Extempore lähtö prätkäileen oli sunnuntaiaamuna edessä. Kaverin teki mieli Hanna Partasen kalakukkoa suoraan leipomosta, ei siinä sitten muu auttanut kun hypätä moottoripyörän selkeen ja lähtee ajeleen kohto Kuopiota. Tosin reitti kulki pitemmän kaavan mukaan pikkuteitä mukaillen. Ja itte leipomokin aukesi vasta maanantaiaamuna kello 06:00. Aikaa reissuun oli siis reilusti. Ja ilmatkin näyttivät hyvältä, niin mikäs siinä oli ajellessa. Ei tässä kesän aikana kuitenkaan mitään muuta isompaa reissua pääse ajamaan.
Sunnuntaipäivän kilometrisaalis oli jotain 430 km. Ja reitti kulki Tampereelta, Kangasalan, Sahalahden, Kuhmalahden kautta Padasjoelle. Siitä jatkettiin Asikkalaan ja Pulkkilanharjun läpi Päijänteen yli kohti Sysmää. Luhangan, Joutsan, Kangasniemen, Pieksämäen kautta Leppävirralle. Leppävirralta löytyi leirintäalue jossa pääsi mökkiin nukkumaan. Leppävirralta heti aamusta kohti Kuopiota, mutta ei suorintatietä. Kierrettiin Puutossalmen lossin kautta. Sieltä löytyi harvinaisuus sisävesillä, Destian ylläpitämä lossi.
Kuopiossa sitten kaveri sai kalakukkonsa, ja katseltiin vähän paikkoja. Sisävesilaivat näyttivät ainakin isommilta mihin täällä Mansessa on tottunut. Kuopio näytti muutenkin ihan mukiinmenevältä paikalta. Eihän siihen isommin kerinnyt tutustua kun edessä oli kuitenkin toiset melkein 400 km taivalta kohti Tamperetta. Takasin tulo olikin helpompaa, Kuopiosta kohti Suonenjokea, siltä Rautaveden ja Konneveden kautta Laukaalle. Ja Vaajakoskelle Pandan tehtaan myymälässä poikkeamaan. Pitihän minunkin nyt saada jotain "herkkua" tältä reissulta. Kalakukko vs. Lakritsi, no makunsa kullakin. Vaajakoskelta Jyväskylän läpi Keuruulle sieltä Haapakoskelle, Ruovedelle ja Kurun kautta kotiin.
Pääsääntöisesti ajeltiin kolminumeroisia teitä, eli ei missään nimessä pääteitä. Asfaltoituja ja pääsääntöisesti hyvässä kunnossa olevia teitä, liikennemääriltään vähäisiä. Tiet eivät ehkä olleet niitä nopeimpia tai lyhyimipiä Tampereelta Kuopioon ja takaisin, mutta koko "retken" tarkoituskin oli ajella mutkatietä ja nauttia kesästä omalla tavallaan. Toki reittiteknisistä syistä sekaan mahtui pätkiä kaksi tai yksi numeroisista teistä, mutta kaikkemme tehtiin että niitä vältettäisiin. Teiltä löytyi mielenkiintoisia maisemia. Kuten Asikkalan ja Sysmän välistä Pulkkilanharju, joka halkaisee Päijänteen se sitä seuraava Päijänteen kansallispuisto. Ja jo edellämainittu Puutossalmen lossi. Muutenkin idempänä oli Mansenmiehelle erilaisia teitä. Oli isompia mäkiä, ja metsäsempiä maisemia. Ja isompia siltoja. Pääsääntöisesti luotettiin etukäteissuunnitelmaan ja omaan vaistoon kun ajeltiin. Oli mukana toki kaksikin kappaletta Nokian kännyköitä joihin löytyi GPS mokkulat ja karttaohjelmat. Niitä ei kyllä tarvittu, ja muutenkin mopo käytössä ne eivät toimi luotettavasti. Ongelmaksi tulee pidemmällä matkalla virran vähyys. GPS mokkula bluetoothin yli kännykkään niin päivän ajelussa rupee akku huutamaan lisää virtaa. Itselle kävi vanhanaikaisesti, kun ajattelin laittaa Nokia Sportstrackerin seuraamaan kotiin tuloa. Akku loppui kännykästä reilun tunnin jälkeen ja reitin teko jäi siihen.
Ja oli ajelulla toinenkin taka-ajatus. Sain näin hyvin hankittua lisää pisteitä itselleni omaan Eurobilltracker karttaani. Ja tulihan tällä reissulla komea osumakin saaliiksi. Kaikenkaikkiaan ihan hyvä reissu, tuli ajeltua prätkällä ilman sen suurempaa suunnitelmaa ja aikataulua ja setelikartta sai uutta väriä. Ja muutaman valokuvan reissunpäältä sain laitettua Photos sivuille.
Jossain vaiheessa vai tulla linkki karttasivuun jolla on ajoreissu oikeen reitti karttana. Mutta katotaan sitä myöhemmin, jos saan vaikka Google Maps:iin sellaisen tehtyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki tämän blogin kommenti tarkastetaan ennen niiden julkaisemista. Epäasialliset, herjaavat, rasistiset tms. kommentit tullaan poistamaan.