Katselin eilen 7. tammikuuta 2009 MTV3:lta Myytinmurtajat ohjelmaa ja siinä oli aika mielenkiintoinen juttu bensankulutuksesta. Ajoivat autolla rekan perässä niin lähellä että rekan muodostama ilmavirta tai imu säästää bensaa. 90 km/h vauhdilla ja eri etäisyyksillä tuli aika mielenkiintoisia tuloksia. Bensan kulutus pieneni parhaimmillaan miltei 40%. Tosin tämä pienennys vaati vain 3 metrin etäisyyden rekan perästä. Sulaa hulluutta ajaa niin lähellä. Mutta 30 metrin etäisyys rekan perästä tiputti kulutusta jo 11%. Tuo 30 metrin etäisyyskin taitaa olla liian pieni 90 km/h nopeudesta, jos hyvällä kelillä suositeltu turvaväli edellä olevaan on 4-5 sekunttia. 90 km/h on 25 m/s ja jos turvaväli on 4 sekunttia, olisi turvaväli metreinä 100 m. Tosin en kyllä ole kenenkään nähneen näin pitkällä turvavälillä maantiellä ajavan. Taitaa se turvaväli yleensä olla 2-3 sekunnin luokkaa, mutta tuollakin ajalla turvallinen etäisyys olisi 50-75 metriä.
Mutta silti mielenkiintoinen huomio tuo bensankulutuksen tippuminen, kun peesaa rekkaa. Nuo tuloksethan ovat vain kokeellisia radalla ajettuja ja mitattuja. Kuinkahan on asianlaita todellisessa liikenteessä? Tuskin päästään kovinkaan kummoisiin bensankulutus säästöihin, jos pidetään edes välttävää turvaväliä ja ajetaan vaihtelevassa liikennevirrassa. Enkä rupea edes itse käytännössä kokeilemaan tuota asiaa.
Kuinkahan tuo rekan tai edellä ajavan auton imu vaikuttaa moottoripyörään? Onko samanlaisia vaikutuksia bensan kulutukseen? En tiedä, enkä tätäkään rupea käytännössä kokeilemaan. Tämä nyt on vaan tälläinen talven ratoksi heitetty ajatusleikki. On kuitenkin turvallisempaa ajaa hyvällä turvavälillä ja seurata liikennettä, kuin yrittää saa aikaiseksi bensansäästöä oman ja muiden liikenneturvallisuuden kustannuksella. Kyllä ne säästöt siinä kulutuksessa on saatava jostain muualta.
Valokuvia ja matkakertomuksia. Ajatuksia jotka heräävät istuessa moottoripyörän satulassa, tai vaikka auton penkissä. Ajatukset liittyvät oleellisesti prätkiin, ajeluun, kulkemiseen, maantiehen, liikkumiseen ja kaikkeen siihen mitä prätkäilu, ja vähäisissä määrin autoilu, tuo päähän.
torstai 8. tammikuuta 2009
maanantai 5. tammikuuta 2009
Kokemuksia huoltoasemista
Näin talven keskellä pikku kirjoitus omista kokemuksista eri huoltoasemilta. Tällä kertaa ei ajeltu moottoripyörällä, mutta onpa tässä blogissa aiemminkin sivuttu asioita muualtakin kuin prätkän selästä. Samanlailla niitä ajatuksia ja mielipiteitä tulee päähän autonpenkilläkin. Jatkossa voisi jopa ajatella jonkinlaista juttusarjaa eri huoltoasemista, joihin ajelureissuilla törmäilee. Tämän kertainen kirjoitusaihe tuli mieleeni tuossa päivällä kun Skodan tankki huusi tyhjyyttään ja poikkesin paikalliselle Teboilille tankkaamaan.
Sen verran kylmää ja kosteaa ilmaa on Mansessa viime päivinä pidellyt että auton lasit on joka aamu, tai ilta välillä on yövuorojakin, olleet umpijäässä. Niitä on sitten raaputeltu oikeen urakalla. Ihmeen hyvin on Skodan lukot olleet sulana, niihin tuhauttelin lukkosulaa ja lukkoöljyä vielä silloin kun lämpötila oli plussan puolella. Mutta ei sitten missään vaiheessa tullut mieleen tunkea sitä lukkoöljyä bensatankin korkkiin. Bensatankin luukku on ihan lukotonta tuosta vaan aukeavaa mallia, mutta korkissa on lukko. Epilän Teboilin pihassa siinä 95E:n vieressä ei sitten bensatankin korkki auennutkaan. Oli ihan umpijäässä, avain ei meinannut ensin mennä edes lukkopesään ja kun sen sinne sai ei sitten hievahtanutkaan mihinkään suuntaan. Eikun Teboilille sisään ja ostaan ensin alkuun lukkosulaa, se vanha omahan on varaston hyllyllä kotona. Niin kuin aina kun lukkosulaa tarvitsisi, se on joko siellä auton sisällä lukot jäässä tai sitten kotona kilometrien päässä.
Eipä ollut Teboilin myyjätär ihmeissään, totesi vaan että et ole tälle päivälle ensimmäinen. Yksi on jo katkaissut avaimensa bensatankinlukkoon. Ja samaan syssyyn jatkoi että ota tosta lukkosula, odota hetki tuon sinulle muovipussillisen kuumaa vettä, millä sulattelet lukon auki. No työvoittohan siittä tuli, 10 minuutin aherruksen jälkeen bensatankin korkki aukesi ja sain tankattua. Onneksi ei ollut kiire mihinkään.
Mutta kyllä Epilän Teboilin myyjätär yllätti positiivisesti. En kerinnyt kissaa sanomaan kun jo oma-alotteisesti toi sitä kuumaa vettä muovipussissa. Vaikka viime aikoina on parjattu ja kommentoitu bensa-asemien palvelualttiudesta ja autojen päälle ymmärtämisestä, niin tämä oli kyllä jo todellista palvelua. Vaikka bensan hinta oli varmaan siinä Mansen keskitasolla 1,129 €/l, halvemmallakin matkan varrella tarjottiin, oli palvelu sen verran hyvää että tästä asemasta voisi saada vaikka vakitankkauspaikan. Tähän on helppo poiketa sekä autolla että moottoripyörällä vaikka ei ihan työmatkan tai muiden ajoreittien varrella olekaan. Mutta on kuitenkin sopivasti lähellä kotia.
Näin todella subjektiivisena, tosin empiiriseä kokemuksena, ja muilta mielipidettä kysymättä, vain tämän yhden kerran perusteella, arvostelen nyt Epilä Teboilin vanhalla kouluarvostelulla asteikolla 4-10.
Teboil Epilä: arvosana 8+
Sen verran kylmää ja kosteaa ilmaa on Mansessa viime päivinä pidellyt että auton lasit on joka aamu, tai ilta välillä on yövuorojakin, olleet umpijäässä. Niitä on sitten raaputeltu oikeen urakalla. Ihmeen hyvin on Skodan lukot olleet sulana, niihin tuhauttelin lukkosulaa ja lukkoöljyä vielä silloin kun lämpötila oli plussan puolella. Mutta ei sitten missään vaiheessa tullut mieleen tunkea sitä lukkoöljyä bensatankin korkkiin. Bensatankin luukku on ihan lukotonta tuosta vaan aukeavaa mallia, mutta korkissa on lukko. Epilän Teboilin pihassa siinä 95E:n vieressä ei sitten bensatankin korkki auennutkaan. Oli ihan umpijäässä, avain ei meinannut ensin mennä edes lukkopesään ja kun sen sinne sai ei sitten hievahtanutkaan mihinkään suuntaan. Eikun Teboilille sisään ja ostaan ensin alkuun lukkosulaa, se vanha omahan on varaston hyllyllä kotona. Niin kuin aina kun lukkosulaa tarvitsisi, se on joko siellä auton sisällä lukot jäässä tai sitten kotona kilometrien päässä.
Eipä ollut Teboilin myyjätär ihmeissään, totesi vaan että et ole tälle päivälle ensimmäinen. Yksi on jo katkaissut avaimensa bensatankinlukkoon. Ja samaan syssyyn jatkoi että ota tosta lukkosula, odota hetki tuon sinulle muovipussillisen kuumaa vettä, millä sulattelet lukon auki. No työvoittohan siittä tuli, 10 minuutin aherruksen jälkeen bensatankin korkki aukesi ja sain tankattua. Onneksi ei ollut kiire mihinkään.
Mutta kyllä Epilän Teboilin myyjätär yllätti positiivisesti. En kerinnyt kissaa sanomaan kun jo oma-alotteisesti toi sitä kuumaa vettä muovipussissa. Vaikka viime aikoina on parjattu ja kommentoitu bensa-asemien palvelualttiudesta ja autojen päälle ymmärtämisestä, niin tämä oli kyllä jo todellista palvelua. Vaikka bensan hinta oli varmaan siinä Mansen keskitasolla 1,129 €/l, halvemmallakin matkan varrella tarjottiin, oli palvelu sen verran hyvää että tästä asemasta voisi saada vaikka vakitankkauspaikan. Tähän on helppo poiketa sekä autolla että moottoripyörällä vaikka ei ihan työmatkan tai muiden ajoreittien varrella olekaan. Mutta on kuitenkin sopivasti lähellä kotia.
Näin todella subjektiivisena, tosin empiiriseä kokemuksena, ja muilta mielipidettä kysymättä, vain tämän yhden kerran perusteella, arvostelen nyt Epilä Teboilin vanhalla kouluarvostelulla asteikolla 4-10.
Teboil Epilä: arvosana 8+
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)