Pirkanmaan tiet: Kt 66

Pirkanmaan ja vähän Etelä-Pohjanmaan teitäkin tuli taas ajeltua yhden päivän aikana. Tällä kertaa oli oikeen suunnitelma ja ajatusta ajelun takana. Toteutin jo pitkään takaraivossa muhineen suunnitelman, operaatio kantatie 66. Kun kerran ei ole vielä päässyt ajamaan legendaarista Route 66, niin päätin sitten ajaa Suomen vastaavan tien eli Kantatie 66.

Tie on yksi Suomen vanhimmista numeroiduista teistä, se on ollut nykyisellä paikallaan jo vuoden 1938 teinumerointijärjestelmässä. Tie kulkee Orivedeltä Lapualle, ja on noin 180 km pitkä. Sitä käytetään vaihtoehtoisena reittinä valtatielle 3. Nykyisen tien rakentaminen on aloitettu jo 1960-luvun alkupuolella ja viimeiset osat on valmistuneet 1985. Tie on tullut kuuluisaksi kun Jussi Raittinen levytti vuonna 1975 tien heikkoa kuntoa kritisoineen, hitiksi nousseen käännöskappaleenValtatie 66 (Route 66). Raittinen teki myös uusitun kantatien avajaisiin kappaleen Kun on uus kantatie kuuskytkuus. Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kantatie_66

Näytä Kantatie 66 suuremmalla kartalla

Tie on Oriveden päässä hyvässä kunnossa. Mutkaa ja mäkeä löytyy, nopeusrajoitus on 80 ja 100 km/h. Liikennettä ei ole mitenkään hirveästi, mitä nyt paikallisliikennettä ja muutamia rekkoja kuljettamassa tavaraa. Nopeutta pystyy pitämään hyvin yllä ja tarvittaessa ohitukset sujuvat reippaasti. Ohituspaikkoja löytyy sieltä täältä, ainakin moottoripyörille. Oriveden päässä tien varrella ei oikeen ole mitään nähtävää, eikä taukopaikkojakaan. Tosin Orivedellä itsessään on bensa-asemia ja kauppoja ja kahviloita, joissa voi tankata sekä itsensä ja pyöränsä.

Oriveden jälkeen vastaan tulee Juupajoen kunta. Tie sivuaa kuntaa lyhyen matkaa, mutta tien varrella on heti yksi mahdollinen pysähdyspaikka. Katsomisen arvoinen Kallenaution kestikievari. Museo alue ja kahvila. Tosin itse en siellä poikennut, koska se oli vielä kiinni kun ajelin ohi.

Seuraava kunta on Ruovesi. Ruovedellä on melko paljon nähtävää. Ryövärinkuoppa ja Ryövärinkuopan luonnonsuojelualue. N ½ km pituinen luontopolku. Siikaneva on Pirkanmaan suurin yhtenäinen suoalue ja maakunnan tärkein soidensuojelualue. Alueella on noin 6 km pituinen pitkospuinen luontopolku. Ja P-alueen läheisyydessä, n 250 m päässä, tienvieressä on rauhoitettu siirtolohkare Ollinkivi. Jäminkipohja on kylä tien varrella ennen Ruovettä. Jäminkipohjan ja Ruoveden kuntakeskuksen väliin jää Kautunvuolle ja Kautun kanava. Niiden kohdalla Kt 66 ylittää Näsijärven vesistön. Harmi vaan kun siltojen alle ei löytynyt tietä, jolla olisi päässyt katsomaan paikkoja, vuolletta ja kanavaa, vesistön tasolta. Voisiko olla paikka rakentaa jonkinlainen näköalapaikka tähän kohtaan? Orivedeltä Ruovedelle on noin 50 km, ja mikäli olet lähtenyt matkaan paljon aikaisemmin voisi tässä olla tauon paikka. Kesäkuntana Ruovedeltä löytyy kahvila vaikka laivarannasta. Siinä läheisyydessä on myös Runebergin lähde. Ja Kirkon vierestä hautausmaalta löytyy säilötty kirkkovene.

Kirkkovene Ruoveden hautausmaalla

Lähettäjä Panoramat

Seuraava kylä matkalla ylöspäin on Visuvesi. Visuvedellä Kt 66 ylittää Näsijärven vesistön Visuveden kanavan kohdalla. Siellä on pohjoismaiden suurimpia ja viimeisiä kääntösiltoja. Itse en jäänyt odottelemaan tasatunnein tapahtuvaa sillan kääntämistä ja tien sulkemista. Sillan jälkeen on toinen vuolle. Kanavan kohdalle pääsi helpommin katsomana veneiden ja laivojan kulkua ja taisi paikalla olla virvoke kioskikin. Tosin vain kesäaikaan.

Visuveden kanava ja kääntösilta.

Lähettäjä Moottoripyörän satulasta

Onhan Visuveden kylä tunnettu Pusujuhlistaankin. Kesäisin toimintaa kylässä on varmaan enemmänkin. Heti kanavan jälkeen Kt 66 oikealta puolelta pohjoiseen ajettaessa löytyy leipomo jossa on myös kahvila.

Kantatie 66 jatkuu hyvä pintaisena ja mutkaisena, mutta kapeana kohti Virtoja. Tie kulkee metsien keskellä, liikennettä ei ole mitenkään hirveästi, mutta jos edellä kulkee rekka niin sen taakse kertyy herkästi jonoa. Ohituspaikkoja nelipyöräisille ei mitenkään hirveästi ole. Prätkällä kyllä pääsee ohi. Ennen virtoja löytyy Torisevan rotkojärvet. Kolme järveä muodostavat pitkät mutta kapeat ja osittain rannoiltaan todella jyrkät alueet. Järvien aluella on luontopolku ja kesäisin kahvila. Tosin nyt elokuun puolessa välissä kahvila oli jo kiinni. Mutta Virtojen keskustasta löytyy mahdollisuuksia tuoille ja itsensä ja prätkänsä tankkaamiseen. Virroilla on myös Herraskosken kanava jonka yli Kt 66 menee. Kanava alue on todella hienon näköinen istutettuine puineen ja hoidettuine nurmikkoineen. Kanava on yli 800 m pitkä ja katsomisen arvoinen.

Kt 66 jatkuu Virroilta kohti Alavusta ja jossain kohtaa siirrytään Etelä-Pohjanmaan maakuntaan. Tien ympäristö rupeaa pikkuhiljaa muuttumaan tyypilliseksi aakeaksi ja laakeaksi pohjanmaan lakeudeksi. Tosin pikkuhiljaa. Alavuden kohdalla voikin sitten tehdä yhteensä 14 km poikkeuksen Kt 66:lta ja poiketa Suomen suurimassa kyläkaupassa Veljekset Keskisellä Tuurissa. Ja ihmetellä maailman menoa. Tämä poikkeus oli itsekin pakko tehdä, tosin kauppa oli nopeasti kierretty eikä ostoksia mukaan tarttunut. Tämä ehkä johtui siitä että naispuoleisia matkalaisia ei ollut reissussa mukana. Mutta kahvit oli Keskisellä hyvä hörpätä, ja palata pian alkuperäisen suunnitelman toteuttamiseen. Alavudelta tie jatkuu kohti Kuortanetta, tiet muuttuvat suoremmaksi ja niiden ympäristö avarammaksi. Ja perinteisiä pohjalaista talojakin näkyy tien vierellä.

Kuortaneen keskustasta löytyy taukopaikkoja, jossa voi tankata itsensä ja pyöränsä. Kuortaneelta matka jatkuu kohti Lapuaa, joka on reitin päätepiste. Tosin tämä Kt 66 ei pääty Laupan kirkolle, mihin se alkuperäinen tie kaiketi päättyi. Vaan tielle 16, Vaasa Jyväskylä. Olipa tyhmä päätös tielle, mutta näin se kai menee nykypäivänä. Lapualta voi sitten jatkaa matkaa minne mieli tekee. Kaiken kaikkiaan tähän reiluun 180 km matkaan pysähdyksineen menee sen verran aikaa, että päivää on vielä jäljellä. Ja matkaa kanssa.

Mitä kokemuksia sitten jäi käteen elokuun puolessa välissä Kt 66:n ajamisesta? No ainakin sen että liikennettä ei ollut mitenkään hirveästi. Jonossa ei tarvinnut paljon ajaa, autoja oli liikkeellä lähinnä kuntakeskusten ja kylien läheisyydessä. Ja tottakai kyläkaupassa Tuurissa. Tosin leikkuupuimureita oli liikkeellä sitäkin enemmän. Niitä sai varoa, varsinkin pohjanmaan puolella missä peltoja oli enemmän tien vieressä. Suurin osa kesäkahviloista oli jo suljettuina, ainakin viikolla. Tai sitten avautuivat vasta myöhemmin. Eli kahvittelu ja virkistyminen piti hoitaa joko kunta keskusten läheisyydessä olevilla isommissa kahviloissa. Kauppojen tai liikenneasemien yhteydessä. Itse kyllä tykkäsin ajella tällä tiellä, vaikka nopeusrajoitukset olivatkin pääsääntöisesti 100 km/h. Pelkäsin että ajosta tulee vain yhtä tasakaasulla paahtamista, mutta kokemus oli kuitenkin pääsääntöisesti positiivinen. Tosin koskien ja virtaavien vesien läheisyyteen kaipaisin jotakin tauko-/näköalapaikkaa. Tai ainakin hyviä opasteita niille.

Tälläistä tällä kertaa. Seuraavaksi ajetaan jotain muuta tietä, ja ehkä siitä saadaan aikaiseksi jotain muunlaista juttua. 

Ps. Palailin Lapualta kohti Mansea Seinäjoen, Ilmajoen, Kurikan, Kauhajoen, Karvian, Parkanon ja Luhalahden kautta. Päivän pituudeksi tuli reilu 500 km. Ihan kiitettävä päivämatka.