tiistai 26. heinäkuuta 2011

"Tuhatta ja sataa" moottoritiellä

Tai ei nyt aivan niin lujaa, mutta yli kahtasaa kuitenkin. Pisti silmää jälleen kerran yksi uutisotsikko, tällä kertaa pääkaupunkiseudulta "Motoristi kaahasi yli kahtasataa Lahden väylällä".

"Moottoripyöräilijä kaahasi Helsingissä rajua ylinopeutta sunnuntai-iltana. Poliisi mittasi moottoripyörän nopeudeksi Lahdenväylällä 220 kilometriä tunnissa. Nopeusrajoitus tapahtumapaikalla on 100 kilometriä tunnissa.
Poliisin mukaan epäilty kuljettaja kertoi ylinopeuden syyksi halun kokeilla, kuinka moottoripyörä kulkee. Mies määrättiin väliaikaiseen ajokieltoon, ja tekoa tutkitaan törkeänä liikenneturvallisuuden vaarantamisena." Lähde:http://omakaupunki.hs.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/motoristi_kaahasi_yli_kahtasataa_lahdenvaylalla/

Näitä otsikkoja tulee aina silloin tällöin vastaan. Ja miksi ei tulisi, kun miltei jokainen nykypyörä, ja vähän vanhempikin, kykenee tuohon nopeuteen. Katuendurot ja custompyörät pois lukien. Mutta reiluihin sakkonopeuksiin nekin kuitenkin. Oma custonpyöränikin kulkee varmasti 2/3 tuosta nopeudesta, ehkä? En ole kokeillut.

Tuntuuhan tuollainen nopeus moottoripyöristä mitään tietävää huimalta. Nykyiset kyykkypyörät merkkiin tai malliin katsomatta kiihtyvät tuohon nopeuteen todella nopeasti. Siinä ajassa missä tavalliselta perheautolta menee kiihtyä satasen konetievauhtiin, on prätkä jo kiihdyttänyt huippunopeuteensa ja hiljentänyt vauhtinsa takaisin satasen paikkeille.

Se onko tuollaisessa nopeudessa mitään järkeä onkin jo eri asia. Onko siinä? Yksiselitteisesti EI yleisillä teillä. Moottoriradat ja muut suljetut paikat onkin sitten eriasia kokeilla prätkän huippunopeuksia. Ja niitä ratapäiviä, jossa pääsee kokeilemaan itsensä ja pyöränsä rajoja järjestetään Suomessa varmaan joka viikonloppu jossain päin maata. Esimerkiksi Tampereella vaikuttava MC Muoviluoti järjestää ratapäiviä. Eivätkä moottoritiet saatikka maantiet ole Suomessa niin hyvässä kunnossa, että olisi turvallista pitää yllä tuollaisia yli kahdensadan kilometrin tunti vauhteja. Teiltä löytyy pientä uraa ja kuoppaa, joka tuossa vauhdissa kaataa pyörän nopeasti taivankin kuljettajan käsistä. Ja muu liikenne tekee mitä mielenkiintoisempia temppuja, kaistan vaihtoja ja äkki jarrutuksia. Kun osa autonkuljettajista ei kykene huomaamaan moottoripyöräilijää edes kaupunkinopeuksissa, niin kuinka joku voi kuvitella että hän huomaisi tuota vauhtia kiitävän moottoripyörän.

Toki jokainen prätkäilijä ottaa ihan itse sen riskin, kuinka lujaa ajaa ja missä ajaa. Tosin siinähän vain vaarantaa omansa ja muiden turvallisuuden.Mutta silti joka vuosi näitä huippunopeuden kokeilijoita vaan sillä liikenteen seassa liikkuu. Mikä meitä motoristeja oikeen vaivaa? Tai ainakin suurinta osaa. Näitä kokeilijoita löytyy sekä nuorissa että vanhoissa prätkäilijöissä, uusissa ajajissa että jo kauemmin prätkällä huristelleissa. On se kummallinen juttu, toi ihmisluonne. Aina pitää jotain kokeilla. Mutta ennemmin tai myöhemmin sinne katajaan sitten kupsahtaa. Esimerkki jutussa kävi siinä mielessä hyvä tuuri ettei kukaan loukkaantunut tai kuollut hurjastelun seurauksena. Valtio sai vain vähän lisätuloja, sinne pohjattomaan säkkiinsä, sakkojen muodossa. Ja kuljettaja melkoisen v*****ksen kun näin pääsi tapahtumaan. Tieliikennelaki ja rikoslaki kun sanovat törkeästä liikenteen vaarantamisesta seuraavaa:

"törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta vähintään 30 päiväsakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi." Lähde: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001 23 Luku 2 §

perjantai 22. heinäkuuta 2011

Pyynikinajot 2011?

Poikkeillessani Tampereella R.M. Heinon moottoripyöräliikkeessä, huomasin ovessa mielenkiintoisen ilmoituksen. Hämeen moottorikerho ry eli hämk järjestää Pyynikinajojen näytösajon 28.8.2011. Näytösajo pidetään Nokian renkaiden testiradalla Nokialla sunnuntaina 28.8.2011 klo 12 alkaen. Tilaisuuteen liput maksavat 5€.

Tuo yllä mainittu on ainoa tieto mikä minulla tapahtumasta tällä hetkellä on. En ole löytänyt lisätietoja netistä enkä mistään muualtakaan. Mutta etsivä löytää ja hätä keinot keksiin. Täytyy siis jatkaa etsimistä ja jakaa tietoa jos ja kun sitä saan. Sen verran teidän, että näytösajot liittyvät Hämeen moottorikerho ry:n 80 vuotisjuhlavuoteen. Ja samaan juhlaan kuuluu myös Museokeskus Vapriikissa tuleva näyttely Täyttä kaasua Pyynikillä - Hämeen moottorikerhon matkassa 80 vuotta . Näyttely on Museokeskus Vapriikissa 10.11.2011 – 3.6.2012 välisenä aikana.

lauantai 9. heinäkuuta 2011

Pirkanmaan tiet: Tesoma-Siuro-Otamus-Jumesniemi-Hämeenkyrö-Viljakkala-Karhe-Kyrönlahti-Murole-Kapee-Tesoma

Tuli tehtyä tuollainen reilun 200 km pikkuajelu kauniina heinäkuisena lauantaina. Kierreltiin kaverin kanssa pikkasen näitä Pirkanmaan teitä, ihan vaan Mansen lähistöllä. Reitti kulki suurinpiirtein seuraavasti: Tesoma (Tampere)-Nokia-Siuro-Otamus-Jumesniemi-Hämeenkyrö-Viljakkala-Karhe-Kyrönlahti-Kuru-Kapee-Aitolahti-Keskusta (Tampere)-Pyynikki-Tesoma (Tampere). Matkalle mahtui niin kaupungin isompia ja pienempiä tietä 30-60 km/h, taajamien välisiä teitä 60-80 km/h, kyläteitä 40-60 km/h, isoja ja pieniä maanteitä 80-100 km/h. Ja eri kuntoisia teitä. Oli mäkeä ja mutkaa, ja aina välillä suoranpätkääkin, tie kulki niin kylissä kuin kaupungeissa, metsien ja peltojen välissä. Alla olevasta kartasta näet reitin ja mahdolliset pysähtymispaikat.


Näytä Ajelu 09.07.2011 suuremmalla kartalla

Mielenkiintoinen päivä tienpäällä. Tiet olivat pääsääntöisesti melko hyvässä kunnossa. Isoimmat ongelmakohdat, jotka jäivät mieleen olivat Siuron ja Otamuksen jälkeen. Siuron päässä tiessä oli melkoisia routavaurioita ja heittoja. Kannattaa pitää varansa. Ja Jumesniemen ja Hämeenkyrön välillä oli sianpaskaa tiellä oikeen reilusti. Hajuhaitta oli melkoinen, mutta onneksi aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, eikä satanut. Märkä sianpaska olisi lentänyt pitkin pyörää ja kuskia ja palanut kuumaan koneeseen ja pakoputkeen kiinni. Siinä olisi ollutkin pesemistä. Tosin tällä pätkällä on tiedossa, että maantalousvekottimet tuovat mukanaan kaikenlaista ainetta tielle.

Jäi tältä reissulta jotain kulttuuriakin kameran kennolle. Tuli sitten otettua valokuva muistomerkistä, siitä ainoasta jonka joku sukulainen on tähän saakka saanut itselleen. Hämeenkyröstä löytyy Arvo Poika Tuomisen muistomerkki.

Arvo Poika Tuomisen muistomerkki, Hämeenkyrössä.
Lähettäjä Moottoripyörän satulasta

keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Motoristin näkyvyys

Viime päivinä on vellonut täällä Mansessa ilmestyvässä valtalehdessä, Aamulehdessä, yleisönosasto keskustelua motoristien näkyvyys liikenteessä. Kaikki alkoi kirjoituksesta, jossa nainen ei ollut huomannut moottoripyörää liikenteessä. Tähän kirjoitukseen on jo vastannut muutama muukin henkilö. Tässä ensimmäisessä kirjoituksessa vaadittiin motoristeille huomioliivejä, kirkkaita vaatteita ja jonkin muun väristä moottoripyörää kuin mustaa, lähinnä kirkkaita perusvärejä prätkiinkin. Onhan tätä samaa keskustelua käyty jo aikaisemmin täällä Suomessa ja ihan Eurooppalaisellakin tasolla.

Taidan tässä vähän itsekin ottaa kantaa näihin asiohin täällä blogissa. Tosin olen jo aikaisemminkin miettinyt motoristien näkyvyyttä liikenteessä, varsinkin vaatteiden osalta. Viimeksi keväällä, kun poikkeilin MP11 messuilla ja katselin tulevan kesän vaatetustarjontaa. Värit olivat todella tumman puhuvia, kirkkaita värejä ei näkynyt, ei edes tehoste- tai koristeväreissä. Muutama neonkeltainen ja -punainen kypärä oli tarjolla, mutta ne menivät mielestäni värityksen suhteen jo yli. Tämä on yksi syy siihen, että motoristit käyttävät tummia vaatteita. Valinnan varaa ei välttämättä ole. Toinen syy tummiin varusteisiin on se, että ei niitä ajovarusteita hankita joka kevät uusia. Kunnon varusteet, takki ja housut, maksavat 300 € ylöspäin. Ja kypärä siihen päälle 200 € ylöspäin. Ja kunnon varusteilla ja niitä hyvin hoitamalla pärjää monta ajokautta.

Ja väitän ettei kirkkaan värisillä varusteilla tai huomioliiveillä/-vöillä välttämättä saavuteta hirveää hyötyä näkyvyyden suhteen. Isoissa matkapyörissä ja customeissa kuljettaja jää katteiden tai pleksien taakse piiloon. Ja kyykkypyörissä ajoasento itsessään on jo sellainen, ettei kuljettajasta paljon mitään näy. Tietysti suoraan sivusta ja takaa kirkkaissa väreissä ajava motoristi voi näkyä hieman paremmin. Mutta mitä hyötyä siitä sitten on? Ja sama asia on kyseessä moottoripyörienkin suhteen. Edestä päin, kohtaamistilanteissa, ei pyörästä paljon väriä näy. Eli hyöty tässäkin asiassa on pieni.

Miten motoristi tekee itsestänsä sitten näkyvän liikenteessä? Olemalla tarkka. Huomioimalla liikennettä. Käyttämällä moottoripyörän ajovaloa. Uusissa pyörissä ajovalo on vielä sellainen, että pyörän käydessä ajovaloa ei saa pimeäksi kuin rikkomalla se. Ajovalossa palaa aina joko lyhyet- tai pitkätvalot. Sijoittumalla tiellä siten, että on mahdollisimman hyvin muiden tienkäyttäjien nähtävillä. Tuo voi tarkoittaa sitä ettei aina ajeta siellä tien oikeassa reunassa, vaan vaikka keskellä omaa kaistaa. Tärkein asia mielestäni on se, että liikenne on yhteispeliä. Pitää joustaa puolin ja toisin, ja kunnioittaa niitä muita tielläkulkijoita.

Mitä olen itse tehnyt näkyäkseni liikenteessä? Vielä ainakaan en ole päälleni pistänyt huomioliiviä, siihen en usko. Katsokaa vaikka seuraavalla kerralla tietyömiehiä tai muita joilla huomioliivi on päällä, kuinka paljon muu liikenne heitä huomioi ja "kunnioittaa"? Moottoripyöränäni on musta kustom prätkä. Voisi olla näkyvämpi, mutta muita värejä ei ollut enää saatavilla kun prätkää hankin. Ajohousuina on mustavalkoiset, camoväritteiset housut, niiden näkyvyydestä en tiedä. Ajotakkina on musta takki valkoisilla koristeraidoilla, ja siinä päällä sininen farkkuliivi kerhon merkeillä. Vähän retroilua. En kyllä tiedä paljonko tuo takki-liivi yhdistelmä näkyy liikenteessä. Itse uskon näkyvyyden suhteen kypärän vaikutukseen. Se on kuitenki ajaessa hyvin näkyvillä. Oma kypäräni on väritykseltään oranssi-musta, ja uskon sen näkyvän hieman paremmin ympäristöön kuin kokomustan kypärän. Ajaessa etsin ajolinjani yleensä keskeltä omaa kaistaani. Vaikka tieliikennelaki määritteleekin moottoriajoneuvon paikan kaistalla niin lähelle oikeaa reunaa kuin se on turvallista, katson että motoristille turvallisin paikka on näkyvin paikka.

Ja mikä tärkeintä. Yhteispeliä ja joustavuutta liikenteeseen. Turvallisia ajokilometrejä.