keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Päivitys: Ajoreitteja Pirkanmaalla

Päivitin tuossa hetki sitten Pirkanmaan motoristien viikkokokoontumispaikkoja 2011 karttaa ja juttua Jumesniemen kylän Koulunmäen kesäkahvilalla. Ja tuli sitten mieleen tarkistaa ajoreittejä ja huomasin että Jumesniemen tie eli Tie 2622 puuttuu kokonaan näiltä "hyviltä" ajoreiteiltä täällä Pirkanmaalla.

Tie on todellakin huomioimisen arvoinen. Olen sen itse muutama vuosi sitten ajanut läpi ja silloin se oli ainakin hyvässä kunnossa. Tie 2622 eli Jumesniemen tie vie Jumesniemen kylän läpi. Kylä sijaitseen Hämeenkyrössä Tampereen länsipuolella. Tielle 2622 pääsee joko Tieltä 11 kääntymällä kohta Murhasaaren sillan jälkeen pohjoiseen, tai sitten Hämeenkyröstä Kyröspohjasta.

Tie on mukavan mutkainen ja mäkinen, vuorotellen metsää ja peltoa. Mutta varsinkin keväällä ja syksyllä kannattaa kiinnittää erityishuomioita traktoreiden ja muiden maatalousvehkeiden pelloilta ja metsistä mukanaan tuomaan multaan, saveen ja muuhun maa-ainekseen. Tiellä voi olla yllättävän liukkaita kohtia.


Näytä Pirkanmaan ajoreittejä 2 suuremmalla kartalla

Päivitys: Pirkanmaan motoristien viikkokokoontumispaikat 2011

Sain aikaisemmin kommentin juttuuni Pirkanmaan motoristien viikkokokoontumispaikat 2011 koskien uutta yrittäjää kahvila markkinoilla. Jumesniemen kylään keskelle kylää on avattu Koulunmäen kesäkahvila.

Kahvila sijaitsee Koulunmäellä Jumesniemen kylän ytimessä. Tie 2622 menee aivan vierestä ja on mm. suosittu pyörien (moottorilla tai ilman) kesäinen ajoreitti; mutkineen, mäkineen kauniissa
maalaismaisemassa. Tieltä 11 Jumesniemeen ajelee vain 5 min (5 km) ja Hämeenkyröstä vartin (15
km). 
Yllä lainaus kahvilan esitteestä. Ja se pitää kyllä paikkansa, vaikka siitä onkin jo pari vuotta mun tuon tien 2622 ajoin prätkälle, se oli mukavaa ajoreittiä.

Avoinna 7.6-5.8.2011 (muutamia yksityistilaisuuksia lukuun ottamatta)
ma-to ja su 12-20
pe 12-18
la 12-16
En ole vielä päässyt poikkeilemaan ko kahvilassa, mutta heti kun työ- ja vapaa-ajan kiireet sallivat niin sen aion kyllä tehdä. Paikalla on kyllä potentiaali päästä ns. "kartalle" muidenkin motoristien parissa, sijainti on hyvä Tampereen läheisyydessä ja tiet kahvilaan ovat hyvässä kunnossa. Lisäsin jo kahvilan karttaan suunnilleen oikealle paikalle.


Näytä Pirkanmaan motoristien viikkokokoontumispaikat ja muut kahvittelupaikat suuremmalla kartalla

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Ajoreittejä Pirkanmaalla

Tässä blogissa on jo näin kauden alkupuolella raapaistu hieman pintaa niin Tampereen moottoripyöräpysäköinnistä, Pirkanmaan motoristien viikkokokoontumispaikkoista kuin Pirkanmaan teiden kunnostakin. Jatketaan nyt samoilla linjoilla ja laitetaan vähän karttapohjaa ja selitystä Pirkanmaan ajoreiteistä. Siis sellaisista mielenkiintoisista ja "kivoista" teistä ajella. Reiteistä, joilla voi vain käydä vähän ajelemassa ja nauttia vaikka maisemista tai mutkaisista ja mäkisistä teistä. Näitä teitä löytyy Pirkanmaalta varmaan paljon muitakin, mutta alla olevaan karttaan olen onnistunut muutaman reiteistä lisäämään. Ja kaikkia näitä reittejä olen ajellu joko jo tällä ajokaudella tai sitten aikaisemmilla ajokausilla. Voi olla että teiden kunto on muuttunut siitä kun olen itse näillä teillä ajellut, mutta perusidea on pysynyt samana: Kivoja teitä ajella.


Näytä Pirkanmaan ajoreittejä suuremmalla kartalla


Näytä Pirkanmaan ajoreittejä 2 suuremmalla kartalla

Kartasta löytävät tällä hetkellä seuraavat reitit: Tampere-Muroleen kanava-Tampere (keltainen tie) linkki omaan karttaanTampere-Kyrönlahti-Karhe-Ylöjärvi (musta tie) linkki omaan karttaan, Nokia-Mihari-Hämeenkyrö-Ylöjärvi (punainen tie) linkki omaan karttaan, Tottijärvi (Nokia)-Vesilahti-Lempäälä (sininen tie) linkki omaan karttaan, Kangasala-Valkeakoski (pinkki tie) linkki omaan karttaan, Vanha Pälkäneen tie (ruskea tie) linkki omaan karttaan ja Sastamala-Punkalaidun-Teiden 2/232 risteys (vihreä tie) linkki omaan karttaan. Kaikki reitit ovat sellaisia että ne pystyy ajamaan helposti läpi illan tai päivän ajoreissun aikana.
,
Tarkoituksena on lisätä kaikki hyvät ajoreitit yhdelle kartalle ja jakaa sitä julkisesti internetissä. Josko siitä jollekulle olisi vaikka jotain hyötyä tai apua reittejä suunnitellessa. Ja jokaisesti reitistä tulee vielä oma karttansa samanlailla jakoon. Tähän omaan karttaan voi sitten vaikka lisäillä kahvipaikkoja tai nähtävyyksiä tai jotain muuta erikoista. Jatkossa löytäessäni tai ajaessani mukavia pätkiä Pirkanmaalla lisäilen niitä näille kartoille. Ja laitan vaikka pikkupäivityksen blogiinkin.

Tästä innostuneena taidankin sopivana ajankohtana käydä ajelemassa näitä reittejä.

torstai 9. kesäkuuta 2011

Motoristien tervehdys

Aamulla töihin ajaessani moikkailin vanhaan tuttuun tapaan vastaan tulevia motoristeja omalla rennolla käden heilautuksellani. Töihin päästyäni ja kahvikupin naamani eteeni saatuani kuulin takana ajaneelta työkaverilta kysymyksen. Jälleen kerran. - Miksi te moottoripyöräilijät morjestelette toisillenne? Emme me autoilijatkaan morjestele kuin tutuille, jos edes niillekkään. Tosin eihän kaikkien tuttujen autoja edes tunne, vaihtuvat sen verta nopeaan tahtiin.

Aika vaikee kysymys, täytyy myöntää. Eikä minulla siihen heti ollut antaa muuta vastausta kuin, että se on vanha tapa ja jäänne joltain ajoilta. Ja pysynyt mukana motoristien ajatusmaailmassa pitkään ja sitkeästi. Vaikka motoristien määrä on kasvanut ja monipuolistunut. Ja lisäsinpä siihen vielä senkin, että motoristit kommunikoivat käsien heilautuksilla paljon muitakin asioita tien päällä toisilleen.

Jäin kuitenkin miettimään ko. asiaa työpäivän ajaksi. Tai ainakin  niiksi ajoiksi kun työltäni kerkisin kahvikupin ääressä miettimään. Motoristit toisaankin tervehtivät toisiaan tien päällä käden heilautuksella. Jokainen vähän omalla tyylillään, mutta kuitenkin. Ja pääsääntöisesti kaikki motoristit yleensä moikkaavat toisiaan. Tosin on tietenkin sellaisia tilanteita missä morjestaminen ei ole aina mahdollista. Itse pyrin morjestelemaan kaikki vastaantulevat prätkäilijä moottoripyörän tyyliin tai kokoon katsomatta. Käsi heilahtaa niin, "karuimmalle" chopper-kuskille kuin "muoviluodilla" kiitävälle kisakuskille, oli kuski sitten vanha parta tai juuri kortin saanut "kevari" kuski. Suurimmalta osalta saa käden heilautuksen takaisin, osalta ei. Mutta en anna sen pilata päivääni vaikka joku ei takaisin morjestakaan. Yksi ryhmä joka pääsääntöisesti ei takaisin morjesta on moottoripyöräpoliisi. Ja siihenkin on kuulemma hyvä syy. Poliisin ylös nostettu käsi kun merkkaa pysähtymiskäskyä muille tiellä liikkujille ja morjesteluista voi vaikka tulla sekaannuksia. Tosin olen kyllä saanut muutamalta moottoripyöräpoliisiltakin vaisun käden heilautuksen vastaukseksi tervehdykseen.

Ja tottakai on olemassa risteyksiä, kiertoliittymiä ja muuten vaan liikennetilanteita, milloin morjestaminen kädenheilautuksella ei ole välttämättä turvallinen asia. Silloin voi nyökätä päätään tai vain vähän heilauttaa sormiaan. Tai sitten vain keskittyä siihen ajamiseen, eikä heilutella käsiään muille tiellä liikkujille. Eikä siitä pidä ottaa nokkiinsa vaikka toinen ei morjestakaan. Myöskään moottoritiellä tai muilla nelikaistaisilla teillä morjestaminen ei välttämättä ole turvallista tai järkevää tai mitä vaan. Jokainen motoristi joutuu itse tekemään päätöksen siitä onko morjestaminen ja käden irrottaminen siitä ohjaustangosta turvallista juuri siinä ajotilanteessa missä kulloinkin on.

Ja mitä ne muuta motoristien käsimerkit sitten ovat? Muut kuin morjestaminen. Yksi yleisimmistä käsimerkeistä on käden heiluttaminen ylös-alas kämmensuunta alaspäin. Tällä halutaan viestittää vastaan tulijalle tarvetta varoa edessä olevaa tai muuten vaan hiljentää vauhtia. Syitä voi olla tien huono kunto, työkone tai -mies ajoradalla, hirvi- tai muueläin ajoradalla tai tulossa sinne. Tai vaikka jokin keltaliivinen tyyppi tarkkailemassa liikennevirtaa. Toinen käyttökelpoinen merkki on roikottaa kättänsä alaviistoon ja puristaa ja avata sitä nyrkkiin ja takaisin, merkiksi siitä että esim. vilkku on jäänyt päälle tai pitkät valot häikäisevät. Osassa moottoripyöristä vilkku ei automaattisesti sammu tai palaudu niin kuin autoissa.

Morjestelemisiin...

torstai 2. kesäkuuta 2011

Pirkanmaan tiet

Peloissani lueskelin viikon lehtiä ja sieltä uutisia hallitusneuvotteluista. Kaikkien mahdollisten verokorotusten ja leikkauslistojen seasta pisti silmään juttu liikenneväylien rahoittamisen leikkaamisesta. Jo muutenkin liikenneväylien ylläpito tökkii, tiet niiden tärkeydestä ja liikennemääristä riippumatta rappeutuvat ja muuttuvat vaarallisiksi ajaa, eikä vanhoja tietä peruskorjata saatikka uusia rakenneta. Suomen kallein infrastrukstuuri ja omaisuus rappeutuu ja menettää arvoaan. Ne vähät korjaukset mitä teille tehdään ovat pelkkää tekohengittämistä. Ongelmaa vain siirretään eteenpäin, seuraavien päättäjien niskoille.

Itse olen tähän maanteiden huonoon kuntoon törmännyt varsinkin täällä Pirkanmaalla moottoripyörällä ajaessani. Vaikka kyllä teiden huono kunto näkyy ja tuntuu autollakin ajaessa. Prätkällä ajaessa ajaminen vain muuttuu näiden teiden huonon kunnon myötä aina välillä jopa hengenvaaralliseksi. Tai vähintään prätkänsä rikkovaksi taiteiluksi. Eikä ole väliä onko tiet valtion teitä, vai kuntien omassa huolenpidossa olevia teitä. Miltei jokaiselta ajokilometriltä tiestä löytyy isompi tai pienempi vaurio. Keväällä routa heitteli tienpintaa ylös alas ja sai aikaan melkoisia heittoja. Pahimmassa tapauksessa routa rikkoi pinnan joko poikittaisella tai pitkittäisellä railolla tai erisuuruisella montulla. Joka sitten on yleensä jätetty korjaamatta. Jokainen tie, oli se sitten moottoritie tai pikkuinen asfaltoitu kylätie, on joko monttu- tai  urapaikattu tai vähintään railopaikattu piellä. Pahin vaihtoehto näissä teiden kunnon huonontumisissa on se, että teistä poistetaan päällyste ja niistä tehdään öljysora pintaisia "hiekkateitä".

Pahimmassa tapauksessa tiessä on pitkittäissuuntaisia, jopa 2-3 senttiä syviä, 5-10 senttiä leveä ja jopa useita kymmeniä metrejä pitkiä, railoja kuten alla olevassa kuvassa on. Railot ovat todella vaarallisia varsinkin motoristeille. Jos satut ajamaan etupyöräsi railoon, on sieltä ylösnouseminen todella vaikeaa. Pahimmassa tapauksessa kaadut railon johdosta. Tai sitten railoon tippuminen rikkoo moottoripyörän, ja seurauksena on kallis remontti. Kuka tai mikä taho hoitaa korvauksia tälläisissä tapauksissa? Miten paljon tälläisiä onnettomuuksia tapahtuu? Ja voiko kunta tai valtio ylipäätäänsä jättää hoitamatta teitään tai päästää ne näin huonoon kuntoon? Tiethän on pääsääntöisesti rakennettu meidän kaikkien verorahoilla, eli ne ovat kansallista omaisuutta.

Leppiojankatu Tampereen ja Ylöjärven välillä. Melkoiset pitkittäisurat keskellä kaistaa. Usean sadan metrin matkalla.
Lähettäjä Moottoripyörän satulasta

Ja kuvan näköisiä vaurioita löytyy todellakin ympäri Pirkanmaata ja uskoisin että samannäköisiä teitä on pitkin Suomea. Tiet vaativat varsinkin meiltä motoristeiltä malttia ja oikeita tilannenopeuksia. Ja toisten motoristien huomiointia. Ei paljon vaadi varoittaa sitä vastaan tulevaa motoristia tien huonosta kunnosta, jos sellaisen  kohdalla toisen tapaa. Yleisin tapa varmaan on pyytää vastaantulijaa hiljentämään vauhtiaan heiluttamalla vasempaa kättään ylös alas niin että kämmen on maatakohden.

Ei auta muuta kuin toivoa turvallisia ajokilometrejä meille kaikille motoristeille, ja tottakai onnea matkaan aina kun ollaan siellä tien päällä. Ja järkeä ja malttia erilaisten budjettien tekemiseen ja rahan jaon suhteen. Tiedän että rahaa on jaossa vähän ja rahan kohteita on paljon. Mutta toivottavasti joku sopu ja järkevä ratkaisu rahojen jaon suhteen löytyy.