Näytetään tekstit, joissa on tunniste Suzuki Intruder M800. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Suzuki Intruder M800. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 22. heinäkuuta 2026

Ilta-ajelulla Mansessa

Pikku ilta-ajelut maanantai iltana Tampereen läpi. Hiljaisen liikenteen aikana on hyvä heittää pikku lenkki Intikalla Mansen auki revityillä teillä. Tietöitä ei voi välttää tänäkään kesänä keskustassa ajellessa. Meikäläisen muistiin ei mahdu koska täällä olisi voinut ajaa ilman remonttia. Rytyytys on uusi normaali Mansessa.

Mutta kuitenkin, läväytin Insta360 X4 kameran kiinni kypärään ja heitin pikku lenkin. Amurista Hämeenpuisto pitkin Ratinaan, Rautatienkatua Erkkilän uudelle sillalle ja siitä Ranta-Tampellan läpi ja oltiinkin lähtöpisteessä. Alla video ja pari videolta kaapattua ruutuaa.








Pari huomiota kuvauksesta. Insta360 X4 laatu oli ihan kiva 4k resoluutiolla. Kypäräkiinnitys ei toimi kunnolla, koska kamera on aika iso ja painava. Ja kun se on poikittain kypärässä kiinni, tulee linssi vähän sivuun keskilinjalta. Vanha Insta360 OneR toimii paremmin, vaikkakin sen käytössä menettää kuvan laatua. Nyt on paha dilemma kumpaa käyttää. Asiaa pitää vielä testata. Joko vertailla kameroita tai miettiä rintavaljaisiin kiinnittämistä. 

maanantai 25. elokuuta 2025

Prätkä video Porkkalanniemi

Prätkällä Porkkalanniemessä Kirkkonummella. Alla Suzuki Intruder M800 kamerat kiinni pyörään ja ajelulle. Insta360 OneR laitettiin kiinni kypärään Chin Mount kiinnikkeellä kuvaamaa videota ajajan näkökulmasta. Insta360 X4 laitettiin kiinni ohjaustankoon Insta360 Heavy Clamp mountilla ja lyhyellä Invisible Selfie Stickillä kuvaamaan eteenpäin ja taaksepäin. 

Kypäräkiinnike on hyvä ja toimiva, mutta tuo ohjaustanko kiinnitys ei välttämättä ole paras mahdollinen. Vielä pitää kokeilla kiinnikkeitä ja selfie stickiä kuvaamaa takaa päin. Sillä pitäisi saada ainakin mielenkiintoista videota aikaiseksi. Nyt se ei ollut mahdollista takamatkustajan ja satulalaukkujen takia.

Isoin aika meni tietenkin näin pitkässä videossa editoimiseen. Mutta Insta360 Studio ja Shotcut hoitivat sen homman mallikkaasti. Tässä tuotosta YouTubesta.



lauantai 16. elokuuta 2025

Prätkä kokoontuminen

Prätkäkokoontuminen venyi tänä vuonna melko myöhäiseksi, vasta näin elokuun puolenvälin paikkeilla ajeltiin kokoontumiseen Kirkkonummen Majvikiin. Joka vuotinen(?) Pro ammattiliiton motoristien kokoontuminen. Itse paikan päällä jo seitsemättä kertaa.

Nyt ajoreitti vei suunnitellusti hieman pienempiä teitä pitkin Mansesta kohti Kirkkonummea. Ajeltiin jotakuinkin seuraavaa karttapohjaa. Tampere Häijää väli VT11 pitkin. Häijäästä Vammalaan ST249 pitkin. Vammalasta Punkalaitumelle ST252 pitki, Taikayön tietä pitkin. Tämä pätkä on kyllä motoristille mieluisaa. Kohtuu hyvä pintaista mutkatietä. Punkalaitumelta Urjalaan ST230 pitkin. Mutkatie jatkuu tälläkin pätkällä. Urjalasta Forssaan ST284 pitkin. Forssasta ajeltiinkin pitkät pätkät VT2 pitkin aina ST110 liittymään Huhmarin risteykseen asti. Vanhalta Turuntieltä käännyttiin yhdystielle 1131, jota pitkin päästiin VT50:lle eli Kehä kolmoselle. Tie 1131 on kanssa mielyttävää mutkapaanaa. Kiva pätkä tämäkin. Ja kohta Majvik häämöttikin edessä. Kehä kolmoselta kääntyminen Majvikin tielle tuli vähän puskista. Näkyvyys voisi olla tässä risteyksessä parempi.

Lauantaipäivä vietettiinkin letka-ajelulla Porkkalanniemeen, ja omin ajeluin takaisin. N. 30 km Majvik Porkkalanniemi. Kovin pitkälle niemen nokkaan en customilla lähtenyt ajamaan. Sen verran kuulalaakeri soraa oli hiekkatiellä. Mutta asfalttitie oli mukavaa mutkaa. 40-50-60 km/h nopeusrajoitukset vaihtelivat tien varrella. Eikä nopeudet kovin korkeaksi nousseetkaan, sen verran mutkaa ja muita kulkijoita kapealla tiellä oli. Pikku sade kasteli ajelijat Porkkalanniemen taukopaikalla, mutta aurinko ja tuuli kuivasi ilman nopeasti. Pari valokuvaa tuli kevyesti myrskyävästä merestä napsastua.






Prätkässä oli kaksi 360 kameraa kiinni, toinen kypärässä ja toinen unikornina ohjaustangossa. Kypärässä oli Insta360 OneR ChinMount kiinnikkeessä ja ohjaustangossa Insta360 X4 Insta360 Heavy clampissa ja lyhyessä Invisible selfie stickssä. 






Kotiin ajeltiin helposti ST130 pitkin, kunhan Kehä kolmoselta päästiin kääntymään, niin reitti oli helppo. Valkeakoskelta käännyttiin yhdystielle 3041 kohti Lempäälää. Lempäälästä Pirkkalaan yhdystietä 3003 pitkin. Navigaattorina toimi koko reissun aikana Samsung Galaxy S22+ QuadLock telineessä ja siinä OSMAnd app. Kaikki toimi hyvin. 

perjantai 11. heinäkuuta 2025

Kamera kiinni prätkään, taas

Ensimmäinen videokamera lyötiin Intruderiin kiinni jo keväällä 2013. Silloin kyseessä oli sen aikainen huippukamera Liquid Image Eco. Kiinnikkeellä vaan kiinni ohjaustankoon ja kuvaamaan. Kuvanlaatu oli tuolloin reilu 10 vuotta sitten, mitä oli eikä kuvanvakautusta ollut. Kaikki prätkän värinät ja tärinät löivät läpi ajellessa kuvatessa. Kovinkaan montaa prätkävideota ei tehty. Kehitys kehittyy ja uusi kamera on Insta360 X4.

Näihin 360° kuvaaviin kameroihin on tutustuttu jo vuosia. Käytössä on ollut Insta360 OneR kamera, jolla on kuvattu lähinnä maastopyöräilyä sekä patikointi ja muita aktiviteetteja. Näitä videoita on nähtävillä YouTubesta.

Nämä 360 kamerat ovat mielenkiintoisia siinä, että kuvaavat kaiken ympäriltään 360°. Ei tarvitse ajatella horisontin suoruutta tai kameran suuntausta. Kamera kiinni ja kuvaamaan, taas. Kuvanvakautuskin on nykypäivänä aivan toista kuin toista kymmentä vuotta sitten. Jälkityöt editointineen teettää tietenkin hieman enemmän lisätöitä, mutta mikäs siinä.

Nyt kun on kaksi 360 kameraa niin prätkäilyvideoista voi tulla mielenkiintoisia. Molemmat kamerat kiinni eri paikkoihin niin tulee mielenkiintoista videota. 

Yksi pikku kokeilu X4 kameralla on jo tehty. Kamera kiinni ohjaustankoon ja reilu vartin ajaminen länsi Tampereella. Video Samsung Galaxy S22+ puhelimeen ja siellä Insta360 app tekoälyllä pyöräytti minuutin videon. Nopeaa ja helppoa saada ensi maistiaiset ajelu kuvauksista. Alla tuotos kanavaltani YouTubesta. 





torstai 10. heinäkuuta 2025

Varustelua vanhaan Intruderiin

Tuli hankittuna vanhaan Intruderiin Quad Lockin puheliteline ohjaustankoon. Ihan vaan navi käyttöön silloin tällöin. Uskon että Samsung Galaxy S22+ ajaa asiansa tilapäisessä navi käytössä. Tätä Quad Lockin telinettä on ainakin mainostettu ja kehuttu pitkin poikin netin ihmeellistä maailmaa.

Ensimmäinen vaihtoehto oli kiinnittää teline stemmiin, mutta ohjaustanko, mittari ja stemmin muoto Intruderissa blokkasi tämän vaihtoehdon. Olisi pitänyt muuttaa niin paljon kaikkea, mittaristo ja stemmit, että ei ajanut vaivaa. Kiinnitin sitten telineen perinteisellä tankokiinnityksellä kiinni. Sen verran satsasin, että kiinnikkeen ja puhelimen väliin tuli Vibration Dampener, eli värinän poistaja. Pari syytä tähän, ensinnäkin tietenkin näytön pysyminen lukukelpoisena ajaessa. Ei pitäisi täristä niin paljon. Tästä ehkä joskus kokemuksia enemmän, kunhan saadaan alle ajokilometrejä. Toinen syy oli kuulemani huhu ajovärinän rikkomista puhelimen kameran vakaajista. En tiedä pitääkö huhu paikkaansa, että puhelimien sisäänrakennetut kameran linssin vakaajat ottavat itseensä prätkän värinästä, mutta pienennetään riskiä nyt näin.

Alla olevasta kuvksta näkyy kuinka Samsung Galaxy S22+ istuu ohjaustankoon.

Teline ilman puhelinta

Puhelin kiinnitettynä


Intruder edestäpäin


tiistai 10. syyskuuta 2024

Pätkällä Askolan hiidenkirnuille

Jatkoa edelliselle postaukselle prätkäreissusta Askolan hiidenkirnuille. Tässä pikku video paikanpäältä. Kuvattu Insta360 OneR kameralla.



tiistai 6. elokuuta 2024

Prätkällä Askolan hiidenkirnuille

Pikkuajelut Askolan hiidenkirnuille. Välillä vähän isompaa tietä ja loppumatkasta pienempää tietä. Ihan mukavia tietä ajella sinne ja takaisin Manseen. Lähtiessä paistoi aurinko pilvettömältä taivaalta, mutta lähempänä Askolaa vettä tuli taivaalta ihan maahan asti. Sen verran, että muutamassa minuutissa kastui läpimäräksi. Säätiedotukseen ja taivaalla näkyvään luottaen ajofarkut imivät vettä läpi asti. Ja avokypärässä sadepisarat hakkasivat naamaa huolella. Mutta kesä kuivaa sen minkä kastelee. Farkutkin kuivuivat auringonpaisteessa ja ajoviimassa, vain kastuakseen hetken päästä uudelleen. Mutta sellaista se on, ajelu suomenniemellä.

Miltä siellä hiidenkirnuilla sitten näytti. Parkkipaikka täynnä saksalaisia matkailuautoja puskaparkissa. Polku metsän keskelle kalliolle katsomaan hiidenkirnuja. Ehkä pieni pettymys, vaikkakin en tiennyt oikeen mitä odottaa. Ehkä kuvista ja mielikuvituksesta tullut sellainen ajatus, että hiidenkirnut ovat suuria ja mahtavia. Nämä olivat melko pieniä ja vähän mitään sanomattomia. Mutta tulipahan nähtyä ja koettua.

Alla pari kuvaa kännykällä näpsästynä.






lauantai 8. kesäkuuta 2024

Prätkä kokoontuminen

Ammattiliitto Pron motoristiaktiivit järjestivät taas kokoontumisajoja. Näissä tapahtumissa on tullut pyörittyä mukana kuskin roolissa, vaikka itse en tähän liittoon kuulukkaan. Vuonna 2013 ajeltiin Keuruulla. Vuonna 2016 kokoonnuttiin Ähtäriin ja 2017 Saloon. 2018 oltiin Pyynikin maisemissa Tampereella, sinne ei Manselaisena montaa kilometriä matkaa kertynyt. 2019 vietettiin kuuma kesäpäivä Lepaalla. Sitten iskikin Korona ja kokoontumiset laitettiin tauolle.

Yksi vuosilaatta lisää kokelmaan

Nyt 2024 ollaan taas Keuruulla. Hotelli Keurusselkä ja sen viereinen mökkikylä isännöivät n. 40 hengen porukkaa. Mansesta Keuruulle ajeltiin sekalaisia teitä pitkin. Ensin vähän moottoritietä kohti Ylöjärveä siitä kantatie 65 pitkin Kuruun. Sieltä seututietä 337 kohti Ruovettä. Ruovedeltä pikkupätkä kantatie 66 pitkin, mutta nopeasti kääntyminen kohti Haapavettä yhdystielle 3481. Tällä pätkällä on lyhyt, mutta mielenkiintoinen Salussärkät. Hiekkaharju järvien ympäröimänä, kiva pätkä ajaa. Punkaharjun tyylinen pätkä, mutta lyhyt.

Haapavedelta jatkettiin valtatietä 23 kohti Keuruuta. Ennen keskustaa käännös seututielle 348 ja kohti Hotelli Keurusselkää. Sää suosi vaikka ennusteet näyttivät välillä huonoilta. Perjantai-illasta makkaran paistoo ja virvokkeita, ja sauna lämpiään.
Lauantaina mukavaa yhdessäoloa ja ajan kuluttamista. Nyt ei ajettu paraatiajoa, edellisellä kerralla Keuruulla ja Ähtärissä ajettiin pikku paraatit. Lauantai-illasta parempaa ruokaa ja juomaa sekä huippu rokkia Rocking Group bändin soittamana.

Sää suosi menomatkalla ja kohteessa. 

Kyllä tällä setillä sai mahansa täyteen. 

Rocking Group pisti parastaan. Ja huippu setti olikin. 

Sunnuntaina sitten kotia kohti. Ensin KT58 kohti Mänttää, sieltä seututietä 347, 348 ja 344 kohti Ruovettä. Pikkupätkä VT 66 pitkin, ja tuttua Ruovesi, Kuru, Tampere reittiä pitkin kotiin. N. 300 km ajoa pitkin poikin Pohjois-Pirkanmaata ja ihan vähän eteläistä Keski-Suomea. Paluumatkalla ei sää suosinut, vaan jossain kohtaa alkoi vettä ropisemaan. Viimeiset parikymmentä kilometriä ajettiinkin sitten sellaisessa rankkasateessa että oksat pois. Satasen rajoituksella koko letka ajeli 40-50 km/h. Mutta sellasta se on motoristin ajelut. Välillä on kuuma ja välillä märkää, mutta aina näitä on kiva muistella. 

torstai 29. kesäkuuta 2023

Piipahdus Mommilan kyläpuodilla

Pitkästä aikaa tuli ajeltua pikkuinen kesäreissu. Käytiin katsastamassa miltä näyttää Mommilan kyläpuoti. Tosin ei motoristi tiistaina, vaan ihan näin muuten vaan. Mansesta sinne ja takaisin, pikkaisen kierrellen ja kaarrellen. No menomatka oli osittain mitä oli. Täältä Mansesta  kun lähdettiin niin vetäsin Lahden tietä (VT12) aina tuonne Lammille asti. Ei suurempia ruuhkia näin kesäkuun torstaina, matkavauhti sellaset 80-100 km/h, rauhallisesti Intruderilla cruisaillen. Vähän tylsä tie kun on siirtymäksi tehty.

Mutta kun käännyttiin tielle 2951 rupesi jo tuntumaan paremmalta. Hyväpintainen pikku tie Hämäläisessä maalaismaisemassa. Kovinkaan montaa suoranpätkää ei tiellä ollut, mutkaa toisensa jälkeen. Ja siinä sivussa ylä- ja alamäkiä. Customi taipui ihan mukavasti tällä pätkällä. Liikennettä ei ollut nimeksikään, muutamia vastaan tulijoita ja pari traktoria. Niitä pitää muistaa varoa, olla tarkkana mitä mutkan tai mäen takaa ilmestyy. Muutamissa paikoissa oli hiekkaa tiellä, varsinkin mutkissa joutui hieman ajolinjaa hakemaan.

Mutta kyläpuodille päästiin ja paikka ihmeteltiin. Ollaan molemmat sen ikäisiä, että osa tavaroista oli ihan itselle tuttuja lapsuuden kaupoista. Ja se kauppa-auto. Tosin modernimpi versio omista lapsuuden mielikuvista. Mielikuvat ovat mielikuvia, ja aika kultaa muistot vai miten se meni.

Kauppa-auto

Mommilan kyläpuoti

Kyläpuotia sisältä




Kauppa-autoa sisältä.

Takaisinpäin Manseen ajeltiin sitten toista mutkatietä, tietä 290 pitkin. Kiva pätkä sekin oli ajella. Itselle tuttua tietä. Siitä sitten Hämeenlinnan läpi ja tielle 130 kohti Valkeakoskea ja Lempäälän läpi takaisin Tampereelle. Torstaille ihan mukavat kesäajelut.

maanantai 19. kesäkuuta 2023

Prätkällä lentonäytökseen

Viikonloppuna 17.-.18.6. järjestettiin Turku Airshow Turun lentokentällä. Sinne on aina prätkällä kiva mennä. Parhaimmat järjestelyt mitä olen kokenut viimeaikoina prätkällä kulkeville. Tosin Jämin lentonäytös oli aikoinaan samaa luokkaa. Prätkän saa parkkiin asfaltti kentälle ihan pelipaikan viereen, omalle alueelleen. Liikenteen ohjaajat tietävät mitä tekevät moottoripyörien ja autojen suhteen ja mikä poikkeuksellista, prätkät eivät tänä vuonna tarvinneet pysäköintilippua ollenkaan. Hieno poikkeus normaaleihin käytäntöihin.

Matkareitti osui tänä vuonna seuraavasti: Ruovesi - Kuru - Tampere - Häijää - Vammala - Keikyä - Aura - Turku ja samaa reittiä takaisin. Sää suosi kulkijaa tänä vuonna, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja kevyessäkin varustuksessa meinasi tulla kuuma. Onneksi reitti oli melko nopeaa tietä 80 - 100 km/h rajoituksella, niin sai ajella ihan rauhaksiltaan. Ainostaan Vammala - Keikyä välillä oli pikkuisen enemmän 60 km/h rajoitusta. Tuttua paanaa, todella usein Turkuun mennessä prätkäilen tätä reittiä. 

Mukava ajelu hyvässä seurassa ja siinä sivussa vähän lentovehkeiden ihailua. Itse lentonäytöksestä juttua tuolla Kuulumisia nurkkauksesta -blogissa ja lento vehkeiden kuvia Flickr Turku Airshow 2023 -albumissa. Syötiksi yksi kuva taivaalta.



keskiviikko 22. kesäkuuta 2022

Prätkällä lentonäytökseen

Pori Airshow 2022 kutsui viikonloppuna 18.-19. kesäkuuta. Ensin oli tarkoitus ajella pelipaikoille Porin lentoasemalle lauantaina, mutta sään haltia sotki suunnitelmat. Lauantai oli vesisateen täyttämä niin sääennusteen kuin toteuman muodossa. Mutta koska Poriin oli päästävä ainoaksi mahdollisuudeksi jäi sunnuntai. Sään puolesta ihan ok päivä, tosin melko kylmä ja tuulinen. Niin tuulinen että jo ajomatkalla prätkä reagoi sivutuuleen, aina välillä ihan reilustikin.

Matkareitti osui tänä vuonna seuraavasti Ruovesi - Kuru - Parkano - Kankaanpää - Pori. Rontti 150 km ajamista melko hyväkuntoisilla teillä mukavaa 80-100 km/h matka vauhtia. Ruovesi Kuru väli oli tuttua ja turvallista oman maakunnan tietä. Kurusta Parkanoonkin on vielä sellaista tietä jota on tullut ajeltua, mutta Parkanosta Kankaanpäähän ja sieltä Poriin oli itselle ajamatonta pätkää. Kuru Parkano oli ihan kohtuullista pätkää, mutkaa ja mäkeä tosin metsän keskellä. Nähtävää ei hirveästi ole. Ja Parkanosta Kankaanpäähän vasta tylsää olikin, ei senkään vertaa nähtävää, tietä metsän ja suon ja pellon keskellä. Kankaanpäästä Poriin välillä olikin jo vähän nähtävää ja taloja sekä kyliä siellä täällä. 

Poriin on aina tullut ajeltua Mansesta suorinta tietä, 11-tietä pitkin joten oli virkistävä saapua pohjoisen suunnasta. 

Opasteet lentokentälle olivat hyvät ja pikkuhiljaa rupesi näkymään tilapäisiä lentonäytöksen P-kylttejäkin. Tosin moottoripyörille ei ollut ennakkotiedoissa omia parkkeja, vaan ne pitäisi ajaa maksullisille paikoille. Negatiivista järjestäjien osalta, viime vuosina on kaikissa lentonäytöksissä ollut omat pysäköintialueet prätkille. Parhaimpina esimerkkeinä näistä loistavat Jämin lentonäytökset ja viimeisin Turun lentonäytös. Kyllähän nytkin prätkiä kertyi lentonäytöksen portin läheisyyteen parkkiin, mutta osa varmaan ajoi pyöränsä etäparkkiin. 

Mukava pikku ajelu sunnuntain ratoksi ja siinä sivussa vähän lentovehkeiden ihailua. Itse lentonäytöksestä juttua tuolla Kuulumisia nurkkauksesta -blogissa ja lento vehkeiden kuvia flickrn Pori Airshow 2022 -albumissa. Syötiksi yksi kuva melkosesta tappovehkeestä.

Tsekin Ilmavoimat, Mi-24 taisteluhelikopteri


sunnuntai 28. heinäkuuta 2019

Lepaan kartanolla heinäkuussa 2019

Prätkä vei jälleen äijää kumppanin kanssa kohti Pro motoristen kesäkokoontumista. Tällä kertaa suunnattiin kohti Hattulaa ja Lepaan kartanon maisemia. Tällä kierroksella päästiin mukaan vain lauantaina puoleltä päivältä, joten ryhmäajot jäivät ajamatta. Mutta muihin rientoihin kerittiin hyvin mukaan.

Lepaan kartanosta ja sen ympäristöstä tuli muutama mielenkiintoinen valokuva napattua. Laitan niistä muutaman näytille tähän blogitekstiin, ja muihin voit tuttuun tapaan tutustua www.flickr.com/peepet.

Lepaan kartano - Lepaa Mansion

Lepaan kartano - Lepaa Mansion

Moped

Lepaan mamselli, Lepaan kartano - Lepaa Mansion

Tyrvännön sakaristo - Tyrväntö sacristy

perjantai 22. huhtikuuta 2016

Ajokausi 2016

Huhtikuun puolen välin paikkeilla, tarkemmin 13. pvä, tuli lyötyä Intruder tulille ensimmäisen kerran tälle ajokaudelle ja ajettua ensimmäiset kilometrit. Tosin siihen sitten työt ja säät ajamisen lopettivatkin hetkeksi, eikä ole satulaan sen koommin päässyt. Mutta ajokausi on onnistuneesti aloitettu.

tiistai 7. toukokuuta 2013

Ensimmäinen video prätkällä

Tässä ensimmäinen video yritelmä Liquid Image Ego HD-videokameralla ja moottoripyöräkiinnityksellä. Kaikille Manselaisille prätkäilijöille tuttu reitti Tahmelan ja Pyynikin kautta Pyynikin näkötornille. Ainakin noissa 30-45 km/h nopeuksissa värinä kuvassa on melko vähäistä. Tosin ääni rätisee ja kohisee ajoviiman takia, tarvii varmaan säätää kameran äänituloa vähän alaspäin. Nämä tälläiset säädöt ovat sellaisia, että niitä ei saa aikaiseksi ja tiedä muuten kuin kokeilemalla ja tekemällä videoita. Mutta tästä on hyvä jatkaa kuvaamista ja kameran kuljettamista mukana. Voi tulla mielenkiintoisia pätkiä kuvattua ja ajettua. Videoa saa kommentoida joko tähän alle tai sitten youtubeen meidän kanavalle.


maanantai 6. toukokuuta 2013

Kamera kiinni prätkään

Ajokauden ensimmäisestä, ja toivottavasti viimeisestä, takaiskusta on sitten selvitty, ja Inturderissa on uusi, jälleen, takarengas alla. Toivottavasti nyt päästään pikkasen pidemmälle kuin edelliset 120 km. Ehkä jopa muutama ajokausi eteenpäin. Mutta asiaan. Samalla kun hain prätkän pajalta päätin kiinnittää jo talvella hankkimani kameratelineen ohjaustankoon. Siinä mahdollistetaan kameran kiinnittäminen moottoripyörään. Ja hieman erilaisten valokuvien tai videokuvan ottaminen ja jakaminen maailmalle.

Kiinnike on tarkoitettu Liquid Image Ego HD-videokameralle, mutta ajattelin ja toivoin, että saisin samaan kiinnikkeeseen kiinni myös tarvittaessa Canon PowerShot D10 digipokkarin. Kiinnikkeessä kun on kameroissa standardi 1/4" ruuvikierre, joten siihen saa kyllä kiinni kaikki kamerat joiden pohjasta tuollainen kiinnikereikä löytyy. Eli yleisimmät digipokkarit ja videokamerat. Mutta Intruderin ohjaustanko on vähän hassun mallinen ja kun siinä on vielä kiinni pieni pleksikin, niin ei siinä ollut hirveästi erilaisia variaatioita kiinnikkeen kiinnittämiseksi. Oikeastaan vain yksi mahdollinen ja hyvä paikka. Ohjaustangon vasemmalla puolella pelintyvessä. Kiinnike sinänsä on hyvä, sillä siinä on pieni kuulapää jolla voi hienosäätää kameran asennon kohdalleen. Mutta tähän kiinnikkeeseen tällä paikalla ei saa kiinni muita kameroita kuin Egon. Pleksin kun poistaisi niin tilaa olisi enemmän kameralle. Voi olla että jossain vaiheessa kautta täytyy taas kokeilla miltä tuntuu ajella Intruderilla ilman plelksiä

Liquid Image Egon kiinnike ohjaustangossa. Huomaa kuulapää jolla voi hienosäätää kameran asentoa.

Tältä se sitten näyttää edestäpäin. Tilaa ei aivan ole digipokkarille, paitsi jos poistaa pleksin.
 Liquid Image Ego HD-videokamera on kyllä melko pieni ja istuu itseasiassa melko hyvin tähän kiinnikkeeseen peilin ja pleksin väliin. Aivan kuten kahdesta alla olevasta kuvasta näette. Se kuinka paljon kamera sitten tärisee, joko moottorinvärinöistä tai tuulen voimasta selviää vasta sitten kun ollaan saatu kuvattua ensimmäiset testivideokuvat tällä viritelmällä. Tosin kiinnikkeen alla on melko vahvasta kumista tehdyt palat varmistamassa kiinnitystä ja poistamassa värinöitä.

Ego kiinni prätkässä. Nyt vaan ajelemaan mutkateitä ja kuvaamaan.

Tältä se näytää kuskin pukilta. Aika pieni kamera tuo Ego.
Täysin keskellä omaa ajolinjaa ei kamera ole, mutta ehkä tähän kuvakulmaan tottuu. Alla olevasta kuvasta näkee minkälaisella kuvakulmalla Ego ottaa stillkuvia, samanlaisella kuvakulmalla 0-zoomilla se ottaa myös videokuvaa. Kovin paljon ei prätkän osat tule häiritsemään kuvassa näkyviä tapahtumia.

Tässä kuvassa kuvakulma ja näkymä Egon stillkuvassa. Vähän on sivussa, mutta ehkä siihen tottuu.
Ehkä tässä jonain päivänä pääsen ottamaan ensimmäiset tyyppikuvaukset prätkän ja Egon kanssa, siihen asti joudutte tyytymään maastopyörällä kuvattuun materiaaliin Egon suhteen. Aikaisemmassa postauksessa siitä.

lauantai 4. toukokuuta 2013

Onni onnettomuudessa

Sen verra paljon oli muita kulkijoita, autoja ja jalankulkijoita, siinä liikenneympyrässä ettei vauhtia ollut paljon. Olisiko ollut vajaa 25 km/h tai jotain sinne päin. Ja näin tarkemmin ja myöhemmin ajateltuna taisi se prätkä käyttäytyä hieman oudosti jo siinä loivassa alamäessä ennen sitä ympyrää. Mutta siinä ympyrässä se sitten tapahtui, sopivasti ympyrää ajaessa vasemmalle nojatessa. Takarengas tyhjeni kai lopullisesti, ja siitähän ei yleensä hyvää seuraa. Rengas muljahti vanteella ja koko paketti lähti kaatumaan vasemmalle kyljelleen. Mutta pidinpä paketin pystyssä. Vasenta jalkaa maahan ja painoa vastaan ottamaan. Intruder ja kuski taitavat yhteensä painaa reilut 350 kg ja se koko paino tuli vasemman jalan päälle. Kun vielä ajokengät estivät jalan liukumisen piti jonkun paikan antaa periksi. Ja se paikkahan on tietenkin polvi. Onneksi mitään ei mennyt poikki tai muuten rikki, nivelsiteet vain venyivät ja paukkuivat.

Tässä sitä nyt ollaan. Polvi kipeenä, prätkä korjaamolla, ankara v*****s mutta toisaalta huojentunut olo. Ainoa todellinen vahinko on rikkinäinen takarengas. Olisi voinut käydä pahemminkin. Kai? En ole ikinä ennen kärsinyt rengasrikkoa kaksipyöräisellä ajaessa. Rahallisesti tässä tietenkin kärsitään uuden renkaan verran ja menee kauniita kevätpäiviä ajon kannalta hukkaan kun pyörä seisoo korjaamolla.

Mitä tässä sitten tapahtui? Ihan varma en kyllä ole itsekään. Prätkän renkaat oli tosiaan vaihdettu nyt talven aikana. Ja niillä oli keritty ajamaan vasta reilu 120 km. Mutta niin vain takarenkaan yhdestä urasta löytyi noin peukalonkynnen kokoinen viilto läpi kumikerrosten. Olisinko ajanut lasinsirun tai muovinkapoaleen yli, joka olisi viiltäny renkaan niin että kaarteessa se olisi lopullusesti revennyt? Vai voisiko syynä olla karkea sepeli jota ajoradoille kylvetään talven aikana? Yksi mahdollisuus on tietenkin ilkivalta. Joku idiootti on voinut jotain terävää näyttää takarenkaalle tuossa lähiön parkkipaikalla. Mahdollista mutta en siihen haluaisi uskoa.

Syystä tai toisesta takarenkaan urassa oli kuitenkin läpiviilto joka tyhjensi renkaan siinä liikenneympyrässä. Ja jotta en kaatuisi otin koko paketin ja sen painon vastaan vasemmalla jalalla. Nyt vasen polvi huutaa hoosiannaa ja prätkä odottelee uutta takarengasta. Seuraavaksi hoosiannaa huutaa lompakko, kun mennää hakemaan prätkää uuden renkaan kanssa pajalta.. Tulee kohtuu kallis ajokausi, kun noita renkaita joutuu urakalla ostamaan. Kai sen renkaan saisi kasko-vakuutukseen mutta kannattako se? Omavastuu kuitenkin on 150€ ja bonukset tippuvat. Laskelmien paikka.

Näillä mennään kuitenkin tätä ajokautta eteenpäin. Olisin toivonut kirjottavani jotain pisitiivista, mutta ollaa ilosia että kirjoitan kuitenkin jotain.

torstai 1. marraskuuta 2012

Ajokausi 2012 pulkassa

Ajokausi vuodelle 2012 loppui jo itseasiassa aikalailla lokakuun alkupäivinä, 11. lokakuuta. Sää rupesi olemaan Mansen seudulla sen verran sataista, että customin päivittäinen peseminen ravasta ei enää kiinnostanut. Joten prätkä lähti talviteloille jo pikkaisen aikaisemmin kun olin suunnitellut. Ja huomattavasti vähäisemmin kilometrein kun olin keväällä ajatellut.

Kesän ajeluista jäi varustepuolelta ainakin käteen sen verran, että nyt löydettiin toimiva silmälasien huurtumisestoaine estämään visiirin huurtumista. Ainakin minun kohdalla, kypärän ja äijän, aine toimii ja sitä on käytetty. No Fog -silmälasien huurtumisenestoaineesta on kirjotettu parikin juttua blogiin 28. elokuuta ja 7. syyskuuta.Ja tulipa kesän aikana testattua Softcaren ajoasujen kyllästettä, josta kirjoittelin jo 16. huhtikuuta. Aine toimi koko kesän ajan suurin piirtein siten kun sen ajattelin toimivankin. Kyllähän kyllästetty coretexkin jossain vaiheessa aina päästää veden läpi, jos ei muualta niin ainakin vetoketjun ja saumojen kohdalta. Mutta aine toimi yllättävän hyvin normaalissa käytössä.

Kilometrillisesti tuli todellinen tynkä kausi. En saanut aikaiseksi kuin 3 623 km, vaikka kuinka luulin istuvani satulassa. Ja käyttäväni kesän aikana prätkää kaikkeen kulkemiseen, niin työmatkoihin kuin hupiajeluihin. Tosin jäihän tältä kaudelta ajamatta kokonaisuudessaan pidemmät reissut, eli missään pitkällä ei mopolla käyty. Samoin jäi tekemättä muutamat edellisiltä kesiltä tutut valokuvausajelut ympäri Suomea. Ajokausi kesti kuitenkin 175 päivää, ja alkoi jo 19. huhtikuuta.

Intruderin bensan kulutus, 95E10, asettui aikalailla samoihin kuin edellisilläkin ajokausilla ollen 4,49 l/100 km. Bensan keskihinta tosin oli reilusti korkeampi tällä kaudella kuin edellisillä kausilla, ollen 1,686 €/l. Kauden aikana bensan hinta eri tankkauksien kohdalla vaihteli 1,619 €/l - 1,769€/l.

perjantai 6. heinäkuuta 2012

Tilpehööriä Intruderiin

Tilasin R.M. Heinon kautta Intruderiini Highway Hawkin jalkatappien siirtosarjat. Nyt sitten asenteleen...




-lähetetty Samsung Galaxy SIII-

sunnuntai 14. elokuuta 2011

Satulalaukkujen kiinnittämistä

Suzukiin hankittiin heti uutena Highway Hawkin satulalaukut ja laukkuraudat, siis pyörään suunnitellut. Ettei tarvitsisi kikkailla kaikenmaailman laukkusarjojen kanssa. Taisin tästä aiheesta jo viime vuonna kirjoittaakin. Siis laukkuraudat kiinni ja laukut kiinni takasatulan alle ja menoksi. Hyvinhän ne kestivät kauden 2010 ja tätäkin vuotta heinäkuulle asti. Kunnes tapahtui se mitä jokainen laukkujen kanssa kulkeva motoristi varmaan pelkää. Toisen laukun kiinnitys petti ja laukku meni hetken aikaa pitkin kolmostietä. Onneksi kukaan ei ajanut laukun päältä, sisältö säilyi ehjänä ja laukku saatiin takaisin omistajalleen. Niinkin on päässyt jollekulle käymään, että laukku on jäänyt sille tielleen, kun tippumista ei ole huomattu ajoissa. Tai kun tippunutta laukkua on lähdetty etsimään sitä ei ole syystä tai toisesta enää löydetty.

Onneksi kotiin ei ollut enää kuin muutama kymmenen kilometriä, laukku saatiin harsittua takaisin kiinni ja päästiin turvallisesti kotiin. Kotona oli sitten aika tutkia vahingot ja selvitellä syytä laukun tipahtamiseen. Vahinkoja ei onneksi sattunut. Siis laukun sisällölle, eikä oikeastaan laukullekkaan muuta kuin tipahtamisen syy. Ja se syy selvisi aika helposti. Highway Hawkin laukut ovat vetoketjulla kiinni takasatulan alle tulevassa palassa. Ja toisen laukun vetoketju oli pettänyt. Vaikka vetoketjut ovat vahvatekoiset metalliketjut, niin oli siitä revennyt irti se metallipala jolla ketjut liitetään toisiinsa. Siis se pitkä ensimmäinen pala, joka menee ensimmäisenä lukon sisään. Ja kun sitä palaa ei enää ole vetoketju repeää kokoajan auki. Jokaisella on varmaan kokemusta tällaisistä kiinni pysymättömistä vetoketjuista, jotka aukeavat itsekseen. Ei muuta kuin R.M. Heinolle tekemään reklamaatiota laukusta, ja jonkinlaista korvausta/vaihtoa odottelemaan. Tämä kaikki siis tapahtui heinäkuun puolenvälin jälkeen.

Heinolla oli todella ystävällistä ja nopeaa palvelua. Ja asia otettiin hetimiten hoitoon. Laukku lähti maahantuojalle eli Duellille tarkastettavaksi ja päätettäväksi  mitä sitten tapahtuu. Ja jo parin päivän päästä tuli soitto R.M. Heinolta, että tarvittaisiin toinenkin laukku ja kiinnitysosa tänne Heinolle, että voidaan lähettää sekin Mustasaareen Vaasan lähistölle Duellille. Tämä mielestäni tarkoitti sitä, että saan uudet laukut rikkoutuneiden tilalle. Mutta tähän se hoppu ja nopeus asioiden hoidossa sitten jäikin. Laukut lähtivät heinäkuun lopulla Mustasaareen, itse aloitin kesälomani elokuun alussa. Ensimmäinen viikko meni mukavasti Ruotsinmaalla ja Kolmårdenissa ja mökeillä poikkeillessa. Mutta toisella viikolla rupesin jo kaipailemaan satulalaukkujani takaisin. Ilman laukkuja ei pitkiä moporeissuja ajella. Selkäreppua ei viitsi kantaa mukana kovinkaan pitkää reissua, eikä muuten tavaraa saa oikeen kuljetettua mukanaan. Kyllä puolessa toista viikossa pitäisi laukkujen vaihto hoitaa. Kävin jo kyselemässä laukkujani Heinoltakin. Tosin eiväthän he osaa mitään sanoa maahantuojan asioista, muuta kuin että sieltä päin ei kukaan ole ottanut yhteyttä heihin. Mutta puhelinsoitto myyjältä maahantuojalle pisti asioihin taas vähän vauhtia.

Vihdoin 11. päivä Duellilta soitti edustaja. Saatiin pitkät puheet aikaiseksi satulalaukuista ja niiden kiinnittämisestä. Edustajan ensimmäinen asia oli, että laukkuja ei ollut oikeen kiinnitetty. Laukkujen kiinnittämisestä puuttui takaa koukut, jotka tulivat laukkurautoihin kiinni. Koukkujen tarkoitus on jakaa laukun painoa niin ettei paino tule pelkästään vetoketjun varaan. Ihan järkeen käypää, näin jälkikäteen ajatellen. Tosin siinä vaiheessa kun laukkuja ostettiin kukaan ei puhunut koukuista yhtään mitään. Puhuttiin vain laukuista, ja kriteeristä millä ne valittiin. Laukuilla piti olla kokoa niin että niihin mahtuu järjestelmäkamera ja iso objektiivi. Ja laukkuraudoista. Eikä tainnut olla kuvastossakaan mitään mainintaa koukuista kun sitä tutkittiin. Eikä muuten tiennyt Heinon myyjätkään ko jutusta, ei edes Highway Hawk tuotteista vastaava. Ihmettelivät vain mitä ihme koukkuja uusien laukkujen mukana tuli. Onneksi pääsin tässä asiassa heitä valaisemaan.

Laukkujen kiinnittäminen sinänsä on helppoa. Vähän  joutuu askartelemaan ja tarvii muutamaa työkalua. Mutta akkuporakoneella ja Ø 5 mm poranterällä sai laukkujen takamuoviin reijät, joihin kiinnitin koukut niin että ne ottavat tukea laukkuraudoista. Alla olevasta kuvasta ehkä näet jotenkin koukkujen sijainnin ja tarkoituksen. Kuva on vähän heikkolaatuinen ja unohdin merkata siihen punaisella ympyrällä koukut, mutta ehkä saat selvää. Toinen koukku on kuvan oikeassa laidassa ja toinen keskellä kuvaa takajalkatapin vieressä.

Satalulaukkujen kiinnityskoukut laukkujen takana kiinnittyneenä laukkurautoihin.
Lähettäjä Moottoripyörän satulasta

Muutenhan satulalaukkujen asentaminen on helppoa hommaa. Varsinkin kun Intruderissa on laukkuraudat valmiiksi kiinni. Ei tarvitse muuta kuin takasatula irti, laittaa laukkujen kiinnitysosa satulan alle, veistää vähän nahkaan koloa ja kiinnittää takasatula. Toivottavasti satulalaukut pysyvät nyt matkassa hieman pidempään kuin ennen tätä episodia.

Satulalaukut melkein loppuun asti asennettuna.
Lähettäjä Moottoripyörän satulasta

Kyllähän tämä kiinnitys vaikuttaa nyt huomattavasti tukevammalta kuin aikaisempi. Ja huomioikaa te joilla on Highway Hawkin satulalaukut, vetoketjulla kiinnitettävät, että kiinnitys on tukeva. Ja laittakaa tarvittaessa koukut laukkujen taakse kiinni. Voi olla että maahantuojan takuu ei välttämättä korvaa hajonnutta vetoketjua. Tosin itse jäin vähän ihmettelemään miksi koukut pitää ostaa erikseen? Eikö olisi helpompaa että koukut kuuluisivat laukkurautojen tai laukkujen kanssa samaan pakettiin, kun kerran laukut koukkuja vaativat? Ja miksi luettelossa tai myyjillä ei ole tarkempaa tietoa näistä koukuista?