Näin siinä sitten kävi. Kevään ensimmäinen on nyt nähty. Prätkä meinaan. Tän kevään ensimmäinen prätkä tuli vastaan tänään (20.3.2009) täällä Mansen seudulla. Joku onnellinen ajeli prätkällä 3-tiellä Rajasalmen siltojen luona, melkein kuivalla moottoriteillä. No isot tiet ovat jo kohtuu kuivia ja hyvin sulaneita, ainakin päivisin. Niin mikäs niillä on ajellssa? Mutta kyllä näillä sivuteillä joita itse joutuu ajelemaan on vielä melko sohjoista, paikka paikoin.
Olen silti kateellinen. Taas nousi mopokuume oikeen toden teolla. Joutuu kyllä muutaman viikon vielä odottelemaan omaa ajokauden alkua. Talviloma tulossa joskus huhtikuun lopulla, jos vaikka silloin saisi oman prätkänsäkin alleen.
Odottavan aika on pitkä, ennenkuin saa prätkän alla. Kesä tosin menee taas liian nopeasti, ja syksyllä harmittaa kun jäin niin monta reissua ajamatta. Mutta mitään ei suunnitella, ajetaan vain...
perjantai 20. maaliskuuta 2009
torstai 8. tammikuuta 2009
Bensan kulutuksesta...
Katselin eilen 7. tammikuuta 2009 MTV3:lta Myytinmurtajat ohjelmaa ja siinä oli aika mielenkiintoinen juttu bensankulutuksesta. Ajoivat autolla rekan perässä niin lähellä että rekan muodostama ilmavirta tai imu säästää bensaa. 90 km/h vauhdilla ja eri etäisyyksillä tuli aika mielenkiintoisia tuloksia. Bensan kulutus pieneni parhaimmillaan miltei 40%. Tosin tämä pienennys vaati vain 3 metrin etäisyyden rekan perästä. Sulaa hulluutta ajaa niin lähellä. Mutta 30 metrin etäisyys rekan perästä tiputti kulutusta jo 11%. Tuo 30 metrin etäisyyskin taitaa olla liian pieni 90 km/h nopeudesta, jos hyvällä kelillä suositeltu turvaväli edellä olevaan on 4-5 sekunttia. 90 km/h on 25 m/s ja jos turvaväli on 4 sekunttia, olisi turvaväli metreinä 100 m. Tosin en kyllä ole kenenkään nähneen näin pitkällä turvavälillä maantiellä ajavan. Taitaa se turvaväli yleensä olla 2-3 sekunnin luokkaa, mutta tuollakin ajalla turvallinen etäisyys olisi 50-75 metriä.
Mutta silti mielenkiintoinen huomio tuo bensankulutuksen tippuminen, kun peesaa rekkaa. Nuo tuloksethan ovat vain kokeellisia radalla ajettuja ja mitattuja. Kuinkahan on asianlaita todellisessa liikenteessä? Tuskin päästään kovinkaan kummoisiin bensankulutus säästöihin, jos pidetään edes välttävää turvaväliä ja ajetaan vaihtelevassa liikennevirrassa. Enkä rupea edes itse käytännössä kokeilemaan tuota asiaa.
Kuinkahan tuo rekan tai edellä ajavan auton imu vaikuttaa moottoripyörään? Onko samanlaisia vaikutuksia bensan kulutukseen? En tiedä, enkä tätäkään rupea käytännössä kokeilemaan. Tämä nyt on vaan tälläinen talven ratoksi heitetty ajatusleikki. On kuitenkin turvallisempaa ajaa hyvällä turvavälillä ja seurata liikennettä, kuin yrittää saa aikaiseksi bensansäästöä oman ja muiden liikenneturvallisuuden kustannuksella. Kyllä ne säästöt siinä kulutuksessa on saatava jostain muualta.
Mutta silti mielenkiintoinen huomio tuo bensankulutuksen tippuminen, kun peesaa rekkaa. Nuo tuloksethan ovat vain kokeellisia radalla ajettuja ja mitattuja. Kuinkahan on asianlaita todellisessa liikenteessä? Tuskin päästään kovinkaan kummoisiin bensankulutus säästöihin, jos pidetään edes välttävää turvaväliä ja ajetaan vaihtelevassa liikennevirrassa. Enkä rupea edes itse käytännössä kokeilemaan tuota asiaa.
Kuinkahan tuo rekan tai edellä ajavan auton imu vaikuttaa moottoripyörään? Onko samanlaisia vaikutuksia bensan kulutukseen? En tiedä, enkä tätäkään rupea käytännössä kokeilemaan. Tämä nyt on vaan tälläinen talven ratoksi heitetty ajatusleikki. On kuitenkin turvallisempaa ajaa hyvällä turvavälillä ja seurata liikennettä, kuin yrittää saa aikaiseksi bensansäästöä oman ja muiden liikenneturvallisuuden kustannuksella. Kyllä ne säästöt siinä kulutuksessa on saatava jostain muualta.
maanantai 5. tammikuuta 2009
Kokemuksia huoltoasemista
Näin talven keskellä pikku kirjoitus omista kokemuksista eri huoltoasemilta. Tällä kertaa ei ajeltu moottoripyörällä, mutta onpa tässä blogissa aiemminkin sivuttu asioita muualtakin kuin prätkän selästä. Samanlailla niitä ajatuksia ja mielipiteitä tulee päähän autonpenkilläkin. Jatkossa voisi jopa ajatella jonkinlaista juttusarjaa eri huoltoasemista, joihin ajelureissuilla törmäilee. Tämän kertainen kirjoitusaihe tuli mieleeni tuossa päivällä kun Skodan tankki huusi tyhjyyttään ja poikkesin paikalliselle Teboilille tankkaamaan.
Sen verran kylmää ja kosteaa ilmaa on Mansessa viime päivinä pidellyt että auton lasit on joka aamu, tai ilta välillä on yövuorojakin, olleet umpijäässä. Niitä on sitten raaputeltu oikeen urakalla. Ihmeen hyvin on Skodan lukot olleet sulana, niihin tuhauttelin lukkosulaa ja lukkoöljyä vielä silloin kun lämpötila oli plussan puolella. Mutta ei sitten missään vaiheessa tullut mieleen tunkea sitä lukkoöljyä bensatankin korkkiin. Bensatankin luukku on ihan lukotonta tuosta vaan aukeavaa mallia, mutta korkissa on lukko. Epilän Teboilin pihassa siinä 95E:n vieressä ei sitten bensatankin korkki auennutkaan. Oli ihan umpijäässä, avain ei meinannut ensin mennä edes lukkopesään ja kun sen sinne sai ei sitten hievahtanutkaan mihinkään suuntaan. Eikun Teboilille sisään ja ostaan ensin alkuun lukkosulaa, se vanha omahan on varaston hyllyllä kotona. Niin kuin aina kun lukkosulaa tarvitsisi, se on joko siellä auton sisällä lukot jäässä tai sitten kotona kilometrien päässä.
Eipä ollut Teboilin myyjätär ihmeissään, totesi vaan että et ole tälle päivälle ensimmäinen. Yksi on jo katkaissut avaimensa bensatankinlukkoon. Ja samaan syssyyn jatkoi että ota tosta lukkosula, odota hetki tuon sinulle muovipussillisen kuumaa vettä, millä sulattelet lukon auki. No työvoittohan siittä tuli, 10 minuutin aherruksen jälkeen bensatankin korkki aukesi ja sain tankattua. Onneksi ei ollut kiire mihinkään.
Mutta kyllä Epilän Teboilin myyjätär yllätti positiivisesti. En kerinnyt kissaa sanomaan kun jo oma-alotteisesti toi sitä kuumaa vettä muovipussissa. Vaikka viime aikoina on parjattu ja kommentoitu bensa-asemien palvelualttiudesta ja autojen päälle ymmärtämisestä, niin tämä oli kyllä jo todellista palvelua. Vaikka bensan hinta oli varmaan siinä Mansen keskitasolla 1,129 €/l, halvemmallakin matkan varrella tarjottiin, oli palvelu sen verran hyvää että tästä asemasta voisi saada vaikka vakitankkauspaikan. Tähän on helppo poiketa sekä autolla että moottoripyörällä vaikka ei ihan työmatkan tai muiden ajoreittien varrella olekaan. Mutta on kuitenkin sopivasti lähellä kotia.
Näin todella subjektiivisena, tosin empiiriseä kokemuksena, ja muilta mielipidettä kysymättä, vain tämän yhden kerran perusteella, arvostelen nyt Epilä Teboilin vanhalla kouluarvostelulla asteikolla 4-10.
Teboil Epilä: arvosana 8+
Sen verran kylmää ja kosteaa ilmaa on Mansessa viime päivinä pidellyt että auton lasit on joka aamu, tai ilta välillä on yövuorojakin, olleet umpijäässä. Niitä on sitten raaputeltu oikeen urakalla. Ihmeen hyvin on Skodan lukot olleet sulana, niihin tuhauttelin lukkosulaa ja lukkoöljyä vielä silloin kun lämpötila oli plussan puolella. Mutta ei sitten missään vaiheessa tullut mieleen tunkea sitä lukkoöljyä bensatankin korkkiin. Bensatankin luukku on ihan lukotonta tuosta vaan aukeavaa mallia, mutta korkissa on lukko. Epilän Teboilin pihassa siinä 95E:n vieressä ei sitten bensatankin korkki auennutkaan. Oli ihan umpijäässä, avain ei meinannut ensin mennä edes lukkopesään ja kun sen sinne sai ei sitten hievahtanutkaan mihinkään suuntaan. Eikun Teboilille sisään ja ostaan ensin alkuun lukkosulaa, se vanha omahan on varaston hyllyllä kotona. Niin kuin aina kun lukkosulaa tarvitsisi, se on joko siellä auton sisällä lukot jäässä tai sitten kotona kilometrien päässä.
Eipä ollut Teboilin myyjätär ihmeissään, totesi vaan että et ole tälle päivälle ensimmäinen. Yksi on jo katkaissut avaimensa bensatankinlukkoon. Ja samaan syssyyn jatkoi että ota tosta lukkosula, odota hetki tuon sinulle muovipussillisen kuumaa vettä, millä sulattelet lukon auki. No työvoittohan siittä tuli, 10 minuutin aherruksen jälkeen bensatankin korkki aukesi ja sain tankattua. Onneksi ei ollut kiire mihinkään.
Mutta kyllä Epilän Teboilin myyjätär yllätti positiivisesti. En kerinnyt kissaa sanomaan kun jo oma-alotteisesti toi sitä kuumaa vettä muovipussissa. Vaikka viime aikoina on parjattu ja kommentoitu bensa-asemien palvelualttiudesta ja autojen päälle ymmärtämisestä, niin tämä oli kyllä jo todellista palvelua. Vaikka bensan hinta oli varmaan siinä Mansen keskitasolla 1,129 €/l, halvemmallakin matkan varrella tarjottiin, oli palvelu sen verran hyvää että tästä asemasta voisi saada vaikka vakitankkauspaikan. Tähän on helppo poiketa sekä autolla että moottoripyörällä vaikka ei ihan työmatkan tai muiden ajoreittien varrella olekaan. Mutta on kuitenkin sopivasti lähellä kotia.
Näin todella subjektiivisena, tosin empiiriseä kokemuksena, ja muilta mielipidettä kysymättä, vain tämän yhden kerran perusteella, arvostelen nyt Epilä Teboilin vanhalla kouluarvostelulla asteikolla 4-10.
Teboil Epilä: arvosana 8+
maanantai 28. heinäkuuta 2008
Prätkäilyä Kuopioon ja takaisin...
Extempore lähtö prätkäileen oli sunnuntaiaamuna edessä. Kaverin teki mieli Hanna Partasen kalakukkoa suoraan leipomosta, ei siinä sitten muu auttanut kun hypätä moottoripyörän selkeen ja lähtee ajeleen kohto Kuopiota. Tosin reitti kulki pitemmän kaavan mukaan pikkuteitä mukaillen. Ja itte leipomokin aukesi vasta maanantaiaamuna kello 06:00. Aikaa reissuun oli siis reilusti. Ja ilmatkin näyttivät hyvältä, niin mikäs siinä oli ajellessa. Ei tässä kesän aikana kuitenkaan mitään muuta isompaa reissua pääse ajamaan.
Sunnuntaipäivän kilometrisaalis oli jotain 430 km. Ja reitti kulki Tampereelta, Kangasalan, Sahalahden, Kuhmalahden kautta Padasjoelle. Siitä jatkettiin Asikkalaan ja Pulkkilanharjun läpi Päijänteen yli kohti Sysmää. Luhangan, Joutsan, Kangasniemen, Pieksämäen kautta Leppävirralle. Leppävirralta löytyi leirintäalue jossa pääsi mökkiin nukkumaan. Leppävirralta heti aamusta kohti Kuopiota, mutta ei suorintatietä. Kierrettiin Puutossalmen lossin kautta. Sieltä löytyi harvinaisuus sisävesillä, Destian ylläpitämä lossi.
Kuopiossa sitten kaveri sai kalakukkonsa, ja katseltiin vähän paikkoja. Sisävesilaivat näyttivät ainakin isommilta mihin täällä Mansessa on tottunut. Kuopio näytti muutenkin ihan mukiinmenevältä paikalta. Eihän siihen isommin kerinnyt tutustua kun edessä oli kuitenkin toiset melkein 400 km taivalta kohti Tamperetta. Takasin tulo olikin helpompaa, Kuopiosta kohti Suonenjokea, siltä Rautaveden ja Konneveden kautta Laukaalle. Ja Vaajakoskelle Pandan tehtaan myymälässä poikkeamaan. Pitihän minunkin nyt saada jotain "herkkua" tältä reissulta. Kalakukko vs. Lakritsi, no makunsa kullakin. Vaajakoskelta Jyväskylän läpi Keuruulle sieltä Haapakoskelle, Ruovedelle ja Kurun kautta kotiin.
Pääsääntöisesti ajeltiin kolminumeroisia teitä, eli ei missään nimessä pääteitä. Asfaltoituja ja pääsääntöisesti hyvässä kunnossa olevia teitä, liikennemääriltään vähäisiä. Tiet eivät ehkä olleet niitä nopeimpia tai lyhyimipiä Tampereelta Kuopioon ja takaisin, mutta koko "retken" tarkoituskin oli ajella mutkatietä ja nauttia kesästä omalla tavallaan. Toki reittiteknisistä syistä sekaan mahtui pätkiä kaksi tai yksi numeroisista teistä, mutta kaikkemme tehtiin että niitä vältettäisiin. Teiltä löytyi mielenkiintoisia maisemia. Kuten Asikkalan ja Sysmän välistä Pulkkilanharju, joka halkaisee Päijänteen se sitä seuraava Päijänteen kansallispuisto. Ja jo edellämainittu Puutossalmen lossi. Muutenkin idempänä oli Mansenmiehelle erilaisia teitä. Oli isompia mäkiä, ja metsäsempiä maisemia. Ja isompia siltoja. Pääsääntöisesti luotettiin etukäteissuunnitelmaan ja omaan vaistoon kun ajeltiin. Oli mukana toki kaksikin kappaletta Nokian kännyköitä joihin löytyi GPS mokkulat ja karttaohjelmat. Niitä ei kyllä tarvittu, ja muutenkin mopo käytössä ne eivät toimi luotettavasti. Ongelmaksi tulee pidemmällä matkalla virran vähyys. GPS mokkula bluetoothin yli kännykkään niin päivän ajelussa rupee akku huutamaan lisää virtaa. Itselle kävi vanhanaikaisesti, kun ajattelin laittaa Nokia Sportstrackerin seuraamaan kotiin tuloa. Akku loppui kännykästä reilun tunnin jälkeen ja reitin teko jäi siihen.
Ja oli ajelulla toinenkin taka-ajatus. Sain näin hyvin hankittua lisää pisteitä itselleni omaan Eurobilltracker karttaani. Ja tulihan tällä reissulla komea osumakin saaliiksi. Kaikenkaikkiaan ihan hyvä reissu, tuli ajeltua prätkällä ilman sen suurempaa suunnitelmaa ja aikataulua ja setelikartta sai uutta väriä. Ja muutaman valokuvan reissunpäältä sain laitettua Photos sivuille.
Jossain vaiheessa vai tulla linkki karttasivuun jolla on ajoreissu oikeen reitti karttana. Mutta katotaan sitä myöhemmin, jos saan vaikka Google Maps:iin sellaisen tehtyä.
Sunnuntaipäivän kilometrisaalis oli jotain 430 km. Ja reitti kulki Tampereelta, Kangasalan, Sahalahden, Kuhmalahden kautta Padasjoelle. Siitä jatkettiin Asikkalaan ja Pulkkilanharjun läpi Päijänteen yli kohti Sysmää. Luhangan, Joutsan, Kangasniemen, Pieksämäen kautta Leppävirralle. Leppävirralta löytyi leirintäalue jossa pääsi mökkiin nukkumaan. Leppävirralta heti aamusta kohti Kuopiota, mutta ei suorintatietä. Kierrettiin Puutossalmen lossin kautta. Sieltä löytyi harvinaisuus sisävesillä, Destian ylläpitämä lossi.
Kuopiossa sitten kaveri sai kalakukkonsa, ja katseltiin vähän paikkoja. Sisävesilaivat näyttivät ainakin isommilta mihin täällä Mansessa on tottunut. Kuopio näytti muutenkin ihan mukiinmenevältä paikalta. Eihän siihen isommin kerinnyt tutustua kun edessä oli kuitenkin toiset melkein 400 km taivalta kohti Tamperetta. Takasin tulo olikin helpompaa, Kuopiosta kohti Suonenjokea, siltä Rautaveden ja Konneveden kautta Laukaalle. Ja Vaajakoskelle Pandan tehtaan myymälässä poikkeamaan. Pitihän minunkin nyt saada jotain "herkkua" tältä reissulta. Kalakukko vs. Lakritsi, no makunsa kullakin. Vaajakoskelta Jyväskylän läpi Keuruulle sieltä Haapakoskelle, Ruovedelle ja Kurun kautta kotiin.
Pääsääntöisesti ajeltiin kolminumeroisia teitä, eli ei missään nimessä pääteitä. Asfaltoituja ja pääsääntöisesti hyvässä kunnossa olevia teitä, liikennemääriltään vähäisiä. Tiet eivät ehkä olleet niitä nopeimpia tai lyhyimipiä Tampereelta Kuopioon ja takaisin, mutta koko "retken" tarkoituskin oli ajella mutkatietä ja nauttia kesästä omalla tavallaan. Toki reittiteknisistä syistä sekaan mahtui pätkiä kaksi tai yksi numeroisista teistä, mutta kaikkemme tehtiin että niitä vältettäisiin. Teiltä löytyi mielenkiintoisia maisemia. Kuten Asikkalan ja Sysmän välistä Pulkkilanharju, joka halkaisee Päijänteen se sitä seuraava Päijänteen kansallispuisto. Ja jo edellämainittu Puutossalmen lossi. Muutenkin idempänä oli Mansenmiehelle erilaisia teitä. Oli isompia mäkiä, ja metsäsempiä maisemia. Ja isompia siltoja. Pääsääntöisesti luotettiin etukäteissuunnitelmaan ja omaan vaistoon kun ajeltiin. Oli mukana toki kaksikin kappaletta Nokian kännyköitä joihin löytyi GPS mokkulat ja karttaohjelmat. Niitä ei kyllä tarvittu, ja muutenkin mopo käytössä ne eivät toimi luotettavasti. Ongelmaksi tulee pidemmällä matkalla virran vähyys. GPS mokkula bluetoothin yli kännykkään niin päivän ajelussa rupee akku huutamaan lisää virtaa. Itselle kävi vanhanaikaisesti, kun ajattelin laittaa Nokia Sportstrackerin seuraamaan kotiin tuloa. Akku loppui kännykästä reilun tunnin jälkeen ja reitin teko jäi siihen.
Ja oli ajelulla toinenkin taka-ajatus. Sain näin hyvin hankittua lisää pisteitä itselleni omaan Eurobilltracker karttaani. Ja tulihan tällä reissulla komea osumakin saaliiksi. Kaikenkaikkiaan ihan hyvä reissu, tuli ajeltua prätkällä ilman sen suurempaa suunnitelmaa ja aikataulua ja setelikartta sai uutta väriä. Ja muutaman valokuvan reissunpäältä sain laitettua Photos sivuille.
Jossain vaiheessa vai tulla linkki karttasivuun jolla on ajoreissu oikeen reitti karttana. Mutta katotaan sitä myöhemmin, jos saan vaikka Google Maps:iin sellaisen tehtyä.
keskiviikko 14. toukokuuta 2008
Ajokausi 2008 alkoi
Niin siinä sitten kävi, että kävin "jo" tänään hakemassa Viragon talvisäilytyksestä. Sellaiset 2 viikkoa suunniteltua myöhemmin. Ajokilometrejä ei tänään paljon tullut, mutta tuntuma pyörään kyllä saatiin. Talvirempat onnistui hyvin. Ohjauslaakerin vaihdon todellakin huomaa ajossa. Ja käyntihäiriöt ovat poissa, kun puolan johdon liittimet on vaihdettu. Pölyt pyörän päältä nyt tarvii tietenkin pestä, mutta muuten Virago on pelkkää ajoa vailla.
Sopivasti radion säätiedotuskin tuossa kertoi tänne Pirkanmaalle kylmenevää ja sadetta. Sade voi tulla ehkäpä jopa lumensekaisena. Että sellaista, ei kovin aktiivista ajokauden alkua lupaa. Mutta kesähän on vasta edessä, ja ajopäiviä on varmasti edessä paljon. Ja jos vaikka jatkaisi ajokautta pidemmälle syksyyn, kun alku jäi näin myöhään.
Nyt tarvii vain miettiä meneekö Virago myyntiin ja alkaa uuden isomman pyörän hankkiminen. Vai ajellaanko vielä tämä kesä pikkupyörällä, joka sinänsä kelpaa minun käyttötarkoituksiin. Uuden pyörän hankkiminen on kanssa iso projekti, täysin uuteen kun ei ole varaa. Ja hyvän käytetyn hankkimiseen pitää panostaa.
Sopivasti radion säätiedotuskin tuossa kertoi tänne Pirkanmaalle kylmenevää ja sadetta. Sade voi tulla ehkäpä jopa lumensekaisena. Että sellaista, ei kovin aktiivista ajokauden alkua lupaa. Mutta kesähän on vasta edessä, ja ajopäiviä on varmasti edessä paljon. Ja jos vaikka jatkaisi ajokautta pidemmälle syksyyn, kun alku jäi näin myöhään.
Nyt tarvii vain miettiä meneekö Virago myyntiin ja alkaa uuden isomman pyörän hankkiminen. Vai ajellaanko vielä tämä kesä pikkupyörällä, joka sinänsä kelpaa minun käyttötarkoituksiin. Uuden pyörän hankkiminen on kanssa iso projekti, täysin uuteen kun ei ole varaa. Ja hyvän käytetyn hankkimiseen pitää panostaa.
Tilaa:
Kommentit (Atom)