Loppukesän pikkulenkki Tampereen länsi- ja pohjoispuolella. Mukava vaikka ilta-ajelulle. Kilometrejä tulee vajaa sata ja aikaa menee reilun tunnin verran. Riippuu tietenkin mistä päin reitin alkuun tulee ja mihin on jatkamassa matkaa. Lenkki lähtee 3-tieltä heti Ylöjärven jälkeen Pinsiöstä. Kiertää siitä Sasin ja Mahnalan kautta Hämeenkyröön. Hämeenkyröstä Viljakkalan kautta Ylöjärvelle.
Tiet ovat kohtuu hyvässä kunnossa. Vain Pinsiön ja Sasin välillä oli hieman huonokuntoista asfalttia ja reitin loppupäässä Ylöjärvellä oli todella suuria pitkittäisiä pintavaurioita. Tankkaus mahdollisuudet löytyvät Ylöjärveltä joko reitin alkupäästä tai loppupäästä, tai sitten Hämeenkyröstä poikkeamalla reitiltä kylille. Reitin varrella on ainoastaan yksi tankkauspiste, Viljakkalassa ST1 asema. Samasta paikasta saa myös kahvia, pullaa, virvokkeita ja vaikka pizzaa. Nopeusrajoitukset vaihtelevat kylien 40 km/h rajoituksista 80 km/h rajoituksiin kylien välillä.
Reitin alkuosa on maisemiltaa ihan mukavaa, varsinkin Mahnalan ja Hämeenkyrön väli. Muutenhan Pirkanmaan pikkuteit kulkevat pääsääntöisesti metsän keskellä. Mutta mutkia ja mäkiä löytyy. Muuta liikennettä on kohtuu paljon joten kannattaa olla varovainen kaasukäden kanssa.
Näytä Pirkanmaan tiet: Pinsiö-Hämeenkyrö-Ylöjärvi suuremmalla kartalla
Näytetään tekstit, joissa on tunniste reitti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste reitti. Näytä kaikki tekstit
torstai 11. elokuuta 2011
keskiviikko 22. kesäkuuta 2011
Päivitys: Ajoreitteja Pirkanmaalla
Päivitin tuossa hetki sitten Pirkanmaan motoristien viikkokokoontumispaikkoja 2011 karttaa ja juttua Jumesniemen kylän Koulunmäen kesäkahvilalla. Ja tuli sitten mieleen tarkistaa ajoreittejä ja huomasin että Jumesniemen tie eli Tie 2622 puuttuu kokonaan näiltä "hyviltä" ajoreiteiltä täällä Pirkanmaalla.
Tie on todellakin huomioimisen arvoinen. Olen sen itse muutama vuosi sitten ajanut läpi ja silloin se oli ainakin hyvässä kunnossa. Tie 2622 eli Jumesniemen tie vie Jumesniemen kylän läpi. Kylä sijaitseen Hämeenkyrössä Tampereen länsipuolella. Tielle 2622 pääsee joko Tieltä 11 kääntymällä kohta Murhasaaren sillan jälkeen pohjoiseen, tai sitten Hämeenkyröstä Kyröspohjasta.
Tie on mukavan mutkainen ja mäkinen, vuorotellen metsää ja peltoa. Mutta varsinkin keväällä ja syksyllä kannattaa kiinnittää erityishuomioita traktoreiden ja muiden maatalousvehkeiden pelloilta ja metsistä mukanaan tuomaan multaan, saveen ja muuhun maa-ainekseen. Tiellä voi olla yllättävän liukkaita kohtia.
Näytä Pirkanmaan ajoreittejä 2 suuremmalla kartalla
Tie on todellakin huomioimisen arvoinen. Olen sen itse muutama vuosi sitten ajanut läpi ja silloin se oli ainakin hyvässä kunnossa. Tie 2622 eli Jumesniemen tie vie Jumesniemen kylän läpi. Kylä sijaitseen Hämeenkyrössä Tampereen länsipuolella. Tielle 2622 pääsee joko Tieltä 11 kääntymällä kohta Murhasaaren sillan jälkeen pohjoiseen, tai sitten Hämeenkyröstä Kyröspohjasta.
Tie on mukavan mutkainen ja mäkinen, vuorotellen metsää ja peltoa. Mutta varsinkin keväällä ja syksyllä kannattaa kiinnittää erityishuomioita traktoreiden ja muiden maatalousvehkeiden pelloilta ja metsistä mukanaan tuomaan multaan, saveen ja muuhun maa-ainekseen. Tiellä voi olla yllättävän liukkaita kohtia.
Näytä Pirkanmaan ajoreittejä 2 suuremmalla kartalla
sunnuntai 12. kesäkuuta 2011
Ajoreittejä Pirkanmaalla
Tässä blogissa on jo näin kauden alkupuolella raapaistu hieman pintaa niin Tampereen moottoripyöräpysäköinnistä, Pirkanmaan motoristien viikkokokoontumispaikkoista kuin Pirkanmaan teiden kunnostakin. Jatketaan nyt samoilla linjoilla ja laitetaan vähän karttapohjaa ja selitystä Pirkanmaan ajoreiteistä. Siis sellaisista mielenkiintoisista ja "kivoista" teistä ajella. Reiteistä, joilla voi vain käydä vähän ajelemassa ja nauttia vaikka maisemista tai mutkaisista ja mäkisistä teistä. Näitä teitä löytyy Pirkanmaalta varmaan paljon muitakin, mutta alla olevaan karttaan olen onnistunut muutaman reiteistä lisäämään. Ja kaikkia näitä reittejä olen ajellu joko jo tällä ajokaudella tai sitten aikaisemmilla ajokausilla. Voi olla että teiden kunto on muuttunut siitä kun olen itse näillä teillä ajellut, mutta perusidea on pysynyt samana: Kivoja teitä ajella.
Näytä Pirkanmaan ajoreittejä suuremmalla kartalla
Näytä Pirkanmaan ajoreittejä 2 suuremmalla kartalla
Kartasta löytävät tällä hetkellä seuraavat reitit: Tampere-Muroleen kanava-Tampere (keltainen tie) linkki omaan karttaan, Tampere-Kyrönlahti-Karhe-Ylöjärvi (musta tie) linkki omaan karttaan, Nokia-Mihari-Hämeenkyrö-Ylöjärvi (punainen tie) linkki omaan karttaan, Tottijärvi (Nokia)-Vesilahti-Lempäälä (sininen tie) linkki omaan karttaan, Kangasala-Valkeakoski (pinkki tie) linkki omaan karttaan, Vanha Pälkäneen tie (ruskea tie) linkki omaan karttaan ja Sastamala-Punkalaidun-Teiden 2/232 risteys (vihreä tie) linkki omaan karttaan. Kaikki reitit ovat sellaisia että ne pystyy ajamaan helposti läpi illan tai päivän ajoreissun aikana.
,
Tarkoituksena on lisätä kaikki hyvät ajoreitit yhdelle kartalle ja jakaa sitä julkisesti internetissä. Josko siitä jollekulle olisi vaikka jotain hyötyä tai apua reittejä suunnitellessa. Ja jokaisesti reitistä tulee vielä oma karttansa samanlailla jakoon. Tähän omaan karttaan voi sitten vaikka lisäillä kahvipaikkoja tai nähtävyyksiä tai jotain muuta erikoista. Jatkossa löytäessäni tai ajaessani mukavia pätkiä Pirkanmaalla lisäilen niitä näille kartoille. Ja laitan vaikka pikkupäivityksen blogiinkin.
Tästä innostuneena taidankin sopivana ajankohtana käydä ajelemassa näitä reittejä.
Näytä Pirkanmaan ajoreittejä suuremmalla kartalla
Näytä Pirkanmaan ajoreittejä 2 suuremmalla kartalla
Kartasta löytävät tällä hetkellä seuraavat reitit: Tampere-Muroleen kanava-Tampere (keltainen tie) linkki omaan karttaan, Tampere-Kyrönlahti-Karhe-Ylöjärvi (musta tie) linkki omaan karttaan, Nokia-Mihari-Hämeenkyrö-Ylöjärvi (punainen tie) linkki omaan karttaan, Tottijärvi (Nokia)-Vesilahti-Lempäälä (sininen tie) linkki omaan karttaan, Kangasala-Valkeakoski (pinkki tie) linkki omaan karttaan, Vanha Pälkäneen tie (ruskea tie) linkki omaan karttaan ja Sastamala-Punkalaidun-Teiden 2/232 risteys (vihreä tie) linkki omaan karttaan. Kaikki reitit ovat sellaisia että ne pystyy ajamaan helposti läpi illan tai päivän ajoreissun aikana.
,
Tarkoituksena on lisätä kaikki hyvät ajoreitit yhdelle kartalle ja jakaa sitä julkisesti internetissä. Josko siitä jollekulle olisi vaikka jotain hyötyä tai apua reittejä suunnitellessa. Ja jokaisesti reitistä tulee vielä oma karttansa samanlailla jakoon. Tähän omaan karttaan voi sitten vaikka lisäillä kahvipaikkoja tai nähtävyyksiä tai jotain muuta erikoista. Jatkossa löytäessäni tai ajaessani mukavia pätkiä Pirkanmaalla lisäilen niitä näille kartoille. Ja laitan vaikka pikkupäivityksen blogiinkin.
Tästä innostuneena taidankin sopivana ajankohtana käydä ajelemassa näitä reittejä.
sunnuntai 25. heinäkuuta 2010
Heinäajelu 2010
Tuli tuossa extempore lähdettyä heinäajelulle prätkällä kaverin kanssa. Ilman mitään sen suurempaa suunnitelmaa tai edes tietoa yöpymispaikasta lähdettiin vain ajelemaan. Säätiedotus pikkaisen ohjasi suuntaa, eli kun etelä- ja itäsuomessa satoi, tai niin ainakin luvattiin. Ja sadetta luvattiin myös keski-suomen pohjoispuolelle niin päätettiin sitten suunnata Mansesta länteen, kohti rannikkoa.
Näytä Heinäajelu 2010 suuremmalla kartalla
Ensimmäinen etappi oli päästä Mansesta Mouhijärvelle, toki tietä 11 pitkin ensin alkuun. Mouhijärveltä suunnattiin tietä 259 pitkin Suodeniemen kautta Laviaan. Ihan kiva tie ajaa. Välillä oli pikkaisen routavaurioita asfaltissa, mutta nopeuden pystyi hyvin pitämään sallitussa 80 km/h. Laviassa harmitti ainoan kerran, että ei ollut järjestelmä kamera mukana. Peltoaukea päällä liiteli joku haukka, jonka olisi hyvin pystynyt ikuistamaan järkkärillä ja siinä olevalla 300 mm objektiivilla. Mutta ei sinne nyt enää kannata mennä kuvaamaan. Menetetty tilaisuus on menetetty tilaisuus. Lavialta jatkettiin matkaa Kankaanpäähän, tälläkin kertaa vähän isompaa tietä pitkin, tietä 44.
Kankaanpäässä piti poiketa Reiman tehtaan myymälässä, siellä kun kuulopuheiden perusteella voisi olla jopa moottoripyörä tai moottorikelkka vaatteita jossain poistomyynnissä. Ei ollut. Ei ainakaan tällä kertaa. No ehkä ensikerralla sitten, tai jotain... Tankkauksen jälkeen eteenpäin, siis itsensä ja prätkän. Nyt reitti vei tietä 270 Siikaisten ohi Merikarvialle. Sepä vasta oli hyvä tie ajaa. Uusi tai ainakin uuden karhea asfaltti huokutti ajamaan. Nopeudet pysyivät helposti 80 km/h, ja niiltäkin kohdilta missä tiessä oli vanhaa asfalttia se oli todella hyvässä kunnossa. Tosin maisemat ei tällä tiellä silmiä hivelleet. Metsää ja suota, suota ja metsää. Aika yksitoikkoista, mutta ehkä sitä tällä reissulla vielä jotain muutakin näkisi.
Merikarviassa otettiin pieni riski ja lähdettiin ajamaan vähän pienempää rannikkotietä ylöspäin. Numerolla 6600 merkitty tie, Rantatie, vei pikkukylien läpi kohti Kristiinankaupunkia. Tie oli melko hyvä kuntoinen, muutamassa kohdassa oli tiessä routamonttua ja pinta päässyt kulumaan. Nopeudet pysyivät 70 km/h tietämillä, jollakin katuendurolla olisi varmaan päässyt ajamaan lujempaakin, mutta ei kustomilla. Melko kapea tie ja molemmin puolin miehen mittaista pusikkoa heti asfaltin reunasta alkaen. Ei paljon ollut piennarta. Vaikka meri oli todella lähellä, niin ei siitä nähnyt kuin vilauksen siellä, toisen täällä. Olisi ollut kiva mikäli puustoa olisi hakattu niin että merikin näkyisi tälle teille. Mutta taitaa metsät olla yksityisen omistuksessa, eikä hakkuille ollut vielä tarvetta. Ei ainakaan turistia viehättämään. Eikä niissä kylissäkään ollut paljon näkemistä, ei kahvilaa tai muutakaan. Ei tälle tielle taida hirveästi turistit osua, suurin osa varmaan ajaa pohjoiseen tietä 8 pitkin. No onnistuneesti päästiin Kristiinankaupunkiin asti. Ja mikä parasta, sieltä löytyi paikka mistä sai ruokaa mahaansa.
Ihan kiva pikku kaupunki tuo Kristiinankaupunki, mutta tuli aika jatkaa matkaa. Ajopäivä oli vasta puolessa välissä, ja kilometrejä oli vielä edessä. Tosin vieläkään ei tiedetty mihin sitä mentäisiin ja missä oltaisiin yötä. Mutta eteenpäin. Kohti Närpiötä, mutta Kaskisten kautta. Ensin pikkutietä Kristiinankaupungista tielle 67, ja sieltä Kaskisiin. Kaskisissa oltaisiin juotu kahvit, mutta eipä sitten siitä pikkukylästä löydetty aukiolevaa kahvilaa, vaikka ympyrää keskustassa ajettiinkin. Ehkä ei vain osuttu oikealle kadullu, ja ei oltu tarpeeksi sitkeitä etsinnässä. Kaskisista Närpiön ohi ja tietä 673 pitkin kohti Maalahtea. Ihan kiva tie tämäkin, mutta tankki rupesi huutamaan tyhjyyttään ja alkoi bensa-aseman etsiminen. Vähissä oli asemat tämän tien varrella. Ajettiin vain eteenpäin, kunnes Maalahdesta löytyi tankkauspaikka.
Ja samassa päätettiin yöpaikkakin. Isokyrössä oli Kalliojärven lomakylä, josta saatiin pikku mökki ja saunamahdollisuus. Sinne siis Laihian kautta. Ihan kiva mökkikylä melko mielenkiintoisalla paikalla. Keskellä pohjanmaan lakeuksia ja peltoja oli metsän keskellä "kivilouhos" jossa oli kaksi järveä ja niiden ympärillä mökkejä. Meillä oli ihan perusleirintäalue mökki, kerrossängyt neljälle ja silleen. Mutta kyllä tässäkin vietti yönsä, koska tarkoitus oli jatkaa heti aamulla matkaa.
Ja matka jatkui pohjanmaan lakeuksia pitkin kohti Seinäjokea, ja sieltä Peräseinäjoelle. On ne lakeudet ihmeellisiä tälläisellä Pirkanmaalla eläneelle. Peltoa ja avaa näkymää joka puolella silmän kantamattomiin. Tie 18 Seinäjoelle oli tietenkin iso tie, isoine matkaajineen. Autoja, matkailuautoja ja rekkoja. Ei mitenkään mielenkiintoista ajella. Mutta Seinäjoelta Peräseinäjoelle ja siitä eteenpäin tie 694 oli mielenkiintoinen. Ensin Pohjanmaan näkymiä, ja sitten kun tultiin takaisin Pirkanmaalle, maastokin muuttui kuin taikaiskusta samantien paljon mäkisemmäksi ja varsinkin paljon metsäisemmäksi. Ihme juttu, mutta niin se maakuntaraja menee.
Loppumatka pohjois-Pirkanmaalta Virtojen seudulta tietä 65 pitkin ei ollut kovinkaan mielenkiintoinen. Samojoa tuttuja maisemia mitä pitkin on niin monta kertaa aikaisemminkin ajellut.
Tulipa näiden kahden päivän aikana nähtyä monenlaista maisemaa ja monenlaista tietä. Miltei 700 km tuli ajeltua, mutta pidemmällekkin olisi voinut vielä ajaa. Ehkä tänä kesänä vielä ajetaan johonkin. Ja tulihan tässä samalla kerättyä uusia paikkoja ja pisteitä omaan EBT karttaankin. Kivaa oli.
Näytä Heinäajelu 2010 suuremmalla kartalla
Ensimmäinen etappi oli päästä Mansesta Mouhijärvelle, toki tietä 11 pitkin ensin alkuun. Mouhijärveltä suunnattiin tietä 259 pitkin Suodeniemen kautta Laviaan. Ihan kiva tie ajaa. Välillä oli pikkaisen routavaurioita asfaltissa, mutta nopeuden pystyi hyvin pitämään sallitussa 80 km/h. Laviassa harmitti ainoan kerran, että ei ollut järjestelmä kamera mukana. Peltoaukea päällä liiteli joku haukka, jonka olisi hyvin pystynyt ikuistamaan järkkärillä ja siinä olevalla 300 mm objektiivilla. Mutta ei sinne nyt enää kannata mennä kuvaamaan. Menetetty tilaisuus on menetetty tilaisuus. Lavialta jatkettiin matkaa Kankaanpäähän, tälläkin kertaa vähän isompaa tietä pitkin, tietä 44.
Kankaanpäässä piti poiketa Reiman tehtaan myymälässä, siellä kun kuulopuheiden perusteella voisi olla jopa moottoripyörä tai moottorikelkka vaatteita jossain poistomyynnissä. Ei ollut. Ei ainakaan tällä kertaa. No ehkä ensikerralla sitten, tai jotain... Tankkauksen jälkeen eteenpäin, siis itsensä ja prätkän. Nyt reitti vei tietä 270 Siikaisten ohi Merikarvialle. Sepä vasta oli hyvä tie ajaa. Uusi tai ainakin uuden karhea asfaltti huokutti ajamaan. Nopeudet pysyivät helposti 80 km/h, ja niiltäkin kohdilta missä tiessä oli vanhaa asfalttia se oli todella hyvässä kunnossa. Tosin maisemat ei tällä tiellä silmiä hivelleet. Metsää ja suota, suota ja metsää. Aika yksitoikkoista, mutta ehkä sitä tällä reissulla vielä jotain muutakin näkisi.
Merikarviassa otettiin pieni riski ja lähdettiin ajamaan vähän pienempää rannikkotietä ylöspäin. Numerolla 6600 merkitty tie, Rantatie, vei pikkukylien läpi kohti Kristiinankaupunkia. Tie oli melko hyvä kuntoinen, muutamassa kohdassa oli tiessä routamonttua ja pinta päässyt kulumaan. Nopeudet pysyivät 70 km/h tietämillä, jollakin katuendurolla olisi varmaan päässyt ajamaan lujempaakin, mutta ei kustomilla. Melko kapea tie ja molemmin puolin miehen mittaista pusikkoa heti asfaltin reunasta alkaen. Ei paljon ollut piennarta. Vaikka meri oli todella lähellä, niin ei siitä nähnyt kuin vilauksen siellä, toisen täällä. Olisi ollut kiva mikäli puustoa olisi hakattu niin että merikin näkyisi tälle teille. Mutta taitaa metsät olla yksityisen omistuksessa, eikä hakkuille ollut vielä tarvetta. Ei ainakaan turistia viehättämään. Eikä niissä kylissäkään ollut paljon näkemistä, ei kahvilaa tai muutakaan. Ei tälle tielle taida hirveästi turistit osua, suurin osa varmaan ajaa pohjoiseen tietä 8 pitkin. No onnistuneesti päästiin Kristiinankaupunkiin asti. Ja mikä parasta, sieltä löytyi paikka mistä sai ruokaa mahaansa.
Ihan kiva pikku kaupunki tuo Kristiinankaupunki, mutta tuli aika jatkaa matkaa. Ajopäivä oli vasta puolessa välissä, ja kilometrejä oli vielä edessä. Tosin vieläkään ei tiedetty mihin sitä mentäisiin ja missä oltaisiin yötä. Mutta eteenpäin. Kohti Närpiötä, mutta Kaskisten kautta. Ensin pikkutietä Kristiinankaupungista tielle 67, ja sieltä Kaskisiin. Kaskisissa oltaisiin juotu kahvit, mutta eipä sitten siitä pikkukylästä löydetty aukiolevaa kahvilaa, vaikka ympyrää keskustassa ajettiinkin. Ehkä ei vain osuttu oikealle kadullu, ja ei oltu tarpeeksi sitkeitä etsinnässä. Kaskisista Närpiön ohi ja tietä 673 pitkin kohti Maalahtea. Ihan kiva tie tämäkin, mutta tankki rupesi huutamaan tyhjyyttään ja alkoi bensa-aseman etsiminen. Vähissä oli asemat tämän tien varrella. Ajettiin vain eteenpäin, kunnes Maalahdesta löytyi tankkauspaikka.
Ja samassa päätettiin yöpaikkakin. Isokyrössä oli Kalliojärven lomakylä, josta saatiin pikku mökki ja saunamahdollisuus. Sinne siis Laihian kautta. Ihan kiva mökkikylä melko mielenkiintoisalla paikalla. Keskellä pohjanmaan lakeuksia ja peltoja oli metsän keskellä "kivilouhos" jossa oli kaksi järveä ja niiden ympärillä mökkejä. Meillä oli ihan perusleirintäalue mökki, kerrossängyt neljälle ja silleen. Mutta kyllä tässäkin vietti yönsä, koska tarkoitus oli jatkaa heti aamulla matkaa.
Ja matka jatkui pohjanmaan lakeuksia pitkin kohti Seinäjokea, ja sieltä Peräseinäjoelle. On ne lakeudet ihmeellisiä tälläisellä Pirkanmaalla eläneelle. Peltoa ja avaa näkymää joka puolella silmän kantamattomiin. Tie 18 Seinäjoelle oli tietenkin iso tie, isoine matkaajineen. Autoja, matkailuautoja ja rekkoja. Ei mitenkään mielenkiintoista ajella. Mutta Seinäjoelta Peräseinäjoelle ja siitä eteenpäin tie 694 oli mielenkiintoinen. Ensin Pohjanmaan näkymiä, ja sitten kun tultiin takaisin Pirkanmaalle, maastokin muuttui kuin taikaiskusta samantien paljon mäkisemmäksi ja varsinkin paljon metsäisemmäksi. Ihme juttu, mutta niin se maakuntaraja menee.
Loppumatka pohjois-Pirkanmaalta Virtojen seudulta tietä 65 pitkin ei ollut kovinkaan mielenkiintoinen. Samojoa tuttuja maisemia mitä pitkin on niin monta kertaa aikaisemminkin ajellut.
Tulipa näiden kahden päivän aikana nähtyä monenlaista maisemaa ja monenlaista tietä. Miltei 700 km tuli ajeltua, mutta pidemmällekkin olisi voinut vielä ajaa. Ehkä tänä kesänä vielä ajetaan johonkin. Ja tulihan tässä samalla kerättyä uusia paikkoja ja pisteitä omaan EBT karttaankin. Kivaa oli.
lauantai 17. heinäkuuta 2010
Hieno tie ajaa, 52 Tie
Tuli tuossa ajeltua yhdellä hienoimmista teistä, joilla olen ikinä ajanut. Tämä pääsee omalla listallani kyllä Top10 joukkoon helposti. Tie on Tie 52 Somerolta tien 10 risteykseen. Todella hyvä pintaista mutkaista ja mäkistä tietä. Välillä metsää ja välillä peltoa. Nopeusrajoitus on 60-80 km/h, aina välillä on jotain kylänpahasia joiden kohdalla joutuu hiljentämään. Tiellä sai todellakin kallistella pyörää reilusti, sen verta mutkainen se oli. Varsinkin tuolta Forssan/Jokioisten päästä.
Näytä Tie 52 Somerolta suuremmalla kartalla
Harmi vaan kun tie ei löydy lähempää Mansea, sen voisi käydä ajamassa uudestaan. Ja ottaa vaikka videokameran mukaan ja katsoa saisiko mitään aikaiseksi.
Näytä Tie 52 Somerolta suuremmalla kartalla
Harmi vaan kun tie ei löydy lähempää Mansea, sen voisi käydä ajamassa uudestaan. Ja ottaa vaikka videokameran mukaan ja katsoa saisiko mitään aikaiseksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)