Tässä maailmalla kulkiessa ja ihmetellessä, katsellessa ja kuvatessa kaikenlaista erilaista liikennemuotoa ja -kulttuuria on tullut kaikenlaisia ajatuksia mieleen. Osa liittyy oleellisesti näihin Tampereella käytäviin joukkoliikenne suunnitelmiin ja keskusteluihin. Osa liittyy muuten vaan tähän Tampereen ja Pirkanmaan liikennekulttuuriin. Voi olla että tässä kirjoitetut ja mietityt asiat eivät ole mitään uusia ideoita, vaan joku on varmaan samanlaisia jo aikaisemmin herätellyt ja esitellyt. Ajattelin kuitenkin lisätä omat ajatukseni tänne muiden luettavaksi ja kommentoitavaksi.
Varsinkin nyt kun poikkesin parin päivän reissulla Kaunasissa, Liettuassa, tuli muutama ajatus mieleen tämän hetken raitiovaunusuunnitelmiin täällä Tampereella. Kaunasissa vaikutti olevan melko tiheä ja hyvin toimiva bussi- ja rollikkaverkko. Miksi meidän pitää täällä Tampereella rakentaa kallis ja kiinteä raitiovaunuverkko, kun sama asia voidaan hoitaa rollikalla. Samanlaiset sähköjohtoviritelmät täytyy katujen yläpuolelle kuitenkin rakentaa. Raitiovaunujen kiskot ovat kuitenkin kiinteät, rollikka antaisi vähän joustovaraa liikkumisessa. Jos esim. raitiovaunun kiskoilla tapahtuu onnettomuus, on liikenne poikki ja seisahduksessa. Mutta rollikka pystyy ainakin osittain kiertämään ongelmakohdan. Ja kyllä ainakin Kaunasin rollikat näyttivät nykyaikaisilta ja siisteiltä, katsokaa vaikka oheessa olevaa kuvaa.
Miksei Tampereen keskustaan ja sen välittömään läheisyyteen rakenneta rengaslinjoja rollikoille? Samalla linjalla menisi toinen reitti vastapäivään ja toinen myötäpäivään, totta kai sopivalla vuorvälillä. Ei tarvitsisi käännellä autoja kun ne ajaisivat rengaslinjaa. Linjasto voisi kiertää vaikka keskustan lisäksi idässä Tammelan, Kalevan ja niihin kiinteästi liittyvät alueet aina TAYSiin ja TAMKin toimipisteelle asti. Ja lännessä reitti kiertäisi Amurin, Pispalan ja niihin liittyvät asuinalueet. Ja karttaa katsoen muuallakin keskustan alueella rengaslinjoilla. Aluksi vaikka yksi tai kaksi linjaa. Kuljetukset lähiöihin hoidettaisiin kuten tähänkin asti linja-autoilla, mutta ne eivät ajaisi keskustan läpi. Osa voisi ajaa ohitusteitä pitkin lähiöistä toisiin, rantatunnelia pitkin tai Ratinan siltaa pitkin. Mutta ne jättäisivät matkustajat koontipysäkeille keskustan ulkopuolelle ja itse keskustaa kuljettaisiin rollikalla. Tai osa linja-autoista kulkisi vain lähiön ja keskustan läheisen koontipysäkin väliä. Siihen saman koontipysäkin läheisyyteen voisi järjestää myös pitkäaikaispysäköinti mahdollisuuden henkilöautoille. Ja muutenkin järjestää henkilöautopysäköintimahdollisuuksia rollikan rengasreitin läheisyyteen. Ja tällä samalla pysäköintilipulla pääsisi kulkemaan rollikalla. Samalla henkilöautoliikenne ohjattaisiin keskustan ulkopuolelle kehäteille, Ratinan sillalle tai rantaväylän tunneliin. Keskustaan ei saisi ajaa kun erikoisluvalla tai kun muuten on erityistä tarvetta.
Tällaisella järjestelyllä saisi hyvin rauhoitettua keskustaa ja turvaamaan jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden ja muiden kevyenliikenteen käyttäjien turvallisuutta. Osa keskustan kaduista pystyttäisiin pyhittämään pyöräilijöille, ja osa jopa muuttaa kävelykaduiksi. Ja sitä kautta niille pystyttäisiin tuomaan erilaista, keskieurooppalaisempaa, elämään. Ehkä jopa vaihtaa kaljakuppiloita vaikka kahviloiksi ja muiksi perheystävällisemmiksi liikemuodoiksi. Tosin tämä vaatii muutosta ja tahtoa yleisessä ajattelumaailmassa. Itse olisin valmis kulkemaan keskustaan joko koontibussilla tai omalla autolla tai moottoripyörällä rollikan rengasreitin läheisyyteen ja jatkaa siitä toisella kulkuvälineellä. Varsinkin jos keskustasta saadaan tehtyä turvallinen ja lapsiystävällinen ympäristö.
Toinen asia minkä huomasin kesän reissuilla oli erilainen hätävillkujen käyttö kulttuuri. Varsinkin liikuessamme Ruotsissa moottoritiellä E4 kolarin sattuessa perässä tulijat pistivät hätävilkut päälle kun pysähtyivät tiellä. Ja tämä vain varoittaakseen takana tulevaa liikennettä. Ja sitä mukaan kun taakse tuli lisää autoja, jotka sytyttivät hätävilkkunsä, edellä olevat sammuttivat omat hätävillkunsa. Tämä tällainen ei ole Suomessa käytäntö vaikka se kyllä teoriassa olisi mielestäni sallittua. Tieliikennelaki ja sen 37§ sanoo seuraavaa: "Suuntavalojen hätävilkkukytkentää, jolloin kaikki suuntavalot vilkkuvat samanaikaisesti tai vuorotellen edessä ja takana, saa käyttää vain, jos ajoneuvo on onnettomuuden, vaurion tai muun pakottavan syyn johdosta jouduttu pysäyttämään sellaiseen paikkaan, jossa se voi aiheuttaa erityistä vaaraa muulle liikenteelle" Edellä mainittu teksti ja aikaisemmin kirjoitettu Ruotsin malli eivät mielestäni ole ristiriidassa keskenään. Keski-Eurooppalainen hätävilkkukulttuuri sen sijaan on ristiriidassa lainpykälän kanssa. Siellähän on tapana vilkuttaa vähän siellä sun täällä. Varsinkin kun ajellaan kävelykaduilla tai jalkakäytävillä. Hätävilkkujen käyttö muka oikeuttaa ajamaan kävelykadulla tai jalkakäytävällä ja siirtää vastuuta jalankulkijoille. Ihan kaikesta liikennekulttuurista mitä keski-Euroopassa kohtaamme ei onneksi tarvitse ottaa mallia tänne Suomeen.
Mutta keski-Euroopasta kannattaisi todellakin ottaa mallia tähän Tampereen liikennekulttuuriin liittyen jalankulkijoiden kohteluun. Tämä on vanha ja kuluttua aihe, mutta tämän kulttuurin haittapuoliin jouduin tutustumaan melko läheltä muutaman kerran kesän aikana kun olin moottoripyörällä liikenteessä. Ei niin että olisin ajanut jalankulkijan päälle, vaan niin että meinasin itse jäädä moottoripyöräni kanssa auton jyräämäksi kun pysähdyin antamaan tietä suojatiellä kulkevalle jalankulkijalle. Muutaman kerran auton tulo päälle oli muutamasta sentistä kiinni, auto joutui jarruttamaan renkaat savuten. Vaikka muutamat tälläiset tapahtumat sattuivat 40 km/h nopeusrajoituksen alueella, eli kuljettajalla olisi ollut tilaisuus ja aika reakoida tilanteeseen ajoissa. Ehkä liikennekulttuuri näillä autoilijoilla on sellainen, että jalankulkijalla ei ole väliä ajan joka tapauksessa omaa ajoani. Väistä minua! Tämä panee moottoripyöräilijän ajattelemaan vallitsevaa liikennekulttuuria ja sitä kuinka siinä itse toimii. Onko parempi olla antamatta tilaa jalankulkijalle suojatiellä, mikäli se on turvallista, vai vaarantaa oma turvallisuus niin että autoilija, henkilö-/kuorma-/linja-autoilija, ajaa takaa päälle jyräten sekä suojatien eteen pysähtyneen moottoripyöräilijän että suojatietä ylittävän jalankulkijan? Moottoripyöräilijän oma aktiivisuus liikenteessä ja ympäristön tarkkailu, varsinkin niiden peilien, tulee jälleen kerran prätkäilijän omaksi henkivakuudeksi.
Varsinkin nyt kun poikkesin parin päivän reissulla Kaunasissa, Liettuassa, tuli muutama ajatus mieleen tämän hetken raitiovaunusuunnitelmiin täällä Tampereella. Kaunasissa vaikutti olevan melko tiheä ja hyvin toimiva bussi- ja rollikkaverkko. Miksi meidän pitää täällä Tampereella rakentaa kallis ja kiinteä raitiovaunuverkko, kun sama asia voidaan hoitaa rollikalla. Samanlaiset sähköjohtoviritelmät täytyy katujen yläpuolelle kuitenkin rakentaa. Raitiovaunujen kiskot ovat kuitenkin kiinteät, rollikka antaisi vähän joustovaraa liikkumisessa. Jos esim. raitiovaunun kiskoilla tapahtuu onnettomuus, on liikenne poikki ja seisahduksessa. Mutta rollikka pystyy ainakin osittain kiertämään ongelmakohdan. Ja kyllä ainakin Kaunasin rollikat näyttivät nykyaikaisilta ja siisteiltä, katsokaa vaikka oheessa olevaa kuvaa.
 |
| Rollikka eli johdinauto Kaunasissa. |
Tällaisella järjestelyllä saisi hyvin rauhoitettua keskustaa ja turvaamaan jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden ja muiden kevyenliikenteen käyttäjien turvallisuutta. Osa keskustan kaduista pystyttäisiin pyhittämään pyöräilijöille, ja osa jopa muuttaa kävelykaduiksi. Ja sitä kautta niille pystyttäisiin tuomaan erilaista, keskieurooppalaisempaa, elämään. Ehkä jopa vaihtaa kaljakuppiloita vaikka kahviloiksi ja muiksi perheystävällisemmiksi liikemuodoiksi. Tosin tämä vaatii muutosta ja tahtoa yleisessä ajattelumaailmassa. Itse olisin valmis kulkemaan keskustaan joko koontibussilla tai omalla autolla tai moottoripyörällä rollikan rengasreitin läheisyyteen ja jatkaa siitä toisella kulkuvälineellä. Varsinkin jos keskustasta saadaan tehtyä turvallinen ja lapsiystävällinen ympäristö.
Toinen asia minkä huomasin kesän reissuilla oli erilainen hätävillkujen käyttö kulttuuri. Varsinkin liikuessamme Ruotsissa moottoritiellä E4 kolarin sattuessa perässä tulijat pistivät hätävilkut päälle kun pysähtyivät tiellä. Ja tämä vain varoittaakseen takana tulevaa liikennettä. Ja sitä mukaan kun taakse tuli lisää autoja, jotka sytyttivät hätävilkkunsä, edellä olevat sammuttivat omat hätävillkunsa. Tämä tällainen ei ole Suomessa käytäntö vaikka se kyllä teoriassa olisi mielestäni sallittua. Tieliikennelaki ja sen 37§ sanoo seuraavaa: "Suuntavalojen hätävilkkukytkentää, jolloin kaikki suuntavalot vilkkuvat samanaikaisesti tai vuorotellen edessä ja takana, saa käyttää vain, jos ajoneuvo on onnettomuuden, vaurion tai muun pakottavan syyn johdosta jouduttu pysäyttämään sellaiseen paikkaan, jossa se voi aiheuttaa erityistä vaaraa muulle liikenteelle" Edellä mainittu teksti ja aikaisemmin kirjoitettu Ruotsin malli eivät mielestäni ole ristiriidassa keskenään. Keski-Eurooppalainen hätävilkkukulttuuri sen sijaan on ristiriidassa lainpykälän kanssa. Siellähän on tapana vilkuttaa vähän siellä sun täällä. Varsinkin kun ajellaan kävelykaduilla tai jalkakäytävillä. Hätävilkkujen käyttö muka oikeuttaa ajamaan kävelykadulla tai jalkakäytävällä ja siirtää vastuuta jalankulkijoille. Ihan kaikesta liikennekulttuurista mitä keski-Euroopassa kohtaamme ei onneksi tarvitse ottaa mallia tänne Suomeen.
Mutta keski-Euroopasta kannattaisi todellakin ottaa mallia tähän Tampereen liikennekulttuuriin liittyen jalankulkijoiden kohteluun. Tämä on vanha ja kuluttua aihe, mutta tämän kulttuurin haittapuoliin jouduin tutustumaan melko läheltä muutaman kerran kesän aikana kun olin moottoripyörällä liikenteessä. Ei niin että olisin ajanut jalankulkijan päälle, vaan niin että meinasin itse jäädä moottoripyöräni kanssa auton jyräämäksi kun pysähdyin antamaan tietä suojatiellä kulkevalle jalankulkijalle. Muutaman kerran auton tulo päälle oli muutamasta sentistä kiinni, auto joutui jarruttamaan renkaat savuten. Vaikka muutamat tälläiset tapahtumat sattuivat 40 km/h nopeusrajoituksen alueella, eli kuljettajalla olisi ollut tilaisuus ja aika reakoida tilanteeseen ajoissa. Ehkä liikennekulttuuri näillä autoilijoilla on sellainen, että jalankulkijalla ei ole väliä ajan joka tapauksessa omaa ajoani. Väistä minua! Tämä panee moottoripyöräilijän ajattelemaan vallitsevaa liikennekulttuuria ja sitä kuinka siinä itse toimii. Onko parempi olla antamatta tilaa jalankulkijalle suojatiellä, mikäli se on turvallista, vai vaarantaa oma turvallisuus niin että autoilija, henkilö-/kuorma-/linja-autoilija, ajaa takaa päälle jyräten sekä suojatien eteen pysähtyneen moottoripyöräilijän että suojatietä ylittävän jalankulkijan? Moottoripyöräilijän oma aktiivisuus liikenteessä ja ympäristön tarkkailu, varsinkin niiden peilien, tulee jälleen kerran prätkäilijän omaksi henkivakuudeksi.
