Kokemuksia huoltoasemista

Näin talven keskellä pikku kirjoitus omista kokemuksista eri huoltoasemilta. Tällä kertaa ei ajeltu moottoripyörällä, mutta onpa tässä blogissa aiemminkin sivuttu asioita muualtakin kuin prätkän selästä. Samanlailla niitä ajatuksia ja mielipiteitä tulee päähän autonpenkilläkin. Jatkossa voisi jopa ajatella jonkinlaista juttusarjaa eri huoltoasemista, joihin ajelureissuilla törmäilee. Tämän kertainen kirjoitusaihe tuli mieleeni tuossa päivällä kun Skodan tankki huusi tyhjyyttään ja poikkesin paikalliselle Teboilille tankkaamaan.

Sen verran kylmää ja kosteaa ilmaa on Mansessa viime päivinä pidellyt että auton lasit on joka aamu, tai ilta välillä on yövuorojakin, olleet umpijäässä. Niitä on sitten raaputeltu oikeen urakalla. Ihmeen hyvin on Skodan lukot olleet sulana, niihin tuhauttelin lukkosulaa ja lukkoöljyä vielä silloin kun lämpötila oli plussan puolella. Mutta ei sitten missään vaiheessa tullut mieleen tunkea sitä lukkoöljyä bensatankin korkkiin. Bensatankin luukku on ihan lukotonta tuosta vaan aukeavaa mallia, mutta korkissa on lukko. Epilän Teboilin pihassa siinä 95E:n vieressä ei sitten bensatankin korkki auennutkaan. Oli ihan umpijäässä, avain ei meinannut ensin mennä edes lukkopesään ja kun sen sinne sai ei sitten hievahtanutkaan mihinkään suuntaan. Eikun Teboilille sisään ja ostaan ensin alkuun lukkosulaa, se vanha omahan on varaston hyllyllä kotona. Niin kuin aina kun lukkosulaa tarvitsisi, se on joko siellä auton sisällä lukot jäässä tai sitten kotona kilometrien päässä.

Eipä ollut Teboilin myyjätär ihmeissään, totesi vaan että et ole tälle päivälle ensimmäinen. Yksi on jo katkaissut avaimensa bensatankinlukkoon. Ja samaan syssyyn jatkoi että ota tosta lukkosula, odota hetki tuon sinulle muovipussillisen kuumaa vettä, millä sulattelet lukon auki. No työvoittohan siittä tuli, 10 minuutin aherruksen jälkeen bensatankin korkki aukesi ja sain tankattua. Onneksi ei ollut kiire mihinkään.

Mutta kyllä Epilän Teboilin myyjätär yllätti positiivisesti. En kerinnyt kissaa sanomaan kun jo oma-alotteisesti toi sitä kuumaa vettä muovipussissa. Vaikka viime aikoina on parjattu ja kommentoitu bensa-asemien palvelualttiudesta ja autojen päälle ymmärtämisestä, niin tämä oli kyllä jo todellista palvelua. Vaikka bensan hinta oli varmaan siinä Mansen keskitasolla 1,129 €/l, halvemmallakin matkan varrella tarjottiin, oli palvelu sen verran hyvää että tästä asemasta voisi saada vaikka vakitankkauspaikan. Tähän on helppo poiketa sekä autolla että moottoripyörällä vaikka ei ihan työmatkan tai muiden ajoreittien varrella olekaan. Mutta on kuitenkin sopivasti lähellä kotia.

Näin todella subjektiivisena, tosin empiiriseä kokemuksena, ja muilta mielipidettä kysymättä, vain tämän yhden kerran perusteella, arvostelen nyt Epilä Teboilin vanhalla kouluarvostelulla asteikolla 4-10.

Teboil Epilä: arvosana 8+

Prätkäilyä Kuopioon ja takaisin...

Extempore lähtö prätkäileen oli sunnuntaiaamuna edessä. Kaverin teki mieli Hanna Partasen kalakukkoa suoraan leipomosta, ei siinä sitten muu auttanut kun hypätä moottoripyörän selkeen ja lähtee ajeleen kohto Kuopiota. Tosin reitti kulki pitemmän kaavan mukaan pikkuteitä mukaillen. Ja itte leipomokin aukesi vasta maanantaiaamuna kello 06:00. Aikaa reissuun oli siis reilusti. Ja ilmatkin näyttivät hyvältä, niin mikäs siinä oli ajellessa. Ei tässä kesän aikana kuitenkaan mitään muuta isompaa reissua pääse ajamaan.

Sunnuntaipäivän kilometrisaalis oli jotain 430 km. Ja reitti kulki Tampereelta, Kangasalan, Sahalahden, Kuhmalahden kautta Padasjoelle. Siitä jatkettiin Asikkalaan ja Pulkkilanharjun läpi Päijänteen yli kohti Sysmää. Luhangan, Joutsan, Kangasniemen, Pieksämäen kautta Leppävirralle. Leppävirralta löytyi leirintäalue jossa pääsi mökkiin nukkumaan. Leppävirralta heti aamusta kohti Kuopiota, mutta ei suorintatietä. Kierrettiin Puutossalmen lossin kautta. Sieltä löytyi harvinaisuus sisävesillä, Destian ylläpitämä lossi.

Kuopiossa sitten kaveri sai kalakukkonsa, ja katseltiin vähän paikkoja. Sisävesilaivat näyttivät ainakin isommilta mihin täällä Mansessa on tottunut. Kuopio näytti muutenkin ihan mukiinmenevältä paikalta. Eihän siihen isommin kerinnyt tutustua kun edessä oli kuitenkin toiset melkein 400 km taivalta kohti Tamperetta. Takasin tulo olikin helpompaa, Kuopiosta kohti Suonenjokea, siltä Rautaveden ja Konneveden kautta Laukaalle. Ja Vaajakoskelle Pandan tehtaan myymälässä poikkeamaan. Pitihän minunkin nyt saada jotain "herkkua" tältä reissulta. Kalakukko vs. Lakritsi, no makunsa kullakin. Vaajakoskelta Jyväskylän läpi Keuruulle sieltä Haapakoskelle, Ruovedelle ja Kurun kautta kotiin.

Pääsääntöisesti ajeltiin kolminumeroisia teitä, eli ei missään nimessä pääteitä. Asfaltoituja ja pääsääntöisesti hyvässä kunnossa olevia teitä, liikennemääriltään vähäisiä. Tiet eivät ehkä olleet niitä nopeimpia tai lyhyimipiä Tampereelta Kuopioon ja takaisin, mutta koko "retken" tarkoituskin oli ajella mutkatietä ja nauttia kesästä omalla tavallaan. Toki reittiteknisistä syistä sekaan mahtui pätkiä kaksi tai yksi numeroisista teistä, mutta kaikkemme tehtiin että niitä vältettäisiin. Teiltä löytyi mielenkiintoisia maisemia. Kuten Asikkalan ja Sysmän välistä Pulkkilanharju, joka halkaisee Päijänteen se sitä seuraava Päijänteen kansallispuisto. Ja jo edellämainittu Puutossalmen lossi. Muutenkin idempänä oli Mansenmiehelle erilaisia teitä. Oli isompia mäkiä, ja metsäsempiä maisemia. Ja isompia siltoja. Pääsääntöisesti luotettiin etukäteissuunnitelmaan ja omaan vaistoon kun ajeltiin. Oli mukana toki kaksikin kappaletta Nokian kännyköitä joihin löytyi GPS mokkulat ja karttaohjelmat. Niitä ei kyllä tarvittu, ja muutenkin mopo käytössä ne eivät toimi luotettavasti. Ongelmaksi tulee pidemmällä matkalla virran vähyys. GPS mokkula bluetoothin yli kännykkään niin päivän ajelussa rupee akku huutamaan lisää virtaa. Itselle kävi vanhanaikaisesti, kun ajattelin laittaa Nokia Sportstrackerin seuraamaan kotiin tuloa. Akku loppui kännykästä reilun tunnin jälkeen ja reitin teko jäi siihen.

Ja oli ajelulla toinenkin taka-ajatus. Sain näin hyvin hankittua lisää pisteitä itselleni omaan Eurobilltracker karttaani. Ja tulihan tällä reissulla komea osumakin saaliiksi. Kaikenkaikkiaan ihan hyvä reissu, tuli ajeltua prätkällä ilman sen suurempaa suunnitelmaa ja aikataulua ja setelikartta sai uutta väriä. Ja muutaman valokuvan reissunpäältä sain laitettua Photos sivuille.

Jossain vaiheessa vai tulla linkki karttasivuun jolla on ajoreissu oikeen reitti karttana. Mutta katotaan sitä myöhemmin, jos saan vaikka Google Maps:iin sellaisen tehtyä.

Ajokausi 2008 alkoi

Niin siinä sitten kävi, että kävin "jo" tänään hakemassa Viragon talvisäilytyksestä. Sellaiset 2 viikkoa suunniteltua myöhemmin. Ajokilometrejä ei tänään paljon tullut, mutta tuntuma pyörään kyllä saatiin. Talvirempat onnistui hyvin. Ohjauslaakerin vaihdon todellakin huomaa ajossa. Ja käyntihäiriöt ovat poissa, kun puolan johdon liittimet on vaihdettu. Pölyt pyörän päältä nyt tarvii tietenkin pestä, mutta muuten Virago on pelkkää ajoa vailla.

Sopivasti radion säätiedotuskin tuossa kertoi tänne Pirkanmaalle kylmenevää ja sadetta. Sade voi tulla ehkäpä jopa lumensekaisena. Että sellaista, ei kovin aktiivista ajokauden alkua lupaa. Mutta kesähän on vasta edessä, ja ajopäiviä on varmasti edessä paljon. Ja jos vaikka jatkaisi ajokautta pidemmälle syksyyn, kun alku jäi näin myöhään.

Nyt tarvii vain miettiä meneekö Virago myyntiin ja alkaa uuden isomman pyörän hankkiminen. Vai ajellaanko vielä tämä kesä pikkupyörällä, joka sinänsä kelpaa minun käyttötarkoituksiin. Uuden pyörän hankkiminen on kanssa iso projekti, täysin uuteen kun ei ole varaa. Ja hyvän käytetyn hankkimiseen pitää panostaa.

MP-messut 08

Kävin, näin, mutta en hirveästi saanut uusia elämyksiä mp-08 messuilta. Pyöriä oli tarjolla eri merkkeinä, malleina ja kokoina taas järkyttävä määrä. Sekä vanhoilta tutuilta merkeiltä että uusilta yrittäjiltä. Tuntuu että pyörien koot kasvavat vuosi vuodelta, pikkusieviä keskikokoisia tai pienempiä pyöriä ei ollut hirveästi tarjolla. Tai sitten niitä ei vaan tuoda messuille. Ehkä ne eivät ole tarpeeksi "mediaseksikkäitä" messukuvioihin.

Tilpehööriä ja vaatteita oli taas yksi halli väärällään. Tuntui että sitä puolta oli enemmän tarjolla kuin itse pyöriä. Ja olihan sitä, ainakin osastot olivat tiiviimmässä ja täydempiä. Kai niin vaan tarvii olla joka messuilla. Ja täytyy myöntää ja sieltä vaatepuolelta itsellekin jotain mukaan. Ja kummasti tuntui varuste ja vaate kauppa käyvän. Monella näkyi mukana muovikassia täynnä ajovarusteita,

Itse katselin tapani mukaan kriittisimmällä silmällä custom tarjontaa. Mielestäni tyylikkäimmän, tai minua itseäni himotuttavimman, customin tittelistä kilpailivat Kawasakin VN900 ja Hondan 750 custom. Yamahan osastolla pisti silmään yksi kummastuttava asia. Siellä ei ollut tarjolla customeita kuin isossa luokassa, 1300-1900 kuutiota WildStara. Pikkuiset 650 ja 1100 kuutioiset DragStarit loistivat poissaolollaan. En tiedä eikö näitä pyöriä tuoda enää uusina maahan, vai ovatko nämä nyt niitä "epämediaseksikkäitä" pikku pyöriä? No ehkä joku tietää vastauksen tähän asiaan, tai kaivan itse sen selville kevään aikana.

Verrattuna viime vuoteen tämä vuonna oli huomattavasti mukavampaa käydä messuilla kun oma vierailupäivä oli perjantai. Väkeä oli paljon mutta kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin lauantaina on. Nyt pääsi helposti pyörien lähellä ja koe istumaan niitä. Ja kuviakin sai räpsittyä helpommin, kameran edestä ei, peri suomalaiseen tapaan, kuljetu läheskään niin paljon. Ulkomaalaisia vieraita messut tuntuivat vetävän. Varsinkin itänaapurista ja Virosta oli paljon edustusta.

Valokuvista sen verran että niitä kyllä otettiin, mutta ne tulevat näytille www.nurkkaus.net sivuille. Nykyisen puhelimeni Nokia E65 kamera on niin heikkotasoinen että sillä ei saanut kuvia messuilta lähetettäväksi tänne blogiin. Joten kaikki kuvat otettiin Canonin A80 digipokkarilla ja siirretään sitten suoraan nettisivuilleni. Jonkun kuvan messutytöistä voin tänne laittaa nähtäville. EDIT: Lisäsin sitten sivuille valokuvan Kawasakin messutytöistä. Ja messuista vielä sen verran, että totta kai tuli käytyä oman kerhon osastolla. Eli YCCF (Yamaha Custom Club Finland) täyttää tänä vuonna 10 vuotta ja siellä piti käydä näyttäytymässä, vaikka varsin uusi jäsen kerhossa olenkin.

Kawasakin messutytöt MP-08 messuilta

Lähettäjä Moottoripyörän satulasta

Lehdestä luettua

Törmäsin tuossa pari viikkoa sitten viikonlopun Aamulehteä lukiessani aika mielenkiintoiseen ja kiinnostavaan Petri Ahoniemen kolummiin tai kirjoitukseen moottoripyöräilystä. Voit lukea sen täältä Aamulehti, sunnuntai asiat. Ihan kaikkea siinä kirjoitettua en itse kyllä mene allakirjoittamaan, mutta oli siinä paljon asiaakin. Erityisesti autoilijoiden kiusanteko ja ajattelemattomuus/huomaamattomuus moottoripyöräilijoitä kohtaan ja mopoilijoiden onneton ajotaito ja liikennesääntöjen tuntemattomuus.

Siinä kirjoitettiin muunmuassa että

Suurimmalle osalle motoristeista pahin vihollinen on asennevammainen autoilija

Tämä on tullut huomattua useaankin otteeseen tämän kesän ajoreissuilla. Kolmion takaa tai pihasta tullaan surutta eteen, ei välitetä tuon taivaallista väistämisvelvollisuudesta. Autolla roikutaan aivan takapuskurissa kiinni, vaikka mopoilija ajaa nopeusrajotusten mukaan. Ruuhkassa hyväksi havaittu keino autoilijalta on ruveta pesemään tuulilasiaan silloin kun moottoripyöräilijä on takana, tämän olen itsekin useaan kertaan huomannut varsinkin Tampereen "Rantatiellä" ajaessa. Ei paljon avokypärällä ajaminen huvita. Kummasti se "kesälasolikin" kirveltää silmissä. Ja vilkun käyttö on hukassa varsinkin näissä uusissa kiertoliittymissä, mitä varsinkin Tampereen lähikuntiin nyt paljon rakennetaan. Tosin on liikenteessä sellaisiakin autoilijoita, jotka ymmärtävät liikennesäännöt ja kunnioittavat niitä, ja kaikkia muitakin tiellä liikkujia. Ja varmasti meissä moottoripyöräilijöissäkin löytyy koheltajia ja liikennesäännöistä piittaamattomia kuskeja.

Suuri osa moottoripyöräilijöistä on ajamisen taitureita. Heidän on pakko olla sitä, koska pienikin oma virhe voi maksaa hengen. Hyvä periaate nykyliikenteessä on "antaa autoilijan olla aina oikeassa, vaikka kärry tulisi peltotieltä keltaisen kolmion takaa moottoripyörän eteen". Perikunta ei ole iloinen, vaikka kuollut moottoripyöräilijä olikin oikeassa.

Mopoilijoiden ajotaidosta ja liikennesääntöjen osaamisesta olen aivan samaa mieltä kirjoittajan kanssa

Mopokortti on pelkkä vitsi, helppo teoriakoe.

Mopoilla ajellaan jonossa ja vierekkäin keskellä tietä, autoilijoista ja muista tiellä liikkujista välittämättä. Ei tiedetä höläyksen pöläystä liikeensäännöistä, tai ei ainakaan osata soveltaa niitä liikenteeseen. Ajotaidot ovat usein mitä sattuun. Eikä vain nuorilla, aikuisetkin tapaavat ajaa niillä skoottereilla miten sattuu, kummasti se ihminen muuttuu kun vaidetaan sieltä laatikosta neljän pyörän päältä kaksipyöräisen satulaan.

Ajovarusteet tai niiden puute ei ainakaan lisää luottamusta kaksipyöräisillä kulkijoita kohtaan. Pelottaa katsella liikenteessä kun aikuinen mies vie moposkootterilla 7-8 vuotiasta lastaan, lapsi siinä jalkojen välissä seisten. Kummallakin päällä vain ohut t-paita ja shortsit. Onneksi sentään kypärä löytyy. Kummasti se asvaltti kaatuessa rikkoo ihon. No se on tietenkin jokaisen oma asia missä vaatteissa ajelee. Onhan meissä motoristeissakin sellaisia jotka ajelevat mitä ihmeellisimmissä ajovarusteissa. Aikuiset vastaavat itse itsestään mutta lapset ja nuoret ovat eriasia. Se miten ihmiset sitten saadaan käyttämään painavia ja kuumia ajovarusteita keskellä kuuminta kesää on aivan toinen asia. Sitä tuskin saadaa aikaan muulla kuin lakipakolla, niinkuin silloin joskus kypärän käyttö. Jos Suomessa ei olisi kypäräpakkoa osa meistä ajaisi vieläkin ilman kypärää. Taitaa olla ajovarusteiden kanssa sama asia. On tämä sen verta juntti kansa...

Kaikesta huolimatta, kesä tuli vihdoinkin. Ulkona on varjossa 25 astetta lämmintä, syyskesää ja syksyä eli ajokautta on vielä paljon jäljellä. Turvallisia ajokilometrejä niin mopoilijoille, autoilijoille kuin meille moottoripyöräilijöillä