tai pikkuinen asfaltoitu kylätie, on joko monttu- tai  urapaikattu tai vähintään railopaikattu piellä. Pahin vaihtoehto näissä teiden kunnon huonontumisissa on se, että teistä poistetaan päällyste ja niistä tehdään öljysora pintaisia "hiekkateitä".

Pahimmassa tapauksessa tiessä on pitkittäissuuntaisia, jopa 2-3 senttiä syviä, 5-10 senttiä leveä ja jopa useita kymmeniä metrejä pitkiä, railoja kuten alla olevassa kuvassa on. Railot ovat todella vaarallisia varsinkin motoristeille. Jos satut ajamaan etupyöräsi railoon, on sieltä ylösnouseminen todella vaikeaa. Pahimmassa tapauksessa kaadut railon johdosta. Tai sitten railoon tippuminen rikkoo moottoripyörän, ja seurauksena on kallis remontti. Kuka tai mikä taho hoitaa korvauksia tälläisissä tapauksissa? Miten paljon tälläisiä onnettomuuksia tapahtuu? Ja voiko kunta tai valtio ylipäätäänsä jättää hoitamatta teitään tai päästää ne näin huonoon kuntoon? Tiethän on pääsääntöisesti rakennettu meidän kaikkien verorahoilla, eli ne ovat kansallista omaisuutta.

Leppiojankatu Tampereen ja Ylöjärven välillä. Melkoiset pitkittäisurat keskellä kaistaa. Usean sadan metrin matkalla.

Lähettäjä Moottoripyörän satulasta

Ja kuvan näköisiä vaurioita löytyy todellakin ympäri Pirkanmaata ja uskoisin että samannäköisiä teitä on pitkin Suomea. Tiet vaativat varsinkin meiltä motoristeiltä malttia ja oikeita tilannenopeuksia. Ja toisten motoristien huomiointia. Ei paljon vaadi varoittaa sitä vastaan tulevaa motoristia tien huonosta kunnosta, jos sellaisen  kohdalla toisen tapaa. Yleisin tapa varmaan on pyytää vastaantulijaa hiljentämään vauhtiaan heiluttamalla vasempaa kättään ylös alas niin että kämmen on maatakohden.

Ei auta muuta kuin toivoa turvallisia ajokilometrejä meille kaikille motoristeille, ja tottakai onnea matkaan aina kun ollaan siellä tien päällä. Ja järkeä ja malttia erilaisten budjettien tekemiseen ja rahan jaon suhteen. Tiedän että rahaa on jaossa vähän ja rahan kohteita on paljon. Mutta toivottavasti joku sopu ja järkevä ratkaisu rahojen jaon suhteen löytyy.

Sappeen laskettelukeskus: Pirkanmaan motoristien viikkokokoontumispaikka

Maanantaisin Pirkanmaan motoristit kokoontuvat Sappeen laskettelukeskuksella. Sappee on uusi yrittäjä näissä motoristikokoontumispaikoissa, aloittanut "tapahtuman" järjestämisen vasta kaudella 2011. Kahvila on auki ja kokoontumisen ajankohta on ajokaudella maanantaisin klo 18-21.


Näytä Pirkanmaan motoristien viikkokokoontumispaikat ja muut kahvittelupaikat suuremmalla kartalla

Sappeen laskettelukeskus sijaitsee Pälkäneellä n. 60 km päässä Tampereen keskusta, ajoaikaa on suuntaansa n. tunti. Sinne pääsee joko ajamalla tietä 12 pitkin Pälkäneelle ja kääntymällä tielle 322 m kohti Aitoota ja Luopioista ja kääntymällä sieltä tielle 3230. Tai ajamalla Sahalahdelle tietä 235 pitkin ja kääntymällä sieltä tielle 3230. Kummallakin tiellä on hyvät opasteet Sappeen Laskettelukeskukseen. Pälkäneen kautta ajaessa on tie isompaa ja nopeampaa ja ehkä hieman paremmassa kunnossa. Sahalahden kautta ajaessa ei ole aivan niin paljon liikennettä, mutta varsinkin tie 3230 on aika routavaurioinen. Muutamassa kohdassa on pitkittäissuuntaisia railoja tien pinnassa. Kannattaa ottaa varovasti. Mutta tie on mukavan mutkainen ja mäkinen ajettavaksi.

Sappeen laskettelukeskus. Prätkiä maanantaina 30.5.2011

Lähettäjä Moottoripyörän satulasta

Itse laskettelukeskuksella on faciliteetit kunnossa järjestää viikkokokoontumista. P-alue on riittävän iso suurellekin määrälle prätkiä ja vaikka se on hiekkaa sai jalan alle vaneripalan joka varmisti ettei jalka uppoa hiekkaan ja pyörä kaadu. Ja kahvilarakennus on kunnollinen, ei tarvi mistään kioskista jonottaa kahvia ja munkkia (2,50 €). Tarjolla on myöskin makkaraa grillistä (1 €) ja muurinpohjalättyjä (2€), tai oli aikakin maanantaina 30.5. kun itse poikkeilin paikalla. Ajaessani kohti Sappeeta minua vastaan tuli 20 prätkää ja parkissa oli toiset 20 prätkää kun saavuin paikalle, ja pois lähtiessä paikalle tuli vielä kymmenkunta prätkää. Toivottavasti saavat toiminnan käyntiin kannattavasti. Ainakin henkilökunnan mukaan toiminta on kokoajan vilkastumaan päin.

Kannattaako sitten Mansesta ajelle Sappeeseen? Se on jokaisen itse päätettävä. Kyllä paikalla ainakin muutaman kerran kaudessa tulee poikettua. Onhan tuo 120 km melko pitkä pätkä ilta-ajelulle, mutta tiet ovat  mielenkiintoisia ajaa ja missäs sitä kauniin kesäillan viettäisi kuin moottoripyörän satulassa? Itse antaisin paikalle arvosanan 4/5 tähteä. Hyvät tiet, hyvät p-alueet ja huomioitu vanerinpala jalan alle, kahvila iso ja tarjolla hyvät tarjottavat. Myös wc-tilat löytyvät.

Pirkanmaan motoristien viikkkokokoontumispaikat 2011

Päivitetään taas hieman, jo aikaisemminkin tuolla toisaalla sivuttua aihetta, motoristien viikkokokoontumispaikoista täällä Mansen seudulla. Erinaisia listoja löytyy pitkin internettiä, mutta lisätään yksi uusi sellainen. Olen osassa paikoista itse poikkeillut, niistä pystyn antamaan aivan omakohtaista arviota, mutta osa on paikkoja joihin olen törmännyt netissä pyöriessäni. Niissäkin toivottavasti tulee tämän kauden aikana käytyä ja kirjoitettua omakohtaista arviota. Ja aina saa lähestyä allekirjottanutta mikäli listasta puuttuu jokin paikka. Lähetä sähköpostia tai muuta viestiä paikasta, niin tullaan poikkeileen ja lisätään paikka listalle ja karttaan. Tosiaankin Google Mapsista löytyy kartta, johon on merkitty "nastoilla" näitä viikkokokoontumispaikkoja. Alla on kartta Mansen paikoista.


Näytä Pirkanmaan motoristien viikkokokoontumispaikat ja muut kahvittelupaikat suuremmalla kartalla

Maanantai (tummansiniset nastat)

KUTALAN KASINO, Sastamalassa Kutalan kylässä, kokoontuminen klo 1800 alkaen. Kahvila, kioskirakennus keskellä kylää Kutalan sillan kupeessa. Itse en ole vielä täällä poikkeillut.

Arvio: -

SAPPEE, Pälkäne, kokoontuminen laskettelurinteen kahviolla klo 1800-2100. Faciliteetit kunnossa, laskettelurinteen ravintolarakennus, jossa tarjolla kahvia ja muuta pikkupurtavaa ja hyvät wc-tilat. Ja ainakin paikan nettisivujen mukaan kahvi ja munkki tarjouksessa motoilijoille 2,50 €. Matka huipulle kulkee mutkittelevia pikkuteitä pitkin. Ja tie on asfalttia huipulle asti, ainoastaan parkkialue ylhäällä on vielä hiekkaa, mutta jalan alle saa vanerinpalan varmistamaan ettei pyörä kaadu, jos jalka uppoaa hiekkaan.

Arvio: 4/5

Tiistai (punaiset nastat)

PYYNIKIN NÄKÖTORNI, Tampere, kokoontuminen klo 1730 alkaen. Tätä paikkaa ei varmaan tarvi paljon kehua. Perinteinen motoristien kokoontumispaikka Mansessa, kävijöitä todella paljon. Kauniissa harjumaisemassa näkötorni ja ne kuuluisat munkit, "Mansen parhaat". Parkkipaikkoja vähän niukasti, ja paljon muutakin liikennettä. Motoristi ota muut huomioon ajaessasi harjulle, varsinkin alueen asukkaat.

Arvio: 4/5

MUSTALAHDEN SATAMA, Tampere, kokoontuminen klo 1800 alkaen. Näsijärven rannalla satamassa kahvila/ravintola rakennussa, tarjolla pientä purtavaa ja muita virvokkeita. Parkkipaikat vähissä, pyöriä paljon ja liikennejärjestelyt "hieman" hankalat ja paljon muita kulkijoita.

Arvio: 3/5

VANHA TUULANTUPA, Lempäälä, kokoontuminen klo 1800 vanha huoltoasema Lempäälässä tien nro 130 läheisyydessä. Hyvät liikenneyhteydet ja parkkipaikat. Ja isossa kahvilassa saa syömistä ja juomistaan.

Arvio: 2/5

Perjantai (vihreät nastat)

VEHONIEMEN AUTOMUSEO, Kangasala, kokoontuminen klo 1800 alkaen ja jatkuu niin pitkään kuin motoristeja riittää, aina puoleen yöhön asti. Ilmainen sisäänpääsy automuseoon ja kahvila/ravintola kahvine ja munkkeineen. Hyvät tiet ajella, harjulla rajoitetusti parkkitilaa.

Arvio: 4/5

Yleisiä paikkoja (vaalensiniset nastat)

OTAMUS SILTA, Sastamala lähellä Nokian rajaa. Otamus sillan kupeessa kesäkahvila, kahvia ja muita virvokkeita. Tien Nokialta Siuron kautta Otamukselle ei ole kovin hyvässä kunnossa, routavaurioita ja muita heittoja. Silti mukava mutkatie, mielenkiintoisampi ajaa kuin vt 11 eli Porintie jota pitkin Otamukselle myös pääsee.

Arvio: 3/5

MUROLEEN KANAVA, Ruovesi lähellä Ylöjärven ja Tampereen rajaa. Kesäkahvila Muroleen kanavalla Näsijärven pohjoispäässä. Mukava taukopaikka vaikka Näsijärven ympäri ajelulla. Kahvia ja muita virvokkeita. Paljon veneilijöitä ja motoristeja, mökkeilijöitä ja autoilijoita. Tiet ovat mukavia ja mutkaisia ajaa. Välillä routavaurioita ja heittoja.

Arvio: 3/5

Lisätään näitä paikkoja sitä mukaan kun uusia tulee kierreltyä tai niitä jostain ilmestyy. Ja kesän aikana yritän päästä kiertämään kaikki tässä mainitut paikat ja ottamaan muutaman kuvituskuvan.

YCCF Humppilassa 2011

Aurinkoisen kevätsään siivittämänä käytiin ajelemassa Yamaha Custom Club Finlandin jäsenten kanssa Humppilassa. Joka keväinen, perinteinen, ajelu huhtikuun lopulla Humppilan lasille tapaan muita kerholaisia, juomaan kahvia ja poikkeen Hanxilla. Mitäpä tästä sitten enää muuta kirjoittaan kuin että tuli käytyä ja nähtyä. Prätkiä oli jumalattomasti paikalla ja meitä kerholaisten prätkiäkin oli varmaan paikalla joku 120 kpl.

Ajoreitti meni suurinpiirtein seuraavasti. Lähtö täältä Mansesta, kokoontuminen Kolmenkulman ABC:lle. Siitä ensin pikku pätkä 3 tietä, josta tiputettiin tielle 12 ja ajeltiin Saastamalaan Vammalan Nesteelle. Siellä lisää porukkaa letkaan ja matka jatkuin tietä 256 kohti Punkalaidunta. Punkalaitumen läpi tietä 230 ja siitä jatkettiin kohti Humppilaan tietä 232. Siltä tieltä tiputetiin tielle 2 ja ajettiin Humppilan lasille. Tiellä 232 oli kolme peuraa tulossa tien yli samaan aikaan kun letka ajeli sillä kohtaa, niin jouduttiin vähän jarruttelemaan sillä kohtaa. Onneksi peurat ja prätkät eivät kohdanneet, vaan sivuuttivat toisensa nätisti.

Takasin Manseen tultiinkin sitten tietä 9 ja 3. Siinä sen oli lyhykäisyydessä. Mutta kausi on nyt kunnolla korkattu ja alkoi ainakin lupaavasti

Kauden 2011 alku

Ajokausi 2011 on sitten "korkattu". Suzuki on haettu talvisäilöstä, pölyisenä mutta muuten täydessä timmissä. Ja ensimmäiset kilometritkin on ajettu. On se vaan taas melkoinen tunne, kun pääsee eroo siitä nelipyöräisestä peltikopperosta. Tosin säät eivät vielä välttämättä suosi pelkkää prätkällä kulkemista, mutta nyt on jo vaihtoehto peltikopperolle olemassa.

Yksi asia mitä tämä ajokausi tuo tullessaan on semi-empiirinen tutkimus uuden 95E10 bensiinin kulutuksesta prätkässä. Viime kausi ajeltiin vielä vanhalla 95E:llä, ja tämä kausi tankkiin tuupataan tätä uutta "etanolibensaa" 95E10 laatua. Ja koska viime kauden kulutus on aikalailla selvillä, siis laskennallinen sellainen, pystyy kauden lopulla vetämään yhteenvedon näiden bensalaatujen eroista. Sinänsä tälläinen kesän ajelu yhdellä bensalaadulla ei vielä anna kovinkaan paljon tieteellisistä arvoa tälle tutkimukselle, olosuhteet muuttuvat ja kaikkee, kun verrataan viime kesään. Mutta mielestäni se antaa maalaisjärjellisen selityksen näiden bensalaatujen 95E ja 95E10 eroista kulutuksen suhteen. Niin kauden 2010 kulustus Suzuki Intruder M800 moottoripyörällä oli sekalaisessa ajossa; välillä kaksi päällä välillä yksin; välillä moottoritietä välillä maantietä ja välillä kaupunkiajoa; välillä satulalaukuilla välillä ilman, 4,66 l/100km. Tämä siis koko kauden keskikulutus. Ajokauden lopussa on tarkemman analyysin paikka

Heinäajelu 2010

Tuli tuossa extempore lähdettyä heinäajelulle prätkällä kaverin kanssa. Ilman mitään sen suurempaa suunnitelmaa tai edes tietoa yöpymispaikasta lähdettiin vain ajelemaan. Säätiedotus pikkaisen ohjasi suuntaa, eli kun etelä- ja itäsuomessa satoi, tai niin ainakin luvattiin. Ja sadetta luvattiin myös keski-suomen pohjoispuolelle niin päätettiin sitten suunnata Mansesta länteen, kohti rannikkoa.


Näytä Heinäajelu 2010 suuremmalla kartalla

Ensimmäinen etappi oli päästä Mansesta Mouhijärvelle, toki tietä 11 pitkin ensin alkuun. Mouhijärveltä suunnattiin tietä 259 pitkin Suodeniemen kautta Laviaan. Ihan kiva tie ajaa. Välillä oli pikkaisen routavaurioita asfaltissa, mutta nopeuden pystyi hyvin pitämään sallitussa 80 km/h. Laviassa harmitti ainoan kerran, että ei ollut järjestelmä kamera mukana. Peltoaukea päällä liiteli joku haukka, jonka olisi hyvin pystynyt ikuistamaan järkkärillä ja siinä olevalla 300 mm objektiivilla. Mutta ei sinne nyt enää kannata mennä kuvaamaan. Menetetty tilaisuus on menetetty tilaisuus. Lavialta jatkettiin matkaa Kankaanpäähän, tälläkin kertaa vähän isompaa tietä pitkin, tietä 44.

Kankaanpäässä piti poiketa Reiman tehtaan myymälässä, siellä kun kuulopuheiden perusteella voisi olla jopa moottoripyörä tai moottorikelkka vaatteita jossain poistomyynnissä. Ei ollut. Ei ainakaan tällä kertaa. No ehkä ensikerralla sitten, tai jotain... Tankkauksen jälkeen eteenpäin, siis itsensä ja prätkän. Nyt reitti vei tietä 270 Siikaisten ohi Merikarvialle. Sepä vasta oli hyvä tie ajaa. Uusi tai ainakin uuden karhea asfaltti huokutti ajamaan. Nopeudet pysyivät helposti 80 km/h, ja niiltäkin kohdilta missä tiessä oli vanhaa asfalttia se oli todella hyvässä kunnossa. Tosin maisemat ei tällä tiellä silmiä hivelleet. Metsää ja suota, suota ja metsää. Aika yksitoikkoista, mutta ehkä sitä tällä reissulla vielä jotain muutakin näkisi.

Merikarviassa otettiin pieni riski ja lähdettiin ajamaan vähän pienempää rannikkotietä ylöspäin. Numerolla 6600 merkitty tie, Rantatie, vei pikkukylien läpi kohti Kristiinankaupunkia. Tie oli melko hyvä kuntoinen, muutamassa kohdassa oli tiessä routamonttua ja pinta päässyt kulumaan. Nopeudet pysyivät 70 km/h tietämillä, jollakin katuendurolla olisi varmaan päässyt ajamaan lujempaakin, mutta ei kustomilla. Melko kapea tie ja molemmin puolin miehen mittaista pusikkoa heti asfaltin reunasta alkaen. Ei paljon ollut piennarta. Vaikka meri oli todella lähellä, niin ei siitä nähnyt kuin vilauksen siellä, toisen täällä. Olisi ollut kiva mikäli puustoa olisi hakattu niin että merikin näkyisi tälle teille. Mutta taitaa metsät olla yksityisen omistuksessa, eikä hakkuille ollut vielä tarvetta. Ei ainakaan turistia viehättämään. Eikä niissä kylissäkään ollut paljon näkemistä, ei kahvilaa tai muutakaan. Ei tälle tielle taida hirveästi turistit osua, suurin osa varmaan ajaa pohjoiseen tietä 8 pitkin. No onnistuneesti päästiin Kristiinankaupunkiin asti. Ja mikä parasta, sieltä löytyi paikka mistä sai ruokaa mahaansa.

Ihan kiva pikku kaupunki tuo Kristiinankaupunki, mutta tuli aika jatkaa matkaa. Ajopäivä oli vasta puolessa välissä, ja kilometrejä oli vielä edessä. Tosin vieläkään ei tiedetty mihin sitä mentäisiin ja missä oltaisiin yötä. Mutta eteenpäin. Kohti Närpiötä, mutta Kaskisten kautta. Ensin pikkutietä Kristiinankaupungista tielle 67, ja sieltä Kaskisiin. Kaskisissa oltaisiin juotu kahvit, mutta eipä sitten siitä pikkukylästä löydetty aukiolevaa kahvilaa, vaikka ympyrää keskustassa ajettiinkin. Ehkä ei vain osuttu oikealle kadullu, ja ei oltu tarpeeksi sitkeitä etsinnässä. Kaskisista Närpiön ohi ja tietä 673 pitkin kohti Maalahtea. Ihan kiva tie tämäkin, mutta tankki rupesi huutamaan tyhjyyttään ja alkoi bensa-aseman etsiminen. Vähissä oli asemat tämän tien varrella. Ajettiin vain eteenpäin, kunnes Maalahdesta löytyi tankkauspaikka.

Ja samassa päätettiin yöpaikkakin. Isokyrössä oli Kalliojärven lomakylä, josta saatiin pikku mökki ja saunamahdollisuus. Sinne siis Laihian kautta. Ihan kiva mökkikylä melko mielenkiintoisalla paikalla. Keskellä pohjanmaan lakeuksia ja peltoja oli metsän keskellä "kivilouhos" jossa oli kaksi järveä ja niiden ympärillä mökkejä. Meillä oli ihan perusleirintäalue mökki, kerrossängyt neljälle ja silleen. Mutta kyllä tässäkin vietti yönsä, koska tarkoitus oli jatkaa heti aamulla matkaa.

Ja matka jatkui pohjanmaan lakeuksia pitkin kohti Seinäjokea, ja sieltä Peräseinäjoelle. On ne lakeudet ihmeellisiä tälläisellä Pirkanmaalla eläneelle. Peltoa ja avaa näkymää joka puolella silmän kantamattomiin. Tie 18 Seinäjoelle oli tietenkin iso tie, isoine matkaajineen. Autoja, matkailuautoja ja rekkoja. Ei mitenkään mielenkiintoista ajella. Mutta Seinäjoelta Peräseinäjoelle ja siitä eteenpäin tie 694 oli mielenkiintoinen. Ensin Pohjanmaan näkymiä, ja sitten kun tultiin takaisin Pirkanmaalle, maastokin muuttui kuin taikaiskusta samantien paljon mäkisemmäksi ja varsinkin paljon metsäisemmäksi. Ihme juttu, mutta niin se maakuntaraja menee.

Loppumatka pohjois-Pirkanmaalta Virtojen seudulta tietä 65 pitkin ei ollut kovinkaan mielenkiintoinen. Samojoa tuttuja maisemia mitä pitkin on niin monta kertaa aikaisemminkin ajellut.

Tulipa näiden kahden päivän aikana nähtyä monenlaista maisemaa ja monenlaista tietä. Miltei 700 km tuli ajeltua, mutta pidemmällekkin olisi voinut vielä ajaa. Ehkä tänä kesänä vielä ajetaan johonkin. Ja tulihan tässä samalla kerättyä uusia paikkoja ja pisteitä omaan EBT karttaankin. Kivaa oli.