sunnuntai 25. heinäkuuta 2010

Heinäajelu 2010

Tuli tuossa extempore lähdettyä heinäajelulle prätkällä kaverin kanssa. Ilman mitään sen suurempaa suunnitelmaa tai edes tietoa yöpymispaikasta lähdettiin vain ajelemaan. Säätiedotus pikkaisen ohjasi suuntaa, eli kun etelä- ja itäsuomessa satoi, tai niin ainakin luvattiin. Ja sadetta luvattiin myös keski-suomen pohjoispuolelle niin päätettiin sitten suunnata Mansesta länteen, kohti rannikkoa.


Näytä Heinäajelu 2010 suuremmalla kartalla

Ensimmäinen etappi oli päästä Mansesta Mouhijärvelle, toki tietä 11 pitkin ensin alkuun. Mouhijärveltä suunnattiin tietä 259 pitkin Suodeniemen kautta Laviaan. Ihan kiva tie ajaa. Välillä oli pikkaisen routavaurioita asfaltissa, mutta nopeuden pystyi hyvin pitämään sallitussa 80 km/h. Laviassa harmitti ainoan kerran, että ei ollut järjestelmä kamera mukana. Peltoaukea päällä liiteli joku haukka, jonka olisi hyvin pystynyt ikuistamaan järkkärillä ja siinä olevalla 300 mm objektiivilla. Mutta ei sinne nyt enää kannata mennä kuvaamaan. Menetetty tilaisuus on menetetty tilaisuus. Lavialta jatkettiin matkaa Kankaanpäähän, tälläkin kertaa vähän isompaa tietä pitkin, tietä 44.

Kankaanpäässä piti poiketa Reiman tehtaan myymälässä, siellä kun kuulopuheiden perusteella voisi olla jopa moottoripyörä tai moottorikelkka vaatteita jossain poistomyynnissä. Ei ollut. Ei ainakaan tällä kertaa. No ehkä ensikerralla sitten, tai jotain... Tankkauksen jälkeen eteenpäin, siis itsensä ja prätkän. Nyt reitti vei tietä 270 Siikaisten ohi Merikarvialle. Sepä vasta oli hyvä tie ajaa. Uusi tai ainakin uuden karhea asfaltti huokutti ajamaan. Nopeudet pysyivät helposti 80 km/h, ja niiltäkin kohdilta missä tiessä oli vanhaa asfalttia se oli todella hyvässä kunnossa. Tosin maisemat ei tällä tiellä silmiä hivelleet. Metsää ja suota, suota ja metsää. Aika yksitoikkoista, mutta ehkä sitä tällä reissulla vielä jotain muutakin näkisi.

Merikarviassa otettiin pieni riski ja lähdettiin ajamaan vähän pienempää rannikkotietä ylöspäin. Numerolla 6600 merkitty tie, Rantatie, vei pikkukylien läpi kohti Kristiinankaupunkia. Tie oli melko hyvä kuntoinen, muutamassa kohdassa oli tiessä routamonttua ja pinta päässyt kulumaan. Nopeudet pysyivät 70 km/h tietämillä, jollakin katuendurolla olisi varmaan päässyt ajamaan lujempaakin, mutta ei kustomilla. Melko kapea tie ja molemmin puolin miehen mittaista pusikkoa heti asfaltin reunasta alkaen. Ei paljon ollut piennarta. Vaikka meri oli todella lähellä, niin ei siitä nähnyt kuin vilauksen siellä, toisen täällä. Olisi ollut kiva mikäli puustoa olisi hakattu niin että merikin näkyisi tälle teille. Mutta taitaa metsät olla yksityisen omistuksessa, eikä hakkuille ollut vielä tarvetta. Ei ainakaan turistia viehättämään. Eikä niissä kylissäkään ollut paljon näkemistä, ei kahvilaa tai muutakaan. Ei tälle tielle taida hirveästi turistit osua, suurin osa varmaan ajaa pohjoiseen tietä 8 pitkin. No onnistuneesti päästiin Kristiinankaupunkiin asti. Ja mikä parasta, sieltä löytyi paikka mistä sai ruokaa mahaansa.

Ihan kiva pikku kaupunki tuo Kristiinankaupunki, mutta tuli aika jatkaa matkaa. Ajopäivä oli vasta puolessa välissä, ja kilometrejä oli vielä edessä. Tosin vieläkään ei tiedetty mihin sitä mentäisiin ja missä oltaisiin yötä. Mutta eteenpäin. Kohti Närpiötä, mutta Kaskisten kautta. Ensin pikkutietä Kristiinankaupungista tielle 67, ja sieltä Kaskisiin. Kaskisissa oltaisiin juotu kahvit, mutta eipä sitten siitä pikkukylästä löydetty aukiolevaa kahvilaa, vaikka ympyrää keskustassa ajettiinkin. Ehkä ei vain osuttu oikealle kadullu, ja ei oltu tarpeeksi sitkeitä etsinnässä. Kaskisista Närpiön ohi ja tietä 673 pitkin kohti Maalahtea. Ihan kiva tie tämäkin, mutta tankki rupesi huutamaan tyhjyyttään ja alkoi bensa-aseman etsiminen. Vähissä oli asemat tämän tien varrella. Ajettiin vain eteenpäin, kunnes Maalahdesta löytyi tankkauspaikka.

Ja samassa päätettiin yöpaikkakin. Isokyrössä oli Kalliojärven lomakylä, josta saatiin pikku mökki ja saunamahdollisuus. Sinne siis Laihian kautta. Ihan kiva mökkikylä melko mielenkiintoisalla paikalla. Keskellä pohjanmaan lakeuksia ja peltoja oli metsän keskellä "kivilouhos" jossa oli kaksi järveä ja niiden ympärillä mökkejä. Meillä oli ihan perusleirintäalue mökki, kerrossängyt neljälle ja silleen. Mutta kyllä tässäkin vietti yönsä, koska tarkoitus oli jatkaa heti aamulla matkaa.

Ja matka jatkui pohjanmaan lakeuksia pitkin kohti Seinäjokea, ja sieltä Peräseinäjoelle. On ne lakeudet ihmeellisiä tälläisellä Pirkanmaalla eläneelle. Peltoa ja avaa näkymää joka puolella silmän kantamattomiin. Tie 18 Seinäjoelle oli tietenkin iso tie, isoine matkaajineen. Autoja, matkailuautoja ja rekkoja. Ei mitenkään mielenkiintoista ajella. Mutta Seinäjoelta Peräseinäjoelle ja siitä eteenpäin tie 694 oli mielenkiintoinen. Ensin Pohjanmaan näkymiä, ja sitten kun tultiin takaisin Pirkanmaalle, maastokin muuttui kuin taikaiskusta samantien paljon mäkisemmäksi ja varsinkin paljon metsäisemmäksi. Ihme juttu, mutta niin se maakuntaraja menee.

Loppumatka pohjois-Pirkanmaalta Virtojen seudulta tietä 65 pitkin ei ollut kovinkaan mielenkiintoinen. Samojoa tuttuja maisemia mitä pitkin on niin monta kertaa aikaisemminkin ajellut.

Tulipa näiden kahden päivän aikana nähtyä monenlaista maisemaa ja monenlaista tietä. Miltei 700 km tuli ajeltua, mutta pidemmällekkin olisi voinut vielä ajaa. Ehkä tänä kesänä vielä ajetaan johonkin. Ja tulihan tässä samalla kerättyä uusia paikkoja ja pisteitä omaan EBT karttaankin. Kivaa oli.

lauantai 17. heinäkuuta 2010

Hieno tie ajaa, 52 Tie

Tuli tuossa ajeltua yhdellä hienoimmista teistä, joilla olen ikinä ajanut. Tämä pääsee omalla listallani kyllä Top10 joukkoon helposti. Tie on Tie 52 Somerolta tien 10 risteykseen. Todella hyvä pintaista mutkaista ja mäkistä tietä. Välillä metsää ja välillä peltoa. Nopeusrajoitus on 60-80 km/h, aina välillä on jotain kylänpahasia joiden kohdalla joutuu hiljentämään. Tiellä sai todellakin kallistella pyörää reilusti, sen verta mutkainen se oli. Varsinkin tuolta Forssan/Jokioisten päästä.


Näytä Tie 52 Somerolta suuremmalla kartalla

Harmi vaan kun tie ei löydy lähempää Mansea, sen voisi käydä ajamassa uudestaan. Ja ottaa vaikka videokameran mukaan ja katsoa saisiko mitään aikaiseksi.

tiistai 13. heinäkuuta 2010

Moottoripyörämatkailua Heinäkuussa 2010

Tulipa sitten ajeltua heinäkuun alkupuolella Pirkanmaan, Satakunnan ja Varsinais-Suomen teitä. Ensin Tampereelta Jämille katsomaan Jämi 75v lentonäytöstäja sieltä viettämään kesälomaa Salon eteläpuolelle Teijoon. Reitti Tampereelta Jämille on tuttu, ja kulkee osin kolmostietä pitkin Ikaalisiin ja siitä sitten pienempää tietä Jämille. Liikennettä heinäkuisena lauantaiaamuna oli yllättävän paljon, jonoa muodostui ja ohituskaistoja pääsi käyttämään. Liikenteessä minua kuitenkin kummastutti ja ehkä vähän huolestutti turvavälien pienuus. Varsinkin todella monella autoilijalla on tapana roikkua siinä moottoripyörän takana aivan liian lähellä. Moottoripyörä kun painaa jarrua, valtaosa autoilijoista ei ole saanut edes siirrettyä sitä jalkaa sinne jarrupolkimelle, kun prätkä on jo pysähtynyt. Siinä on peräänajon vaara todella suuri, ja sitä kautta loukkaantumisen riski. Ja mikä ihme pakottaa siinä jonossa ajaessa päättömiin ohituksiin, varsinkin jos pitää pikkaisen enemmän turvaväliä siihen edellä ajavaan. Siihen prätkän ja edellä ajavan isomman auton väliin on jonkun päättömän ja aivottaman kuskin kuitenkin tungettava vaikka siitä ei sitten eteenpäin enää pääsekään. Ja ohituskaistalla sitten tupeksitaan ja hivutetaan jonon ohi vajaata 100 km/h nopeutta.

Jämillä itsellään oli lentonäytöksessä hyvin järjestetty prätkäpaikoitus. Prätkät pääsi ajamaan Jämi Areenan viereen aivan ylös asti, tukevalle alustalle, melko vartioituun tilaan. Varusteet ja muut uskalsi jättää oman prätkänsä päälle/viereen odottamaan pois lähtö. Niitä ei onneksi tarvinnut kantaa mukanaan koko päivää, minkä alueella vietti. Tuossa olisi muillakin tapahtuman järjestäjillä mahdollisuus ottaa mallia. Ei vaadi suuria järjestää prätkille oma pysäköintialue tukevalle alustalle.

Jämiltä lähdettiin sitten Kuninkaanlähteen kautta etelään kohti Saloa. Tie Kuninkaanlähteen ohi oli yllättävän hyvässä kunnossa ja siitä eteenpäin tie 44 oli hyvässä kunnossa. Eikä liikennettäkään ollut mitenkään liiemmälti. Tähän väliin on pakko kirjata reissun paskin tai huonoin kokemus. Päätin nälkääni pysähtyä ABC Kiikoisiin syömään. Aikaisemmilta reissuilta kun on ollut todellakin hyviä kokemuksia ABC-ketjun palveluista. Mutta täältä tuli sitten ne huonot kokemukset. En tiedä oliko tämä se yksittäinen tapahtuma, poikkeus joka vahvistaa säännön, vai onko tämä aivan normaalia ko asemalla.

Ravintolan puoli ei ollut edes mitenkään täynnä, eli tyhjiä pöytiä oli sekä sisällä että ulkona. Jonoa ei ollut kassalle nimeksikään, eli pääsin kävelemään kassalle tekemään tilauksen suoraan. Tilasin tuiki tavallisen kerroshampurilaisaterian kassa kuitin mukaan klo 19:05. Ja sain sen eteeni vasta klo 19:38. Aterian valmistaminen kesti yli ½ tuntia. En missään ole ruokaani odottanut näin kauan, en täällä kotimaassa enkä ulkomailla, en oikeassa ravintolassa enkä tälläisessä pikaruokapaikassa. Melko kohtuuton aika. Ja kun huomautin tästä tarjoilijalle.
Minä:
Mikähän on tiedän normaali toimitusaika tälläisiin ruoka-annoksiin? En ole koskaan odottanut tälläistä ruokaa näin kauan. Mitenkä meinaatte hyvitellä minua tapahtuneesta?

Tarjoilija:
Kassan olisi pitänyt sanoa että ruokaan voi tällähetkellä mennä 20 minuuttia.

Minä:
Mutta tässähän meni yli ½ tuntia, eikä minulle kukaan mitään sanonut.

Tarjoilija:
Jaa, ei olisi tarvinnut jäädä odottaan sitten jos kerran kesti liian kauan. Tässä mitään hyvitellä.

Minä:
Jaa, olisinko sitten saanut rahani takaisin? En olis tainnu saada. Ei tarvi sitten hyvitellä, mutta tuskin enää tulen tähän paikkaan, enkä kyllä suosittele kavereillekkaan tätä paikkaa.

Ja tuskin muuten ikinä enää pysähdyn ABC Kiikoisiin matkoillani. Ja täytyy harkita noita muitakin ABC paikkoja, ovatko ne minun asiakkuuden arvoisia.

Loppumatka olikin välillä isompaa tietä ja välillä pienempää tietä, mutkia ja mäki peltojen ja metsien vuorotellessa. Tiet olivat melko hyvässä kunnossa Salon ja Raaseporin seudulla, ei ollut pahoja routuvarioita eikä suurempia onglemia. Liikennettä oli yllättävän vähän, tosin Fiskarsin ruukin seutuvilla turisteja tietenkin oli enemmän. Itse pidin kyllä Fiskarsin ruukkia melko yliarvostettuna ja hypetettynä paikkana. Olivathan ne rakennukset ihan kivoja ja kauniita, mutta ei sieltä tälläinen ukonköriläs kyllä mitään irti saanut. Ehkä naisihmiset sitten ovat vain niin trendikkäitä ja näkevät niissä myytävissä tavaroissa jotain mitä miehet eivät. Mutta tulipahan sielläkin käytyä.

Lähettäjä Moottoripyörän satulasta

Raaseporin linna oli kyllä toista maata. Siellä on aikaisemmin ollut poikkeillut, niin oli mukava huomata että Suomessa on tälläisiäkin rakennelmia vielä olemassa. Eihän noita linnoja alumperinkään niin hirveästi ole Suomenniemellä ollut, mutta tämä oli ihan kiva muisto. En tiedä saisiko siitä sitten vielä suuremman nähtävyyden, rakentamalla alueella jonkinlaista tapahtumaan joka päiväksi. Vähän keski-Eurooppalaiseen tapaan. Ainakin Tsekeissä on linnoissa jos jonkinlaista tapahtumaa aina kun ne ovat auki. Mutta hyvät oli opasteet ko paikalle, paremmat kuin taannoin pohjois-Kreikassa, missä oli yksi viitta että tolla on jotain, mutta sen jälkeen ei mitään opastetta. Oli aivan tuuria, että Kreikassa löysi jonkun nähtävyyden.

Lähettäjä Moottoripyörän satulasta

Hangontiellä olikin sitten enemmän liikennettä. Rekkoja tuli satamasta kokoajan, eikä tiellä oikeen päässyt ajamaan nopeusrajoitusten mukaan. Pääsääntöisesti venäläisiä rekkoja, mutta kai se on uskottava että talous on taas nousussa, kun liikennettä on niin paljon. Ja tulipa nähtyä se manner-Suomen eteläisin paikkakin.

tiistai 6. heinäkuuta 2010

Moottoripyörä pysäköintiä

Niin, tuollainen aihe tuli mieleen, kun poikkeilin moottoripyörällä tuolla Tampereen keskustassa. Nopealla asioinilla Radio957:ssa aikaa meni enemmän parkkipaikan etsimiseen kun itse asiointiin. Kunka moottoripyörä paikoitus on järjestetty? Löytyykö P-paikkoja? Ja onko niitä tarpeeksi siellä missä tarvitaan? Kuinka muuten prätkä pysäköidään? Ikuisuus aihe, joka nostaa päätään joka kevät ja kesä. Mutta "sohaistaan muurahaispesää" nyt oikeen kunnolla ja nostetaan aihe taas tapetille.

Täällä Mansessa ei virallisia P-paikkoja prätkille ole kuin kahdessa eri paikassa keskustassa. Toistakymmentä ruutua Aleksis Kivenkadun ja Puutarhakadun risteyksessä, siinä KELAn nurkilla. Ja pieni P-alue Alarannassa eli Laukontorilla, TAKOn tehtaan lähellä torikahviloiden takana. Sinne mahtuu ehkä kymmenkunta prätkää, jos oikeen kunnolla tunkee. Aika huonosti löytyy Mansesta prätkäparkkeja. Ottaen huomioon kaupungin koon ja täällä vierailevien prätkäturistien määrän. Parkit kun vielä tuppaavat olla täynnä jo aampäivästä. Ja KELAn vieressä oleva parkki useasti vielä moposkoottereita ja muita mopoja täynnä. Ja Alarannan parkki on yleensä täynnä polkupyöriä.


Näytä Tampereen moottoripyöräpysäköintipaikat suuremmalla kartalla

Mihin muualle sitten voi Mansessa pysäköidä prätkänsä? No niille harvoille pysäköintikiekko paikoille, joita voi kaupungilta löytää. Tai sitten maksullisille pysäköintipaikoille joko kadun varteen tai pysäköintitaloon. Pysäköintitaloista ainakin Stockmannin pysäkintitalossa ja P-Frenkkelissä on prätkille omia ruutuja. Tosin hinta on sen mukainen. Kadunvarsi pysäköinnin suhteen kaupunki on jaettu eri vyöhykkeisiin ja pysäköintihinta muuttuu sen mukaan. Aivan keskustassa on tietenkin kalleinta, 2.80€/h max 2 tuntia. Ja tärkeä asia muistettavaksi kadunvarsipysäköinnissä on pysäköinnin maksaminen. Ja sen muistutuslipun laittaminen prätkään ja sen OIKEAN pysäköintilipun laittaminen talteen omaan taskuun. Tampereen pysäköinninvalvonta kun 99% todennäköisyydellä kirjoittaa sinulle 40€ pysäköintivirhemaksun. Oli siinä pyörässä se muistilappu eli ei. Pysäköintivirhemaksun saa tietenkin mitätöityä pysäköinninvalvonnan toimistossa, Frenckellinaukio 2A, mikäli on todistaa maksaneensa pysäköinnin. Mutta vaivaa ja turhaa touhua siitä tulee, ja mikäli ei satu virka-aikana oleilemaan kaupungissa, maksun mitätöinti on todella vaivalloista ellei aivan mahdotonta.

Kiekkopaikalla pysäköintihän ei vaadi prätkiltä sitä pysäköintikiekkoa, mutta aikoja on silti noudatettava. Ja täällä Mansessa niitäkin aikoja kytätään tarkasti. Ja niitä mopoja ei tarvi tunkea niihin prätkäpaikkoihin. Mopot ja moposkootterit saa pysäköidä niille samoille paikoille kun polkupyörät, ellei sitä ole erikseen kielletty (TLL 27§). Harvinaisen selvä ja yksinkertainen asia. Pysäköi moposi ja/tai moposkootterisi sinne minne polkupyörätkin, täällä Tampereella se on aivan sallittua. Ja sen polkupyörän voi pysäköidä melkein minne vaan, kunhan ei häiritse jalankulkijoiden kulkua. Näin jää niitä paikkoja moottoripyörille ja sitä kautta autoille, ei tule turhaa liikennettä ympäri kaupunkia kun etsitään parkkipaikkoja.

Tarvisisikohan tulevassa mopokortti uudistuksessa ja siihen liittyvässä koulutuksessa painottaa tätä pysäköintiasiaakin. Muiden tärkeiden asioiden ohella, sillä mistä sitä asioita oppii jos ei koulutuksessa. Samalla kouluihin voitaisiin palauttaa Kansalaistaito yhdeksi oppiaineeksi. Kaikkien muiden yhteiskunnallisten ja käytännön elämiseen liittyvien taitojen ohessa voitaisiin opettaa jalankulkijoiden ja polkupyöräilijöiden liikenne sääntöjä lapsille ja teineille. Polkupyöräily kun nyt tuntuu olevan esillä ja tärkeä tulevaisuuden liikkumismuoto, mille halutaan ja tehdään mahdollisuuksia kasvaa myös täällä Tampereella. Suurimmalla osalla polkupyöräilijöistä kun tuntuu olevan liikennesäännöt hukassa. Omasta kokemuksesta sekä autoilijana, moottoripyöräilijänä ja jalankulkijana voin ja uskallan näin väittää. Ajetaan yksisuuntaista katua väärään suuntaan, ajetaan jalkakäytävällä siellä missä pitäisi ajaa tiellä, ajetaan tiellä useampi rinnan siellä missä voisi ajaa pyörätiellä, tullaan kolmion tai stop-merkin takaa tielle pysähtymättä/varomatta, ylitetään teitä suojatietä pitkin ajamalla vaikka pitäisi taluttaa... esimerkkejä riittää vaikka kuinka paljon. Ei siinä toki autolijat ja me moottoripyöräilijät rikomme liikennesääntöjä siinä missä muutkin liikenteessä liikkuvat, mutta nyt ei käsitellä sitä asiaa.

Mitä Tampereen kaupunki voisi sitten tehdä? Vaikka nyt ensihätään lisätä niitä prätkäpaikkoja. Vaikka kaupungin itäpuolelle esim Aleksanterinkadulle tai Rongankadulle 10-20 ruutua prätkille. Vaikka niin että, paikat ovat kesäaikaan vain prätkien käytössä ja talviaikana kaikkien käytössä. Luin jostain tutkimuksesta, että moottoripyöräturisti jättää enemmän rahaa kaupunkiin kuin autolla liikkuva, ja paljon enemmän rahaa kuin matkailuautolla tai auto-asuntovaunu yhdistelmällä liikkuva. Näillähän on mukanaan kaikki virvokevälineet, joita prätkäilijä ei voi mukanaan kantaa. Ja prätkäilijä niitä virvokkeita tarvii siinä missä muutkin, tosin ostaa ne sopivasta paikasta. Tätä menoa tosin ne sopivat paikat taitavat olla Tampereen ympäristön isolla huoltoasemilla tai kauppakeskuksissa. Niissä on ainakin pysäköintipaikkoja tarjolla ja niihin on helppo mennä. Tarvitsisiko Tampereen kaupungin tehdä jotain, että saadaan nämä prätkäturistit ja muut moottoripyörillä liikkuvat poikkeamaan kaupungissa ja viihtymään siellä? Tässä kaupungin ympäristössä on kuitenkin hyviä teitä moottoripyörällä ajettavaksi ja kauniita maisemia katseltavaksi. Kaupungin on itsensä aktivoiduttava tässä asiassa, ja aktiivisesti otettava asia huomioon. Kyse ei ole isosta päätöksistä.

Tietenkin me kaikki moottoripyöräilijät voimme aktivoitua ja kertoa mielipiteemme kaupunkimme prätkäparkki tilanteesta. Itse olen Tampereen kaupungille mielipiteeni asiasta toimittanut, ja nuo yllämainitut korjaukset sille ehdottanut. Nyt on muiden vuoro. Ja te joiden kaupungissa asiat on hyvin, muistakaa lähettää myös sitä positiivista palautetta asiasta omalle kaupungillenne. Ja kertokaa myös muille missä niitä prätkäparkkeja on. Vieraat eivät välttämättä tiedä kaikista parkkipaikoista ja niiden sijainnista. Toivon että te prätkäilijät jotka muualta olette Manseen tulossa, hyödytte tästä parkkipaikka-pysäköinti kirjotuksesta jotakin.