keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Autovero tai autonkäyttömaksu GPS perusteiseksi

Haluaisitko sinä autoosi valtion laittaman ja sinetöimän satelliittipaikannusjärjestelmän, GPS-laitteen, joka seuraa ja ilmoittaa jollekkin taholle missä milloinkin kuljet? Jos haluat älä lue tätä pohdintaa tästä pidemmälle. Mutta jos olet asiasta kanssani samaa mieltä, ettemme tarvi "isoveli valvoo" tyyppistä valvontaa kulkuihimme jatka toki eteenpäin. Aion kritisoida suunniteltua GPS paikannukseen perustuvaa autonkäyttömaksu keräystä. Sinänsä kyllä kannatan autoverotuksen muuttamista sekä auton käyttöön kohdistuvien käyttömaksujen perusteiden muuttamista. Ja saattamista eurooppalaiselle tasolle.

Pidän törkeänä yksityisyyden rikkomisena valtiovallan aikeita asentaa tai asennuttaa jokaiseen autoon GPS pohjainen seurantalaite, ja ottaa ylös kaiken kuljetun matkan ja lähettää ne jollekkin taholle. Tälläinen järjestelmä on melko kallis, eikä välttämättä toimi aukottomasti.

Nykyinen GPS järjestelmä on Yhdysvaltain armeijan ylläpitämä ja se voi koska tahansa sulkea sen tai ainakin heikentää sen tarkkuutta. Nykyisellään GPS järjestelmän tarkkuus on noin 4-10 metriä, mutta kun sitä heikennetään tarkkuus voi tippua useaan sataan metriin. Tässä tulisi jo merkittäviä heittoja maksuihin, jos ne peritään vain järjestelmän perusteella. Tokihan eurooppalaiset valtiot ovat luomassa olemassa olevaa GPS-järjestelmää tukevaa systeemiä. Ja Venäjä luomassa omaa satelliittipaikannusjärjestelmää, mutta koska nämä ovat valmiita ja käytössä. Ja niissä on aivan sama ongelma tarkkuden suhteen. Tarkkuutta voidaan koska tahansa heikentää.

Kuka tämän järjestelmän maksaa? Muutama tuhat euroa lisää kuluja autoilijalle vai? Suomen autokanta huomioon ottaen useassa tapauksessa järjestelmä olisi kalliimpi kuin auto johon se asennetaan. Valtio tuskin sitä suostuu maksamaan, kaikki muutkin kulut kun yleensä tupataan sysäämään kansalaisten niskoille. Ja mikä instanssi pitäisi yllä tietokonejärjestelmää joka kerää tiedot ylös? Kuinka isot palvelimet ja yhteydet tarvitaan koko Suomen autokannalle? Ja mitä ne maksaisivat?

Ja mikä taho pääsee näihin tietoihin käsiksi? Melkoinen tietosuojariski siinä, että joku ulkopuolinen taho pääsee käsiksi näihin paikkatietoihin. Rikotaan kansalaisten perusoikeuksia vapaaseen liikkumiseen. Tuskin nämä liikennetiedot jäisivät vain liikennemaksuja määräävän viranomaisen tietoon. Vaan kohta lakia ja asetuksia muutettaisiin niin, että muilla viranomaisilla olisi pääsy näihin tietoihin. Näinhän on jo käymässä passien sormenjälkien kanssa. Ensin sormenjäljet otettiin vain passeja varten ja niitä säilytettiin ja käytettiin vain ja ainoastaan matkustusasiakirjoja ja matkustamista varten. Mutta nyt on jo väläytetty, että poliisilla olisi pääsy sormenjälkitietokantaan rikostutkinnan kannalta. Poliisilla on valmiiksi valtava määrä "epäiltyjä" ja niistä voisi seuloa mahdolliset syylliset. Kohta poliisi jo sakottaakin autoilijoita vain sen perusteella, että järjestelmä ilmoittaa että autolla on ajettu ylinopeutta. Sakotusjärjestelmän voisi aivan automatisoida tämän perusteella.

Ja tähän päälle tulee vielä kaikenmaailman hakkerit jotka murtautuvat palvelimelle, ja saavat paikkatiedot käyttöönsä. Tässä menetetään yksityisyys ihan kokonaan. Ja yksityisiä paikkatietoja voidaan käyttää väärin. Ja ihann turha tulla minulle väittämään että järjestelmä on niin hyvin suojattu ettei siihen pääse murtautumaan. Höpön löpöä. Jokainen järjestelmä on murrettavissa. Esimerkkejä löytyy maailmalta vaikka kuinka paljon. NASA, Yhdysvaltain armeija, Yhdysvaltain hallinto, Yhdysvaltain tiedustelupalvelut, eurooppalaiset pankit ja valtioiden laitokset ym. Tutkikaa vaikka Wikileaksin tiedostoja, jostakin ne on varastettu. Ja mitä ilmeisimmin hakkeroimalla palvelimia. Ainakin osa. Tuskin Suomi pystyy paljon parempaa suojaukseen kuin edellämainitut tahot. Ei ainakaan näillä resursseilla.

Emme todellakaan tarvitse tänne Suomeen "isoveli valvoo" järjestelmää tarkkailemaan yksityisten autoilijoiden kulkemista.

maanantai 10. lokakuuta 2011

Ajokausi 2011 pulkassa

Täytyi antaa periksi tämän vuoden osalta moottoripyöräilyn suhteen. Sen verran sateista ja kylmää ollut viime päivinä, että ajaminen ei ole enää ollut niin kovin nautinnollista. Kyllähän kerrospukeutumisella pärjää, mutta riisuminen ja sisällä olo on yhtä tuskaa. Ja taitaa suurimmat ajohalut olla jo tälle kaudelle kulutettu. Ja kun märkiä ajovaatteita ei tahdo saada työpäivän aikana kuivumaan, työpaikan heikosta pukuhuonekapasiteetista ja varustuksista johtuen, on innostus senkin myötä laskenut.

Vuoden 2011 ajokaudesta sen verran, että se sujui ilman sen suurempia ongelmia. Prätkää käytettiin pääsääntöisesti työmatka-ajossa, mutta ajettiin sillä huviajeluakin ja erilaisissa tapahtumissa poikkeiltiin. Erityinen kiitos vielä tässä kohtaa Jämi Fly-Inn lentonäytökselle loistavista moottoripyöräparkeista ja prätkäilijöiden kohtelusta tapahtumassa. Monet tapahtumat voisivat ottaa tällä saralla oppia Jämistä. Ajokausi alkoi huhtikuun 15. päivä ja kesti lokakuun 10. päivään asti. Eli päiviä kertyi tälle ajokaudelle 178. Pari päivää vähemmän kuin kaudella 2010. Kilometrejä Suzukin mittariin tuli tälle kaudelle 5 208 km. Ei mitään huippuluokkaa, mutta mielestäni ihan hyvin kun otetaan huomioon ajojen tarkoitus. Mitään suurempaa reissua ei tosiaan päästy tänä kautena tekemään. Bensaa paloi ajokaudella 236,44 litraa, eli kulutus oli noin 4,63 l/100 km. Rahaa paloi bensaan 373,14 €. Kaiken kaikkiaan ajokaudella rahaa kului 1 278,98 €, tämä summa sisältää kauden aikana ostetut bensat ja varusteet sekä vakuutukset ja huollot. Näistä kuluista vakuutusten osuus on 44,80 %, bensan osuus 29,17 %, huoltojen osuus 19,00 % ja varusteiden osuus 7,02 %. Kuten alla olevasta kaaviosta näet.

Kulujen jakautuminen vuonna 2011.

Lisätään tämän saman kirjoituksen alle nyt vähän omakohtaista ja ehkä jopa empiiristä tutkimusta bensan kulutuksesta. Ja nimenomaan tämän uuden 95E10 bensan kulutusta verrattuna 95E5 bensaan. Tämä kausi ajettiin uudella 10 % etanolia sisältävällä bensalla, ja viime kausi, 2010, ajettiin vielä vanhalla 95:lla jossa oli 5 % etanolia. Näiden kahden bensalaadun eroja omassa Suzuki Intruuder M800 vm. 2009 moottoripyörässä meinnan nyt erotella ja tarkastella. Prätkän on melko uusi, varustettu ruiskukoneella ja jonkinlaisella moottorinohjauselektroniikalla, ja siinä voi käyttää valmistajan mukaan 95E10 bensiiniä. Näitä faktoja, joita tässä erottelen ei kannata ottaa yleisesti, vaan suhteuttaa omaan pyöräänsä. Mutta faktat ovat faktoja ja koskevat omaa pyörääni. Suuntaa antavia faktat kyllä ovat. Ja uskoisin, että ne täyttävät empiirisen tutkimuksen ehdot. Seuranta-aika on ollut riittävän pitkä, joten ajalliset, ilmastolliset ja ajotavalliset erot on voitu minimoida.

Seuranta aika on kummallakin kaudella ollut miltei 6 kk, alkaen huhtikuun puolesta välistä päättyen lokakuun puoleen väliin. Vuonna 2010 ajokausi kesti 181 päivää ja sen aikana tankattiin 24 kertaa. Vuonna 2011 ajokausi kesti 178 päivää ja sen aikana tankattiin 22 kertaa. Kummankin ajokauden aikana on ajettu niin kylmissä kevään ja syksyn säissä kuin kuumissa kesän helteissä. Matkalle on mahtunut niin kuivia kausia kuin vesisateisia ajopäiviä. Ajaminen on ollut suurin piirtein samanlaista kumpanakin vuonna. Suurin osa kilometreistä on tullut työmatkoilla, yhteen suuntaan n. 20 km. Pitäen sisällään niin taajama-ajoa 40-60 km/h rajoituksilla, liikennevaloja ja kiertoliittymiä, ruuhkassa ajoa sekä ajoa maantiellä 60-80 km/h rajoituksella. Lisäksi prätkällä on ajettu varsinaista kaupunkiajoa Tampereen keskustassa pysähdyksineen ja lähtöineen, sekä matka-ajoa maantiellä 80-120 km/h rajoituksilla. Välillä on ajettu kaksipäällä, sekä satulaukkujen kerä. Vaikka kilometrimäärät eivät varmasti ole aivan samat kumpanakin vuonna, vuonna 2010 kilometrejä kertyi 5 149 km ja vuonna 2011 5 208 km, ja eivät jakaudu samoin eri ajotapojen kanssa, saadaan näistä lähtökohdista vertailukelpoista aineistoa ajatellen koko ajokautta.

Esipuheiden jälkeen suoraan asiaan. Läväytetään kulutuslukemat kehiin. Kaudella 2010, jolloin siis ajettiin "vanhalla kunnon 95:lla" eli 95E5, kulutus oli 4,66 l/100 km. Ja tänä kautena kaudella 2011, uudella 95E10 etanolibensalla, kulutus oli 4,63 l/100 km. Eli teoriassa hieman vähemmä, käytännössä kuitenkin kulutus ei muuttunut mihinkään suuntaan. Eli on aivan sama kumpaa bensaa Suzuki Intruder M800 moottoripyörässä käyttää. Alla vielä varmuuden vuoksi kausien kulutuskäppyrät. Niistä näkyy eri tankkauskertojen erot kulutuksissa.

Vuosien 2010 ja 2011 bensankulutuskäppyrät Suzuki Intruder M800 moottoripyörässä.

Mitä tästä opimme? Ainakaan nykyaikaisen moottorin ja sen polttoaineen ruiskutuksen ja moottorinohjauksen kanssa bensankulutus ei ole kasvanut siirryttäessä etanolipitoisempaan bensaan. Tässä kohtaa joudun perumaan puheitani, aikaisemmin povailin bensankulutuksen nousua, koska etanolin tehoarvo on pienempi kuin bensan. Mutta omakohtaiset kokemukset osoittivat sen vääräksi. Eikä moottoripyörässä tai sen käynnissä ilmennyt mitään ongelmia bensan suhteen. Kylmäkäynnistykset sujuivat aivan normaalisti oli sää mikä tahansa, lämpötilat vaihtelivatt tällä ajokaudella +2 ºC ylöspäin. Ja välillä prätkää pistettiin käymään melkoisesta "monsuuni" sateesta. Ja Suzuki kulki tasaisesti ja ilman käyntihäiriöitä niin pintakaasulla taajamassa kuin maanteilläkin, sekä vastasi kiihdytyksissä kaasuun aivan normaalisti.

Olisi mielenkiintoista ajaa ensi kausi 98E5 bensalla ja vertailla kulutusta sen kanssa. Mutta koska 95E10 bensan kanssa ei ollut mitään ongelmia ensi kausikin ajetaan sillä. Ei ole mitään syytä vaihtaa kalliimpaan menoveteen ilman syytä.

Nyt kun ajokausi vuodelta 2011 alkaa olemaan pulkassa, taitaa päivitys tahti tänne blogiin hieman hiljentyä. Mutta kyllä tarpeen mukaan juttuja tänne kirjoitellaan. Viimeistään keväällä, kun koittaa uuden kauden alku.

tiistai 4. lokakuuta 2011

Kiusantekijöitä vai leikkipoliiiseja?

Sarjassamme ihmeellisiä ajotapoja törmäsin, tai oikeestaan juutuin perään, siihen tyypillisimpään "omien teiden" kulkijaan tienpäällä. Näihin samanlaisiin kuskeihin törmää päivittäin eri tilanteissa, mutta tässä tapaksessa ominaisuudet oikein kärjistyivät. Työmatkani kulkee erilaisia teitä, välillä taajaman läpi ja välillä isompaa tietä nopeusrajotusten vaihdellessa 60-100 km/h välillä. Mutkikkaalla tiellä ei ole niin hirveästi ohituspaikkoja, suurin osa tiestä on varustettu keltaisella viivalla, eli ohittaminen on kiellettyä.

Tämän päiväinen sankari oli oikein tyyppiesimerkki hidastelijasta ja kiusantekijästä. Ensin ajetaan huomattavaa alinopeutta 15-20 km/h alle rajoitusten. Niin että saa peräänsä oikein kunnon jonon. Ja jonossa olevat polttamaan päreensä. Ja kun mahdollinen ohituspaikka tulee kiihdytetään nopeus rajusti jopa 10 km/h ylinopeuden puolelle, ettei kukaan vain pääse ohitse turvallisesti. Ja taas kun tie mutkistuu ja muuttuu mäkiseksi, ettei ole turvallista ohittaa tiputetaan nopeus alinopuden puolelle. Mistä näitä kuskeja oikeen revitään? Ja mikä tarkoitus tälläisella käytöksellä on?

Edellä mainittu ajotapa ja -käytös on mielestäni selvää kiusantekoa muita tiellä liikkuvia kohtaan. Ja poliisin kuuluisikin puuttua siihen rajusti ja sakottaa alinopeutta ajavia. Totta kai oma ajonopeus pitää sopeuttaa vallitsevien olosuhteiden mukaan. Mutta jos keli on hyvä eli normaali syksyinen keli, puolipilvistä aamukastetta hieman tiellä lievää tuulta ja lämpötila +8 astetta, ei alinopeuteen ole mitään syytä. Varsinkin kun kyseessä oli melko uudehko Toyota merkkinen henkilöauto. Ja jos on epävarma omista ajokyvyistään tai -kunnostaan pitäisikö pysyä pois aamun tai illan työmatkaruuhkasta ja harjotella sitä ajamista jossain ihan muualla? Vai haluaako tällälailla käyttäytyvä kuski leikkiä poliisia ja yrittää omalla ajokäytöksellään "rauhoittaa" liikennevirtaa ja estää mahdollisia onnettomuuksia? Siinä ei ainakaan onnistu tuollaisella käytöksellä.

Samankaltaiseen ongelmaan törmään useasti ajaessani 80 tai 100 km/h rajoitus. Mikäli mahdollista kytken vakionopeussäätimen päälle niin että nopeuteni on mittarin mukaan noin 5 km/h enemmän kuin rajoitus ilmoittaa. Tiedän että silloin todellinen nopeuteni on suunnilleen sama kuin nopeusrajoitus ilmoittaa. Olen tämän asian tarkistanut useasta tienvarren nopeusnäytöstä, useasta GPS vastaanottimesta sekä ajamalla poliisin tutkaan tilaisuudessa jossa sai tarkistaa nopeusmittarinsa virheen. Ja kun tällä tavalla ajaessani saavutan edella ajavan kulkuneuvon, tälle tulee hirveä vimma kiihdyttää ja estää ohittaminen. Vaikka olen ohituskaistalla ohittaminen on pakko yrittää estää. Ja kun sitten kiihdytän vauhtiani, ylinopeuden puolelle, ja pääsen ohitettavasta ohi, hidastaa tämä vauhtinsa edelliseen nopeuteensa ja välimatka alkaa kasvaa. Mutta ohittaminen on estettävä.

Onko tämä joku psykologinen juttu ettei ohittamista sallita? Vai joiden kuiden autoilijoiden kiusantekotapa? En tiedä. Mutta useasti tälläiseen käytökseen olen tänäkin vuonna törmännyt.

lauantai 1. lokakuuta 2011

Vanhoja kuorma-autoja Mobiliassa

Perinteiseen Mikkelinpäivän vanhaan tienpidolliseen perinteeseen nojautuen oli Kangasalassa Mobilian tieliikennemuseossa nähtävillä tänään vanhoja kuorma-autoja ja tiekoneita. Pitihän niitä nopeasti käydä katsomassa. Kuorma-autot olivat siis Mobiliassa aamupäivästä näytillä ja lähtivät sitten tienpäälle kohti Teiskoa. Letka olisi ollut kiva nähdä tienpäällä ja valokuvata siellä, mutta aikataulut eivät osuneet kohdalleen.

Vanhin auto taisi olla A-mallin Fordin kuorma-auto, jostain 1900-luvun alkupuolelta. Ja siitä sitten kalusto nuoreni. Todella paljon oli näytillä 50- ja 60-lukujen kuorma-autokalustoa. Sisuja ja Vanajia, sekä erilaisia ulkomaalaisia merkkejä. Omaan silmään pisti erityisesti muuta hienosti entisöity ajoneuvo.

A-mallin Ford kuorma-auto

Sisu kuorma-auto

Veteraanikuorma-autoja rivissä.

Jyry-Sisu ja sen kuljettaja.


Vanha vaijeritoiminen Fiskarsin kaivinkonekin oli mielenkiintoinen vehje. Ainakin näin nykyaikaiseen konekalustoon tottuneelle. Ja sen toimintanäytös oli mielenkiintoista katseltavaa.

Fiskars 500 kaivinkone-


Kuvia kuorma-autoista ja työkoneista löytyy Picasaweb albumistani. Kannattaa sieltä käydä katsomassa.