Luolaan oli sinänsä helppoa ajaa, Tamperetta kun hyvin tunnen. Satakunnankadulta Palolaitoksen kohdalta kääntyminen alas Rongankadulle ja parkkiluolan suu onkin näkyvillä heti oikealla. Meno luolaan alas oli jokseenkin "komeaa", eihän tälläisiä luolia tai tunneleita ole täällä Mansessa paljon ollut. Oli hienosti eri väreillä valaistua tunnelin kattoa, eikä meno maanalle tuntunut ollenkaan ahdistavalta. Pysäköintilipuke automaatit ja -portit olivat laajalla alueella ja hyvin valaistu ja merkattu.
Ensimmäinen ihmetys oli parkkiautomaatissa oleva teksti tunnistetaan rekisterinumeroa ja parkkilippuun ilmestynyt auton rekisterinumero. Mutta niiden tarkoitus selviää myöhemmin. Ajo parkkialueelle oli hieman sekavaa, opasteita olisi saanut olla enemmän ja selvemmin. Mistä mennään mihinkin, mistä pääsee parvelle, ja ennen kaikkea miten parkkiluola ja parkkipaikat suhteutuvat maanpinnalla olevaan sijaintiin. Hieman olin hukassa siitä missä kohtaa oma autoni nyt on. Ja päädyinkin parkkihallissa hieman liian pitkälle Hämeenkadun alle, Stockmannin kohdalle. Olisin halunnut jäädä lähemmäksi keskustaa. Ja tämä ei johtunut siitä, että parkkiluolassa olisi ollut täyttä. Ei todellakaan, sain ihan valita mihin ruutuun autoni lykkään.
![]() |
| Hämpin parkkia keskiviikkona 13.2.2013 n klo 10 aikoihin. Paljon on tyhjää tilaa tarjolla. |
![]() |
| Hämpin parkkia. |
Ainoa asia mikä tässä pysköinnissä harmitti oli sen hinta. Se oli melko korkea. 1 h = 3,50 €, 2 h = 6,00 €. Olin parkissa muutaman minuuutin yli kaksi tuntia, ja maksoin pysäköinnistä 6,50 €. Tosin en niin usein käy Tampereen keskustassa etten tätä maksua maksaisi vaivattomuudesta.





