Niin siinä sitten kävi, että kävin "jo" tänään hakemassa Viragon talvisäilytyksestä. Sellaiset 2 viikkoa suunniteltua myöhemmin. Ajokilometrejä ei tänään paljon tullut, mutta tuntuma pyörään kyllä saatiin. Talvirempat onnistui hyvin. Ohjauslaakerin vaihdon todellakin huomaa ajossa. Ja käyntihäiriöt ovat poissa, kun puolan johdon liittimet on vaihdettu. Pölyt pyörän päältä nyt tarvii tietenkin pestä, mutta muuten Virago on pelkkää ajoa vailla.
Sopivasti radion säätiedotuskin tuossa kertoi tänne Pirkanmaalle kylmenevää ja sadetta. Sade voi tulla ehkäpä jopa lumensekaisena. Että sellaista, ei kovin aktiivista ajokauden alkua lupaa. Mutta kesähän on vasta edessä, ja ajopäiviä on varmasti edessä paljon. Ja jos vaikka jatkaisi ajokautta pidemmälle syksyyn, kun alku jäi näin myöhään.
Nyt tarvii vain miettiä meneekö Virago myyntiin ja alkaa uuden isomman pyörän hankkiminen. Vai ajellaanko vielä tämä kesä pikkupyörällä, joka sinänsä kelpaa minun käyttötarkoituksiin. Uuden pyörän hankkiminen on kanssa iso projekti, täysin uuteen kun ei ole varaa. Ja hyvän käytetyn hankkimiseen pitää panostaa.
keskiviikko 14. toukokuuta 2008
perjantai 1. helmikuuta 2008
MP-messut 08
Kävin, näin, mutta en hirveästi saanut uusia elämyksiä mp-08 messuilta. Pyöriä oli tarjolla eri merkkeinä, malleina ja kokoina taas järkyttävä määrä. Sekä vanhoilta tutuilta merkeiltä että uusilta yrittäjiltä. Tuntuu että pyörien koot kasvavat vuosi vuodelta, pikkusieviä keskikokoisia tai pienempiä pyöriä ei ollut hirveästi tarjolla. Tai sitten niitä ei vaan tuoda messuille. Ehkä ne eivät ole tarpeeksi "mediaseksikkäitä" messukuvioihin.
Tilpehööriä ja vaatteita oli taas yksi halli väärällään. Tuntui että sitä puolta oli enemmän tarjolla kuin itse pyöriä. Ja olihan sitä, ainakin osastot olivat tiiviimmässä ja täydempiä. Kai niin vaan tarvii olla joka messuilla. Ja täytyy myöntää ja sieltä vaatepuolelta itsellekin jotain mukaan. Ja kummasti tuntui varuste ja vaate kauppa käyvän. Monella näkyi mukana muovikassia täynnä ajovarusteita,
Itse katselin tapani mukaan kriittisimmällä silmällä custom tarjontaa. Mielestäni tyylikkäimmän, tai minua itseäni himotuttavimman, customin tittelistä kilpailivat Kawasakin VN900 ja Hondan 750 custom. Yamahan osastolla pisti silmään yksi kummastuttava asia. Siellä ei ollut tarjolla customeita kuin isossa luokassa, 1300-1900 kuutiota WildStara. Pikkuiset 650 ja 1100 kuutioiset DragStarit loistivat poissaolollaan. En tiedä eikö näitä pyöriä tuoda enää uusina maahan, vai ovatko nämä nyt niitä "epämediaseksikkäitä" pikku pyöriä? No ehkä joku tietää vastauksen tähän asiaan, tai kaivan itse sen selville kevään aikana.
Verrattuna viime vuoteen tämä vuonna oli huomattavasti mukavampaa käydä messuilla kun oma vierailupäivä oli perjantai. Väkeä oli paljon mutta kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin lauantaina on. Nyt pääsi helposti pyörien lähellä ja koe istumaan niitä. Ja kuviakin sai räpsittyä helpommin, kameran edestä ei, peri suomalaiseen tapaan, kuljetu läheskään niin paljon. Ulkomaalaisia vieraita messut tuntuivat vetävän. Varsinkin itänaapurista ja Virosta oli paljon edustusta.
Valokuvista sen verran että niitä kyllä otettiin, mutta ne tulevat näytille www.nurkkaus.net sivuille. Nykyisen puhelimeni Nokia E65 kamera on niin heikkotasoinen että sillä ei saanut kuvia messuilta lähetettäväksi tänne blogiin. Joten kaikki kuvat otettiin Canonin A80 digipokkarilla ja siirretään sitten suoraan nettisivuilleni. Jonkun kuvan messutytöistä voin tänne laittaa nähtäville. EDIT: Lisäsin sitten sivuille valokuvan Kawasakin messutytöistä. Ja messuista vielä sen verran, että totta kai tuli käytyä oman kerhon osastolla. Eli YCCF (Yamaha Custom Club Finland) täyttää tänä vuonna 10 vuotta ja siellä piti käydä näyttäytymässä, vaikka varsin uusi jäsen kerhossa olenkin.
Tilpehööriä ja vaatteita oli taas yksi halli väärällään. Tuntui että sitä puolta oli enemmän tarjolla kuin itse pyöriä. Ja olihan sitä, ainakin osastot olivat tiiviimmässä ja täydempiä. Kai niin vaan tarvii olla joka messuilla. Ja täytyy myöntää ja sieltä vaatepuolelta itsellekin jotain mukaan. Ja kummasti tuntui varuste ja vaate kauppa käyvän. Monella näkyi mukana muovikassia täynnä ajovarusteita,
Itse katselin tapani mukaan kriittisimmällä silmällä custom tarjontaa. Mielestäni tyylikkäimmän, tai minua itseäni himotuttavimman, customin tittelistä kilpailivat Kawasakin VN900 ja Hondan 750 custom. Yamahan osastolla pisti silmään yksi kummastuttava asia. Siellä ei ollut tarjolla customeita kuin isossa luokassa, 1300-1900 kuutiota WildStara. Pikkuiset 650 ja 1100 kuutioiset DragStarit loistivat poissaolollaan. En tiedä eikö näitä pyöriä tuoda enää uusina maahan, vai ovatko nämä nyt niitä "epämediaseksikkäitä" pikku pyöriä? No ehkä joku tietää vastauksen tähän asiaan, tai kaivan itse sen selville kevään aikana.
Verrattuna viime vuoteen tämä vuonna oli huomattavasti mukavampaa käydä messuilla kun oma vierailupäivä oli perjantai. Väkeä oli paljon mutta kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin lauantaina on. Nyt pääsi helposti pyörien lähellä ja koe istumaan niitä. Ja kuviakin sai räpsittyä helpommin, kameran edestä ei, peri suomalaiseen tapaan, kuljetu läheskään niin paljon. Ulkomaalaisia vieraita messut tuntuivat vetävän. Varsinkin itänaapurista ja Virosta oli paljon edustusta.
Valokuvista sen verran että niitä kyllä otettiin, mutta ne tulevat näytille www.nurkkaus.net sivuille. Nykyisen puhelimeni Nokia E65 kamera on niin heikkotasoinen että sillä ei saanut kuvia messuilta lähetettäväksi tänne blogiin. Joten kaikki kuvat otettiin Canonin A80 digipokkarilla ja siirretään sitten suoraan nettisivuilleni. Jonkun kuvan messutytöistä voin tänne laittaa nähtäville. EDIT: Lisäsin sitten sivuille valokuvan Kawasakin messutytöistä. Ja messuista vielä sen verran, että totta kai tuli käytyä oman kerhon osastolla. Eli YCCF (Yamaha Custom Club Finland) täyttää tänä vuonna 10 vuotta ja siellä piti käydä näyttäytymässä, vaikka varsin uusi jäsen kerhossa olenkin.
| ||
| Lähettäjä Moottoripyörän satulasta |
maanantai 6. elokuuta 2007
Lehdestä luettua
Törmäsin tuossa pari viikkoa sitten viikonlopun Aamulehteä lukiessani aika mielenkiintoiseen ja kiinnostavaan Petri Ahoniemen kolummiin tai kirjoitukseen moottoripyöräilystä. Voit lukea sen täältä Aamulehti, sunnuntai asiat. Ihan kaikkea siinä kirjoitettua en itse kyllä mene allakirjoittamaan, mutta oli siinä paljon asiaakin. Erityisesti autoilijoiden kiusanteko ja ajattelemattomuus/huomaamattomuus moottoripyöräilijoitä kohtaan ja mopoilijoiden onneton ajotaito ja liikennesääntöjen tuntemattomuus.
Siinä kirjoitettiin muunmuassa että
Mopoilijoiden ajotaidosta ja liikennesääntöjen osaamisesta olen aivan samaa mieltä kirjoittajan kanssa
Ajovarusteet tai niiden puute ei ainakaan lisää luottamusta kaksipyöräisillä kulkijoita kohtaan. Pelottaa katsella liikenteessä kun aikuinen mies vie moposkootterilla 7-8 vuotiasta lastaan, lapsi siinä jalkojen välissä seisten. Kummallakin päällä vain ohut t-paita ja shortsit. Onneksi sentään kypärä löytyy. Kummasti se asvaltti kaatuessa rikkoo ihon. No se on tietenkin jokaisen oma asia missä vaatteissa ajelee. Onhan meissä motoristeissakin sellaisia jotka ajelevat mitä ihmeellisimmissä ajovarusteissa. Aikuiset vastaavat itse itsestään mutta lapset ja nuoret ovat eriasia. Se miten ihmiset sitten saadaan käyttämään painavia ja kuumia ajovarusteita keskellä kuuminta kesää on aivan toinen asia. Sitä tuskin saadaa aikaan muulla kuin lakipakolla, niinkuin silloin joskus kypärän käyttö. Jos Suomessa ei olisi kypäräpakkoa osa meistä ajaisi vieläkin ilman kypärää. Taitaa olla ajovarusteiden kanssa sama asia. On tämä sen verta juntti kansa...
Kaikesta huolimatta, kesä tuli vihdoinkin. Ulkona on varjossa 25 astetta lämmintä, syyskesää ja syksyä eli ajokautta on vielä paljon jäljellä. Turvallisia ajokilometrejä niin mopoilijoille, autoilijoille kuin meille moottoripyöräilijöillä
Siinä kirjoitettiin muunmuassa että
Suurimmalle osalle motoristeista pahin vihollinen on asennevammainen autoilijaTämä on tullut huomattua useaankin otteeseen tämän kesän ajoreissuilla. Kolmion takaa tai pihasta tullaan surutta eteen, ei välitetä tuon taivaallista väistämisvelvollisuudesta. Autolla roikutaan aivan takapuskurissa kiinni, vaikka mopoilija ajaa nopeusrajotusten mukaan. Ruuhkassa hyväksi havaittu keino autoilijalta on ruveta pesemään tuulilasiaan silloin kun moottoripyöräilijä on takana, tämän olen itsekin useaan kertaan huomannut varsinkin Tampereen "Rantatiellä" ajaessa. Ei paljon avokypärällä ajaminen huvita. Kummasti se "kesälasolikin" kirveltää silmissä. Ja vilkun käyttö on hukassa varsinkin näissä uusissa kiertoliittymissä, mitä varsinkin Tampereen lähikuntiin nyt paljon rakennetaan. Tosin on liikenteessä sellaisiakin autoilijoita, jotka ymmärtävät liikennesäännöt ja kunnioittavat niitä, ja kaikkia muitakin tiellä liikkujia. Ja varmasti meissä moottoripyöräilijöissäkin löytyy koheltajia ja liikennesäännöistä piittaamattomia kuskeja.
Suuri osa moottoripyöräilijöistä on ajamisen taitureita. Heidän on pakko olla sitä, koska pienikin oma virhe voi maksaa hengen. Hyvä periaate nykyliikenteessä on "antaa autoilijan olla aina oikeassa, vaikka kärry tulisi peltotieltä keltaisen kolmion takaa moottoripyörän eteen". Perikunta ei ole iloinen, vaikka kuollut moottoripyöräilijä olikin oikeassa.
Mopoilijoiden ajotaidosta ja liikennesääntöjen osaamisesta olen aivan samaa mieltä kirjoittajan kanssa
Mopokortti on pelkkä vitsi, helppo teoriakoe.Mopoilla ajellaan jonossa ja vierekkäin keskellä tietä, autoilijoista ja muista tiellä liikkujista välittämättä. Ei tiedetä höläyksen pöläystä liikeensäännöistä, tai ei ainakaan osata soveltaa niitä liikenteeseen. Ajotaidot ovat usein mitä sattuun. Eikä vain nuorilla, aikuisetkin tapaavat ajaa niillä skoottereilla miten sattuu, kummasti se ihminen muuttuu kun vaidetaan sieltä laatikosta neljän pyörän päältä kaksipyöräisen satulaan.
Ajovarusteet tai niiden puute ei ainakaan lisää luottamusta kaksipyöräisillä kulkijoita kohtaan. Pelottaa katsella liikenteessä kun aikuinen mies vie moposkootterilla 7-8 vuotiasta lastaan, lapsi siinä jalkojen välissä seisten. Kummallakin päällä vain ohut t-paita ja shortsit. Onneksi sentään kypärä löytyy. Kummasti se asvaltti kaatuessa rikkoo ihon. No se on tietenkin jokaisen oma asia missä vaatteissa ajelee. Onhan meissä motoristeissakin sellaisia jotka ajelevat mitä ihmeellisimmissä ajovarusteissa. Aikuiset vastaavat itse itsestään mutta lapset ja nuoret ovat eriasia. Se miten ihmiset sitten saadaan käyttämään painavia ja kuumia ajovarusteita keskellä kuuminta kesää on aivan toinen asia. Sitä tuskin saadaa aikaan muulla kuin lakipakolla, niinkuin silloin joskus kypärän käyttö. Jos Suomessa ei olisi kypäräpakkoa osa meistä ajaisi vieläkin ilman kypärää. Taitaa olla ajovarusteiden kanssa sama asia. On tämä sen verta juntti kansa...
Kaikesta huolimatta, kesä tuli vihdoinkin. Ulkona on varjossa 25 astetta lämmintä, syyskesää ja syksyä eli ajokautta on vielä paljon jäljellä. Turvallisia ajokilometrejä niin mopoilijoille, autoilijoille kuin meille moottoripyöräilijöillä
maanantai 11. kesäkuuta 2007
Ahvenanmaa 2007, osa 2
Reissu on sitten onnellisesti ohi. Pyörät pysyivät pystyssä lautoilla, majoituspaikka löytyi helposti ja saaria tuli alettua ympäriinsä ilman suurempia ongelmia. Ja kotimatkakin sujui leppoisasti ajelemalla. Kaikenkaikkiaan koko reissulla tuli kilometrejä n. 700.
Majoitus oli Vårdön saarella Bomans Gesthemmissä. Se on valittu vuoden 2007 retkeilymajaksi. Me olimme omassa saunallisessa mökissa, mutta tarjolla oli myös huoneita päärakennuksessa tai erillisessä piharakennuksessa. Majoituksen hintaan sisältyi aamupala ja petivaatteet. Paikka oli rauhallinen ja siisti, ja aamupala oli runsas ja maittava. Hinta-laatu suhde oli kohdallaan. Ja emäntä puhui suomea niin tultiin toimeen ilman ongelmia, isännän kanssa puhuttiinkin sitten ruotsia.
Tiet saarilla olivat hyvässä kunnossa, kapeita mutta pinnaltaan hyviä. Punertavalla asfaltilla päällystettyjä. Mutta mihinkä kallion päälle tehty tie routisi. Losseja pääsaarella eteen ei osunut kuin yksi, ja silläkin pääsi salmen yli sutjakkaan. Siltoja oli aina siellä täällä. Ajaminen saarella sujui hyvin, suuria turistiruuhkia ei vielä ollut. Ålandstrafikenin yhteysaluksilla kulku sujui suurinpiirtein hyvin. Tosin vähän pelotti toisella lautalla mopon kiinnittäminen lautan kanteen, liinat eivät saaneet minulta ihan täyttä luottamusta. Mutta muuten niillä oli sujuva kulkea. Tosin ihmetytti paikkojen varaussysteemi lautoille. Vaikka me varasimme lauttapaikkaa 1 1/2 kuukautta aikaisemmin, oli alkuperäisen suunnitelman mukainen lautta täynnä. Kuitenkin sillä lautalla oli paljon tyhjää tilaa. Peruutuspaikkoja olisi varmaan pitänyt kysellä suoraan lautalta? No ei siitä suurta vahinkoa tullut, vaikka kuljimmekin vähän erilailla kuin alunperin suunnittelimme.
Nähtävyyksistä kierrettiin Bomarsundin linnan rauniot, Kasteholman linna, Geta vuori ja Pommer laiva Marianhaminan satamassa. Rauniot olivat muutama pystyssä oleva kivimuurin pätkä, mielenkiintoisia historian kannalta muttei mitenkään erikoisen näköisiä. Kasteholma muistutti Hämeenlinnaa, onhan se kai sanoilta ajoilta. Mielenkiintoinen oli sekin. Tuollaisia linnoja kun ei täällä Tampereen seudulla näe. Geta-vuori ei hirveää vaikutusta tehnyt. Tuollaisia nyppylöitä on täällä sisä-Suomessa vaikka kuinka paljon. Ja kun on joskus kiivennyt lähemmäksi 3000 metriä niin mittasuhteet ovat hieman "vinksahtaneet". Pommer oli hieno purjelaiva olisi ollut mielenkiintoista tutustua, mutta ehkä toisen kerran sitten.
Kaiken kaikkiaan reissusta jäi ihan positiiviset fiilingit. Suosittelen kaikille, jos vaan on mahdollista, poikkeamista Ahvenanmaalla. Onhan jokaisen suomalaisen käytävä siellä edes kerran, että oppii jotain maastaan missä asuu. Mutta ensi vuonna reissu suuntautuu johonkin muualle päin Suomea.
Majoitus oli Vårdön saarella Bomans Gesthemmissä. Se on valittu vuoden 2007 retkeilymajaksi. Me olimme omassa saunallisessa mökissa, mutta tarjolla oli myös huoneita päärakennuksessa tai erillisessä piharakennuksessa. Majoituksen hintaan sisältyi aamupala ja petivaatteet. Paikka oli rauhallinen ja siisti, ja aamupala oli runsas ja maittava. Hinta-laatu suhde oli kohdallaan. Ja emäntä puhui suomea niin tultiin toimeen ilman ongelmia, isännän kanssa puhuttiinkin sitten ruotsia.
Tiet saarilla olivat hyvässä kunnossa, kapeita mutta pinnaltaan hyviä. Punertavalla asfaltilla päällystettyjä. Mutta mihinkä kallion päälle tehty tie routisi. Losseja pääsaarella eteen ei osunut kuin yksi, ja silläkin pääsi salmen yli sutjakkaan. Siltoja oli aina siellä täällä. Ajaminen saarella sujui hyvin, suuria turistiruuhkia ei vielä ollut. Ålandstrafikenin yhteysaluksilla kulku sujui suurinpiirtein hyvin. Tosin vähän pelotti toisella lautalla mopon kiinnittäminen lautan kanteen, liinat eivät saaneet minulta ihan täyttä luottamusta. Mutta muuten niillä oli sujuva kulkea. Tosin ihmetytti paikkojen varaussysteemi lautoille. Vaikka me varasimme lauttapaikkaa 1 1/2 kuukautta aikaisemmin, oli alkuperäisen suunnitelman mukainen lautta täynnä. Kuitenkin sillä lautalla oli paljon tyhjää tilaa. Peruutuspaikkoja olisi varmaan pitänyt kysellä suoraan lautalta? No ei siitä suurta vahinkoa tullut, vaikka kuljimmekin vähän erilailla kuin alunperin suunnittelimme.
 |
| Lähettäjä Moottoripyörän satulasta |
Nähtävyyksistä kierrettiin Bomarsundin linnan rauniot, Kasteholman linna, Geta vuori ja Pommer laiva Marianhaminan satamassa. Rauniot olivat muutama pystyssä oleva kivimuurin pätkä, mielenkiintoisia historian kannalta muttei mitenkään erikoisen näköisiä. Kasteholma muistutti Hämeenlinnaa, onhan se kai sanoilta ajoilta. Mielenkiintoinen oli sekin. Tuollaisia linnoja kun ei täällä Tampereen seudulla näe. Geta-vuori ei hirveää vaikutusta tehnyt. Tuollaisia nyppylöitä on täällä sisä-Suomessa vaikka kuinka paljon. Ja kun on joskus kiivennyt lähemmäksi 3000 metriä niin mittasuhteet ovat hieman "vinksahtaneet". Pommer oli hieno purjelaiva olisi ollut mielenkiintoista tutustua, mutta ehkä toisen kerran sitten.
 |
| Lähettäjä Moottoripyörän satulasta |
 |
| Lähettäjä Moottoripyörän satulasta |
Kaiken kaikkiaan reissusta jäi ihan positiiviset fiilingit. Suosittelen kaikille, jos vaan on mahdollista, poikkeamista Ahvenanmaalla. Onhan jokaisen suomalaisen käytävä siellä edes kerran, että oppii jotain maastaan missä asuu. Mutta ensi vuonna reissu suuntautuu johonkin muualle päin Suomea.
perjantai 8. kesäkuuta 2007
Ahvenanmaa 2007
Menopäivä Ahvenanmaalle alkaa olla lopuillaan. Reitti kulki Tampereelta Huittisten Säkylän ja Mynämäen kautta Kustaviin. Sieltä lossilla ja lautoilla Brändön ja perille Vårdön. Huittisiin saakka oli tylsää ajoa isoa tietä pitkin mutta siitä eteenpäin tiet muuttuivat mutkasemmiksi ja paljon mielenkiintoisimmiksi ajaa. Varsinkin Brändön punainen asfalttitie oli hauskaa ajettavaa.
Säät todella suosivat menomatkaa aurinko paistoi koko ajan ja suurimman ajan pilvettömältä taivaalta. Ajallisesti kaikki sujui hyvin. Paljon myöhemmäksi kuin 12 ei lähtöä olisi voinut jättää. Osnässissä Kustavissa ei luppoaikaa ollut kuin 45 minuuttia. Ja matkan aikana ei paljon taukoja pidetty. Torsholmassa Brändössa tosin jouduimme odottamaan nelisen tuntia kun myöhäisempi lautta oli varaushetkellä täynnä ja jouduimme käytämään aikaisempaa lauttaa, mutta auringonpaisteella tästä ei koitunut suurta haittaa.
Mopojen kiinnitys lautoille kyllä ihmetytti. Ensimmäisellä lautalla liinat vielä toimivat ja kiinnityspisteitä löytyi hyvin, mutta toisella lautalla pyörän kiinnitys kanteen meni ihan hyvän onnen piikkiin. Onneksi meri on tyyni eikä lautta paljon kallistele. Toivottavasti pysyy pystyssä. Sen näkee sitten kun ollaan perillä Hummelvikissä.
Seuraava juttu kirjoitetaankin sitten kun ollaan kierretty Ahvenanmaan pääsaarta. Siinä ehkä enemmän tarinaa nähtävyyksistä ja kohteista missä ajella.
Säät todella suosivat menomatkaa aurinko paistoi koko ajan ja suurimman ajan pilvettömältä taivaalta. Ajallisesti kaikki sujui hyvin. Paljon myöhemmäksi kuin 12 ei lähtöä olisi voinut jättää. Osnässissä Kustavissa ei luppoaikaa ollut kuin 45 minuuttia. Ja matkan aikana ei paljon taukoja pidetty. Torsholmassa Brändössa tosin jouduimme odottamaan nelisen tuntia kun myöhäisempi lautta oli varaushetkellä täynnä ja jouduimme käytämään aikaisempaa lauttaa, mutta auringonpaisteella tästä ei koitunut suurta haittaa.
Mopojen kiinnitys lautoille kyllä ihmetytti. Ensimmäisellä lautalla liinat vielä toimivat ja kiinnityspisteitä löytyi hyvin, mutta toisella lautalla pyörän kiinnitys kanteen meni ihan hyvän onnen piikkiin. Onneksi meri on tyyni eikä lautta paljon kallistele. Toivottavasti pysyy pystyssä. Sen näkee sitten kun ollaan perillä Hummelvikissä.
Seuraava juttu kirjoitetaankin sitten kun ollaan kierretty Ahvenanmaan pääsaarta. Siinä ehkä enemmän tarinaa nähtävyyksistä ja kohteista missä ajella.
Tilaa:
Kommentit (Atom)